Patellofemoraalinen kipuoireyhtymä | Diagnoosi ja hoito fysiologeille
Patellofemoraalinen kipuoireyhtymä | Diagnoosi ja hoito fysiologeille
Patellofemoraalinen kipuoireyhtymä (PFPS) tarkoittaa tyypillisesti polven etuosan kipua, jota esiintyy yleensä juostessa, kyykistyessä tai kävellessä ylös ja alas. Sitä olisi kuitenkin pidettävä poissulkudiagnoosina, mikä tarkoittaa sitä, että diagnoosi muodostetaan sen jälkeen, kun kaikki muut mahdolliset sairaudet, kuten meniski-, nivelside- tai nivelensisäiset patologiat, on suljettu pois(Crossley ym.). 2016).
Yksi hypoteesi on patellofemoraalinivelen epänormaali linjaus ja trokleaarisen uran morfologia. Tämän seurauksena patella ei voi liikkua tasaisesti ylös ja alas, mikä ajan mittaan voi aiheuttaa nivelpintojen ärsytystä ja laukaista nivelrikkoa(Crossley ym.). 2016).
Toiseksi nelipäisen reisilihaksen lihasheikkous(Lankhorst et al. 2012) ja pakaroiden(Rathleff et al. 2014) on pidetty mahdollisina PFPS:ään liittyvinä riskitekijöinä. PFPS-potilailla oli 6-12 % vähemmän voimaa kuin terveillä kontrolliryhmillä. On oletettavaa, että nelipäisen nelipäisen lihaksen heikko voima ja toiminta vaikuttavat siihen, miten patella liikkuu trokleassa ja miten kuormitus jakautuu patellofemoraalinivelessä(Willy ym.). 2016).
Heikko pakaralihas voi toisaalta muuttaa jalan akselia, jos reisiluu asettuu sisäisesti kiertyneempään asentoon sääriluun suhteen, mikä taas haittaa patellan sujuvaa liikettä reisiluun trokleassa(Willson ym.). 2008, Powers 2010).
PFPS:n biomekaniikka on kuitenkin kyseenalaistettu. Pappasin ja muiden (2012 ) tekemässä järjestelmällisessä katsauksessa ennakoivista ennustetekijöistä ei havaittu merkittävää yhteyttä monien ehdotettujen antropometristen muuttujien välillä. Noehren (2007) ei myöskään havainnut eroa reisiluun sisäisessä kiertymisessä prospektiivisessa kohortissa juoksijoista, joille kehittyi PFPS, verrattuna niihin, joille ei kehittynyt PFPS.
Vaikka biomekaaninen yhteys ei ehkä olekaan niin selvä, edellä mainitut seikat yhdistettynä kuormituksen (intensiteetin, taajuuden ja keston) jyrkkään lisääntymiseen voivat lopulta johtaa oireisiin.
Epidemiologia
Polven etuosan kipu on yksi yleisimmin esiintyvistä ongelmista perusterveydenhuollossa. PFPS:n todellisesta esiintyvyydestä tässä väestöryhmässä ei kuitenkaan ole toistaiseksi olemassa raportteja(Rothermich ym.). 2015). Nuorilla nuorilla esiintyvyys on tutkimusten mukaan 7-28 prosenttia ja esiintyvyys 9,2 prosenttia(Rathleff ym.). 2015, Hall et al. 2015). Sotilashenkilöstön PFPS:ää koskevien tutkimusten mukaan vuotuinen esiintyvyys on 3,8 prosenttia miehillä ja 6,5 prosenttia naispuolisilla alokkailla, ja esiintyvyys on 12 prosenttia miehillä ja 15 prosenttia naisilla(Boling ym.). 2010). Tyypillisesti käytännössä nähdään nuori naispotilas, joka harrastaa juoksua(Glaviano ym., ). 2015, Smith et al. 2018).
Kliininen kuva ja tutkimus
Kuten johdannossa todettiin, PFPS-potilaat kuvailevat yleensä tylsää/achy-kipua patellan ympärillä tai takana, jota pahentaa vähintään yksi painoa kantava toiminto, kuten kyykistyminen, portaissa kulkeminen, hölkkääminen/juokseminen, hyppiminen tai hyppääminen.
Muita, mutta ei välttämättä vaadittavia, ovat:
- Patellofemoraalinivelestä tuleva krepitus tai hionta polven taivutusliikkeiden aikana.
- Patellan lähentäjäkalvosimen tunnustelussa ilmenevä arkuus.
- Pieni effuusio
- Kipu istuessa, noustessa istuessa tai suoristaessa polvea istumisen jälkeen.
Fyysinen tutkimus
Vaikka Cook et al. (2010) kuvaavat kolme PFPS:n testiryhmää, mutta niiden diagnostinen arvo on vähäinen.
Nämä ovat:
- Retropatellaarinen kipu vastustetun nelipäisen lihaksen supistumisen aikana + Kipu kyykkyjen aikana.
- Retropatellaarinen kipu vastustetun nelipäisen lihaksen supistuksen aikana + Kipu kyykistymisen aikana + Kipu peripatellaarisen palpaation aikana.
- Retropatellaarinen kipu vastustetun nelipäisen lihaksen supistumisen aikana + Kipu kyykistymisen aikana + Kipu polvistumisen aikana.
