Patellofemoraalinen kipuoireyhtymä | Diagnoosi ja hoito fysiologeille

Patellofemoraalinen kipuoireyhtymä (PFPS) tarkoittaa tyypillisesti polven etuosan kipua, jota esiintyy yleensä juostessa, kyykistyessä tai kävellessä ylös ja alas. Sitä olisi kuitenkin pidettävä poissulkudiagnoosina, mikä tarkoittaa sitä, että diagnoosi muodostetaan sen jälkeen, kun kaikki muut mahdolliset sairaudet, kuten meniski-, nivelside- tai nivelensisäiset patologiat, on suljettu pois(Crossley ym.). 2016).

Yksi hypoteesi on patellofemoraalinivelen epänormaali linjaus ja trokleaarisen uran morfologia. Tämän seurauksena patella ei voi liikkua tasaisesti ylös ja alas, mikä ajan mittaan voi aiheuttaa nivelpintojen ärsytystä ja laukaista nivelrikkoa(Crossley ym.). 2016).

Toiseksi nelipäisen reisilihaksen lihasheikkous(Lankhorst et al. 2012) ja pakaroiden(Rathleff et al. 2014) on pidetty mahdollisina PFPS:ään liittyvinä riskitekijöinä. PFPS-potilailla oli 6-12 % vähemmän voimaa kuin terveillä kontrolliryhmillä. On oletettavaa, että nelipäisen nelipäisen lihaksen heikko voima ja toiminta vaikuttavat siihen, miten patella liikkuu trokleassa ja miten kuormitus jakautuu patellofemoraalinivelessä(Willy ym.). 2016).

Heikko pakaralihas voi toisaalta muuttaa jalan akselia, jos reisiluu asettuu sisäisesti kiertyneempään asentoon sääriluun suhteen, mikä taas haittaa patellan sujuvaa liikettä reisiluun trokleassa(Willson ym.). 2008, Powers 2010).

PFPS:n biomekaniikka on kuitenkin kyseenalaistettu. Pappasin ja muiden (2012 ) tekemässä järjestelmällisessä katsauksessa ennakoivista ennustetekijöistä ei havaittu merkittävää yhteyttä monien ehdotettujen antropometristen muuttujien välillä. Noehren (2007) ei myöskään havainnut eroa reisiluun sisäisessä kiertymisessä prospektiivisessa kohortissa juoksijoista, joille kehittyi PFPS, verrattuna niihin, joille ei kehittynyt PFPS.

Vaikka biomekaaninen yhteys ei ehkä olekaan niin selvä, edellä mainitut seikat yhdistettynä kuormituksen (intensiteetin, taajuuden ja keston) jyrkkään lisääntymiseen voivat lopulta johtaa oireisiin.

Epidemiologia

Polven etuosan kipu on yksi yleisimmin esiintyvistä ongelmista perusterveydenhuollossa. PFPS:n todellisesta esiintyvyydestä tässä väestöryhmässä ei kuitenkaan ole toistaiseksi olemassa raportteja(Rothermich ym.). 2015). Nuorilla nuorilla esiintyvyys on tutkimusten mukaan 7-28 prosenttia ja esiintyvyys 9,2 prosenttia(Rathleff ym.). 2015, Hall et al. 2015). Sotilashenkilöstön PFPS:ää koskevien tutkimusten mukaan vuotuinen esiintyvyys on 3,8 prosenttia miehillä ja 6,5 prosenttia naispuolisilla alokkailla, ja esiintyvyys on 12 prosenttia miehillä ja 15 prosenttia naisilla(Boling ym.). 2010). Tyypillisesti käytännössä nähdään nuori naispotilas, joka harrastaa juoksua(Glaviano ym., ). 2015, Smith et al. 2018).

Kliininen kuva ja tutkimus

Kuten johdannossa todettiin, PFPS-potilaat kuvailevat yleensä tylsää/achy-kipua patellan ympärillä tai takana, jota pahentaa vähintään yksi painoa kantava toiminto, kuten kyykistyminen, portaissa kulkeminen, hölkkääminen/juokseminen, hyppiminen tai hyppääminen.

