Opi
Giving Way -testi | Anterolateraalinen rotaatioinstabiliteetti
Jakob et al. (1981) ehdottivat testiä, jolla pyrittiin toistamaan sääriluun lateraalisen tasanteen anteriorinen subluksaatio potilaan ollessa seisoma-asennossa. Tässä asennossa polvi saattaa antaa periksi helpommin lihaksikkailla potilailla tai potilailla, joilla on aktiivinen lihassuojaus, verrattuna testiin, jossa polvi ei kanna painoa. Tätä testivariaatiota ei kuitenkaan ole verrattu vertailutestiin, joten diagnostisia arvoja ei ole saatavilla ja kliininen arvo on kyseenalainen.
Testin suorittamiseksi potilas seisoo seisten ja nojautuen seinään tai hoitopöytään, mutta häntä pyydetään jakamaan painonsa tasaisesti molemmille jaloille.
Aseta kätesi polvinivelen ylä- ja alapuolelle ja kohdista polveen valgusvoima ja siirrä se fleksioon.
Positiivisessa testissä polven valgusvoima ja fleksio aiheuttavat nykäyksen ja polvi antaa periksi. Potilas voi ilmoittaa tämän kokemansa epävakauden tunteena.
21 HYÖDYLLISINTÄ ORTOPEDISTÄ TESTIÄ KLIINISESSÄ KÄYTÄNNÖSSÄ.
Muita yleisiä testejä polven rotaatioinstabiliteetin arvioimiseksi ovat:
- Slocumin testi (anterolateraalinen rotaatioinstabiliteetti)
- Crossover-testi (anterolateraalinen rotaatioinstabiliteetti)
- Lemaire Jolt -testi (anteromediaalinen rotaatioinstabiliteetti)
- Reverse Pivot-Shift -testi (posterolateraalinen rotaatioinstabiliteetti)
- Dial-testi (posterolateraalinen rotaatioinstabiliteetti)
- Frog Leg -testi (posterolateraalinen rotaatioinstabiliteetti)
Pidätkö siitä, mitä opit?
OSTA KOKO FYSIOTUUTOREIDEN ARVIOINTIKIRJA
- 600+ sivua e-kirjaa
- Vuorovaikutteinen sisältö (suora videoesittely, PubMed-artikkelit)
- Tilastolliset arvot kaikille erityistesteille viimeisimmän tutkimuksen perusteella.
- Saatavana osoitteessa 🇬🇧 🇩🇪 🇫🇷 🇪🇸 🇮🇹 🇵🇹 🇹🇷
- Ja paljon muuta!