Pohjimmiltaan kysymällä potilaalta, onko hänellä polven etuosassa kipua kyykistyessä, on tähän mennessä paras käytettävissä oleva testi, sillä PFPS on ilmeinen 80 prosentilla ihmisistä, joilla on tämä löydös. PFPS:ää on kuitenkin pidettävä poissulkudiagnoosina, mikä tarkoittaa sitä, että diagnoosi tehdään sen jälkeen, kun kaikki muut mahdolliset patologiat on suljettu pois.
Yksi ortopedinen testi, joka voi olla hyödyllinen, koska se jäljittelee tyypillistä kipua, jota kuvataan 30-60°:n taivutuksen aikana, on laskeutumisvaihe-laskutesti:
Testin suorittamiseen tarvitaan kaksi askelmittaria tai vaihtoehtoisesti testi voidaan suorittaa juoksumatolla, jossa on kallistusominaisuus. Toinen askelma asetetaan toisen päälle 20°:n kulmassa. Voit arvioida tämän kulman älypuhelimen kallistusmittarin avulla. Stepperin alapää oli 20 cm korkea.
Potilas seisoo sairastuneen jalan päällä stepperillä siten, että varpaat ovat stepperin alapäässä. He pitävät ipsilateraalisen käden trochanter majorin yläpuolella ja voivat koskettaa seinää yhdellä sormenpäällä liikkeen hallitsemiseksi ja pelon estämiseksi.
Sitten potilasta pyydetään simuloimaan portaiden laskeutumista astumalla alas ja eteenpäin vastakkaisella jalalla, mikä saa aikaan polven taivutuksen vaurioituneessa polvessa. Tämä tulisi tehdä vain kivuttomalla taivutusalueella. Ohjeista potilasta pitämään polvi samassa linjassa jalkaterän kanssa liiallisen polven valguksen estämiseksi.
Tutkimus, jonka on laatinut Selfe et al. in (2000) raportoivat 61,3°:n kriittisen kulman testin aikana terveillä koehenkilöillä ennen kuin he menettivät hallinnan step-downin aikana. Tätä voidaan käyttää vertailukohtana arvioitaessa hoidon vaikutuksia tämän testin avulla. Vaihtoehtoisesti, kuten muissa alaraajojen suorituskykytesteissä, voit käyttää raajan symmetriaindeksiä vaurioituneen ja vaurioitumattoman polven välillä.
Muita ortopedisiä testejä patellofemoraalisen kivun arvioimiseksi ovat:
Hoito
PFPS:n hoitoon on ehdotettu useita hoitomuotoja. Vuoden 2018 konsensuslausunnossa todetaan jälleen, että liikuntaterapia on ensisijainen hoitomuoto(Collins ym. 2018). Epävarmuutta liittyy edelleen täydentäviin hoitomuotoihin, kuten akupunktioon tai manuaalisiin pehmytkudoshoitoihin. Varhais- ja keskipitkällä aikavälillä patellateippaus voi antaa potilaalle mahdollisuuden tehdä vahvistusharjoituksia kivuttomasti, vaikka mekanismi, jonka kautta kivun esto tapahtuu, ei ole varsinkaan biomekaaninen (Barton ym., 2015).
Seuraavassa on kaksi erilaista teippaustekniikkaa, jotka saattavat auttaa potilasta lievittämään kipua lyhytaikaisesti:
Olemme sittemmin kuvanneet kolme erilaista ehdotettua harjoitusohjelmaa, jotka kohdistuvat lonkkaan, polveen tai näiden kahden yhdistelmään. Harjoitusten valinta on edelleen subjektiivista, ja se olisi räätälöitävä potilaan vaatimusten ja tarpeiden mukaan. Aloitetaan kipua aiheuttavasta toiminnosta tai liikkeestä, yritetään muuttaa sitä ja katsoa, vaikuttaako se polvikipuun, ja lisätään proksimaalisten lihasten vahvistaminen(Lack ym.). 2015).
PFPS:n hoito on nähtävä multimodaalisena, ja useat korkealaatuiset katsaukset tukevat tätä johdonmukaisesti. Barton et al. (2015) korostavat, että koulutuksen ja aktiivisten interventioiden yhdistelmä passiivisten interventioiden sijaan osoitti johdonmukaisimmat lyhyen ja pitkän aikavälin tulokset. Koulutuksella on keskeinen rooli sairauden hoidossa. Suositukset ovat:
Varmista, että potilas ymmärtää sairauden mahdolliset taustatekijät ja hoitovaihtoehdotValmista asianmukaisesta toiminnan muokkaamisestaHallitse potilaan kuntoutusta koskevia odotuksiaKannusta ja korosta aktiiviseen kuntoutukseen osallistumisen merkitystäKuten kaikkien ylirasitusvammojen kohdalla, kuormituksen hallinta biopsykososiaalisessa kehyksessä on avainasemassa kuntoutuksen onnistumisessa. Vaikka voisitkin puuttua voimavajeisiin kohdennetulla harjoitusohjelmalla, parantaa juoksumekaniikkaa ja vähentää muita tekijöitä, kuten korkeaa stressitasoa, huonoa unenlaatua, pelon välttämiseen liittyviä uskomuksia tai ajatuksia, joiden mukaan kipu on yhtä kuin vahinko, ei pidä unohtaa, sillä niillä on keskeinen rooli kipukokemuksessa.
Viitteet
Hoidatko potilaita, joilla on etupolvikipua?
Katso Claire Robertsonin maksuton kaksiosainen videoluento VMO:sta ja sen roolista patellofemoraalisessa kivussa.