Muita, mutta ei välttämättä vaadittavia, ovat:

1. Patellofemoraalinivelestä tuleva krepitus tai hionta polven taivutusliikkeiden aikana.
2. Patellan lähentäjäkalvosimen tunnustelussa ilmenevä arkuus.
3. Pieni effuusio
4. Kipu istuessa, noustessa istuessa tai suoristaessa polvea istumisen jälkeen.

Fyysinen tutkimus
Vaikka Cook et al. (2010) kuvaavat kolme PFPS:n testiryhmää, mutta niiden diagnostinen arvo on vähäinen.
Nämä ovat:

• Retropatellaarinen kipu vastustetun nelipäisen lihaksen supistumisen aikana + Kipu kyykkyjen aikana.
• Retropatellaarinen kipu vastustetun nelipäisen lihaksen supistuksen aikana + Kipu kyykistymisen aikana + Kipu peripatellaarisen palpaation aikana.
• Retropatellaarinen kipu vastustetun nelipäisen lihaksen supistumisen aikana + Kipu kyykistymisen aikana + Kipu polvistumisen aikana.

Pohjimmiltaan kysymällä potilaalta, onko hänellä polven etuosassa kipua kyykistyessä, on tähän mennessä paras käytettävissä oleva testi, sillä PFPS on ilmeinen 80 prosentilla ihmisistä, joilla on tämä löydös. PFPS:ää on kuitenkin pidettävä poissulkudiagnoosina, mikä tarkoittaa sitä, että diagnoosi tehdään sen jälkeen, kun kaikki muut mahdolliset patologiat on suljettu pois.

Yksi ortopedinen testi, joka voi olla hyödyllinen, koska se jäljittelee tyypillistä kipua, jota kuvataan 30-60°:n taivutuksen aikana, on laskeutumisvaihe-laskutesti:

Testin suorittamiseen tarvitaan kaksi askelmittaria tai vaihtoehtoisesti testi voidaan suorittaa juoksumatolla, jossa on kallistusominaisuus. Toinen askelma asetetaan toisen päälle 20°:n kulmassa. Voit arvioida tämän kulman älypuhelimen kallistusmittarin avulla. Stepperin alapää oli 20 cm korkea.

Potilas seisoo sairastuneen jalan päällä stepperillä siten, että varpaat ovat stepperin alapäässä. He pitävät ipsilateraalisen käden trochanter majorin yläpuolella ja voivat koskettaa seinää yhdellä sormenpäällä liikkeen hallitsemiseksi ja pelon estämiseksi.

Sitten potilasta pyydetään simuloimaan portaiden laskeutumista astumalla alas ja eteenpäin vastakkaisella jalalla, mikä saa aikaan polven taivutuksen vaurioituneessa polvessa. Tämä tulisi tehdä vain kivuttomalla taivutusalueella. Ohjeista potilasta pitämään polvi samassa linjassa jalkaterän kanssa liiallisen polven valguksen estämiseksi.

Tutkimus, jonka on laatinut Selfe et al. in (2000) raportoivat 61,3°:n kriittisen kulman testin aikana terveillä koehenkilöillä ennen kuin he menettivät hallinnan step-downin aikana. Tätä voidaan käyttää vertailukohtana arvioitaessa hoidon vaikutuksia tämän testin avulla. Vaihtoehtoisesti, kuten muissa alaraajojen suorituskykytesteissä, voit käyttää raajan symmetriaindeksiä vaurioituneen ja vaurioitumattoman polven välillä.

Muita ortopedisiä testejä patellofemoraalisen kivun arvioimiseksi ovat:

• Patellofemoraalinen kipu Cluster (of Cook)
• Clarken merkki

VMO:N JA KVADIEN ROOLI PFP:SSÄ

• • Nimi*
• • Sähköposti*

Δ

Hoito

PFPS:n hoitoon on ehdotettu useita hoitomuotoja. Vuoden 2018 konsensuslausunnossa todetaan jälleen, että liikuntaterapia on ensisijainen hoitomuoto(Collins ym. 2018). Epävarmuutta liittyy edelleen täydentäviin hoitomuotoihin, kuten akupunktioon tai manuaalisiin pehmytkudoshoitoihin. Varhais- ja keskipitkällä aikavälillä patellateippaus voi antaa potilaalle mahdollisuuden tehdä vahvistusharjoituksia kivuttomasti, vaikka mekanismi, jonka kautta kivun esto tapahtuu, ei ole varsinkaan biomekaaninen (Barton ym., 2015).

