Siirtymistesti | Olkapään etuosan instabiliteetin arviointi

Olkanivelen liikkuvuus on erittäin suuri, mikä tekee siitä alttiin epävakaudelle. Lihasvoimat säätelevät stabiliteettia liikkeen keskivaiheilla, mutta kliininen epävakaus ilmenee liikkeen loppuvaiheessa. Epävakaus tulee ilmi, kun potilas on huolissaan tai pelkää subluksaatiota liikeradan loppupäässä.

Olkapään siirtotestin herkkyys on 64,6 % ja spesifisyys 90,2 %. Hegedus et al. (2012). Kyseessä on apprehension-testin jälkeinen testi, joka yhdessä suoritettuna auttaa hyvin eturistisiteen epävakauden diagnosoinnissa. Yksittäisenä testinä sillä on kuitenkin vain kohtalainen kliininen arvo.

Testiä käytetään silloin, kun potilas on ilmoittanut pelästyneensä pelkotestin aikana. Pelko subluksaatiosta on siis olemassa, kun potilaan käsivarsi viedään 90° abduktioon ja lisätään ulkorotaatiota. Siinä tutkija antaa etupuolelta taaksepäin (AP) suunnatun paineen olkavarren päähän.

Testiä pidetään positiivisena, kun potilaan luxaatiopelko vähenee sen jälkeen, kun AP-paine on kohdistettu.

Muita yleisiä testejä, joilla voidaan arvioida glenohumeraalinivelen etupään instabiliteettia, ovat:

• Käsitystesti
• Julkaisu/yllätystesti
• Kuormitus- ja siirtotesti

Hegedus EJ, Goode AP, Cook CE, Michener L, Myer CA, Myer DM, Wright AA. Mitkä fysiologiset tutkimukset antavat kliinikoille eniten arvoa olkapäätä tutkittaessa? Järjestelmällisen katsauksen päivitys ja yksittäisten testien meta-analyysi. British journal of sports medicine. 2012 Nov 1;46(14):964-78.