Seuraavassa on kaksi erilaista teippaustekniikkaa, jotka saattavat auttaa potilasta lievittämään kipua lyhytaikaisesti:

Olemme sittemmin kuvanneet kolme erilaista ehdotettua harjoitusohjelmaa, jotka kohdistuvat lonkkaan, polveen tai näiden kahden yhdistelmään. Harjoitusten valinta on edelleen subjektiivista, ja se olisi räätälöitävä potilaan vaatimusten ja tarpeiden mukaan. Aloitetaan kipua aiheuttavasta toiminnosta tai liikkeestä, yritetään muuttaa sitä ja katsoa, vaikuttaako se polvikipuun, ja lisätään proksimaalisten lihasten vahvistaminen(Lack ym.). 2015).

PFPS:n hoito on nähtävä multimodaalisena, ja useat korkealaatuiset katsaukset tukevat tätä johdonmukaisesti. Barton et al. (2015) korostavat, että koulutuksen ja aktiivisten interventioiden yhdistelmä passiivisten interventioiden sijaan osoitti johdonmukaisimmat lyhyen ja pitkän aikavälin tulokset. Koulutuksella on keskeinen rooli sairauden hoidossa. Suositukset ovat:

Varmista, että potilas ymmärtää sairauden mahdolliset taustatekijät ja hoitovaihtoehdotValmista asianmukaisesta toiminnan muokkaamisestaHallitse potilaan kuntoutusta koskevia odotuksiaKannusta ja korosta aktiiviseen kuntoutukseen osallistumisen merkitystäKuten kaikkien ylirasitusvammojen kohdalla, kuormituksen hallinta biopsykososiaalisessa kehyksessä on avainasemassa kuntoutuksen onnistumisessa. Vaikka voisitkin puuttua voimavajeisiin kohdennetulla harjoitusohjelmalla, parantaa juoksumekaniikkaa ja vähentää muita tekijöitä, kuten korkeaa stressitasoa, huonoa unenlaatua, pelon välttämiseen liittyviä uskomuksia tai ajatuksia, joiden mukaan kipu on yhtä kuin vahinko, ei pidä unohtaa, sillä niillä on keskeinen rooli kipukokemuksessa.

Viitteet

Barton, C. J., Lack, S., Hemmings, S., Tufail, S., & Morrissey, D. (2015). Best Practice Guide to Conservative Management of Patellofemoral Pain": tason 1 näytön ja kliinisen asiantuntijalausunnon yhdistäminen. British journal of sports medicine, 49(14), 923-934.

Ophey, M. J., Bosch, K., Khalfallah, F. Z., Wijnands, A. M., van den Berg, R. B., Bernards, N. T., ... & Tak, I. J. (2019). Lasku-askel-laskutesti, jolla mitataan suurin kivuton taivutuskulma: Luotettava ja pätevä suorituskykytesti patellofemoraalista kipua sairastaville potilaille. Fysioterapia urheilussa, 36, 43-50.

Boling, M., et al. "Sukupuolierot patellofemoraalisen kipuoireyhtymän esiintyvyydessä ja yleisyydessä." Scandinavian journal of medicine & science in sports 20.5 (2010): 725-730.

Chiu JK, Wong YM, Yung PS, Ng GY. Nelilihasten vahvistamisen vaikutukset kipuun, toimintaan ja patellofemoraalinivelen kontaktipinta-alaan henkilöillä, joilla on patellofemoraalinen kipu. American journal of physical medicine & rehabilitation. 2012 Feb 1;91(2):98-106.

Cook, Chad, et al. "Patellofemoraaliseen kipuoireyhtymään liittyvien kliinisten testitulosten diagnostinen tarkkuus ja yhteys työkyvyttömyyteen." Physiotherapy Canada 62.1 (2010): 17-24.

Crossley, Kay M., et al. "2016 Patellofemoraalinen kipu konsensuslausuma 4th International Patellofemoral Pain Research Retreat, Manchester. Osa 2: suositellut fysikaaliset toimenpiteet (liikunta, teippaus, kiinnitys, jalkaterän ortoosit ja yhdistetyt toimenpiteet)." Br J Sports Med 50.14 (2016): 844-852.

Esculier JF, Bouyer LJ, Dubois B, Fremont P, Moore L, McFadyen B, Roy JS. Onko kävelyn uudelleenkoulutuksen tai harjoitusohjelman yhdistäminen koulutukseen parempi vaihtoehto kuin pelkkä koulutus patellofemoraalisesta kivusta kärsivien juoksijoiden hoidossa? Satunnaistettu kliininen tutkimus. Br J Sports Med. 2018 May 1;52(10):659-66.

Esculier, Jean-Francois, Jean-Sébastien Roy ja Laurent Julien Bouyer. "Alaraajojen hallinta ja voima juoksijoilla, joilla on patellofemoraalinen kipuoireyhtymä ja joilla ei ole sitä." Gait & posture 41.3 (2015): 813-819.

Glaviano, Neal R., et al. "Patellofemoraalisen kivun demografiset ja epidemiologiset suuntaukset". International journal of sports physical therapy 10.3 (2015): 281.

Hall, Randon, et al. "Urheilun erikoistumisen yhteys lisääntyneeseen riskiin sairastua polven etuosan kipuun murrosikäisillä naisurheilijoilla." Journal of sport rehabilitation 24.1 (2015): 31-35.

Kastelein, M., et al. "Ei-traumaattisten polvioireiden (mukaan lukien patellofemoraalinen kipu) 6-vuotinen kehityskaari nuorilla ja nuorilla aikuisilla yleislääketieteessä: tutkimus kliinisistä ennustetekijöistä." Br J Sports Med 49.6 (2015): 400-405.

Khayambashi K, Mohammadkhani Z, Ghaznavi K, Lyle MA, Powers CM. The effects of isolated hip abductor and external rotator muscle strengthening on pain, health status, and hip strength in females with patellofemoral pain: a randomized controlled trial. journal of orthopaedic & sports physical therapy. 2012 Jan;42(1):22-9.

LaBella, Cynthia. "Patellofemoraalinen kipuoireyhtymä: arviointi ja hoito". Perusterveydenhuolto: Clinics in Office Practice 31.4 (2004): 977-1003.

Lack, Simon, et al. "Proksimaalisten lihasten kuntoutus on tehokasta patellofemoraalisen kivun hoidossa: systemaattinen katsaus ja meta-analyysi." Br J Sports Med (2015): bjsports-2015.

Lankhorst, Nienke E., Sita MA Bierma-Zeinstra ja Marienke Van Middelkoop. "Risk factors for patellofemoral pain syndrome: a systematic review." Journal of orthopaedic & sports physical therapy 42.2 (2012): 81-A12.

Lenhart, Rachel L., et al. "Askelmäärän ja quadriceps-kuorman jakautumisen vaikutus patellofemoraaliruston kontaktipaineisiin juoksun aikana." Journal of biomechanics 48.11 (2015): 2871-2878.

Maclachlan LR, Collins NJ, Matthews ML, Hodges PW, Vicenzino B. Patellofemoraalisen kivun psykologiset piirteet: järjestelmällinen katsaus. Br J Sports Med. 2017 May 1;51(9):732-42.

Nakagawa TH, Muniz TB, Baldon RD, Dias Maciel C, de Menezes Reiff RB, Serrão FV. Lonkan abduktoreiden ja lateraalisten rotaattorilihasten lisävahvistamisen vaikutus patellofemoraalisessa kipuoireyhtymässä: satunnaistettu kontrolloitu pilottitutkimus. Kliininen kuntoutus. 2008 Dec;22(12):1051-60.

Nakagawa, Theresa H., et al. "Vartalon, lantion, lonkan ja polven kinematiikka, lonkkavoima ja pakaralihasten aktivoituminen yhden jalan kyykyn aikana miehillä ja naisilla, joilla on patellofemoraalinen kipuoireyhtymä ja joilla ei ole patellofemoraalista kipuoireyhtymää." Journal of Ortopaedic & Sports Physical Therapy 42.6 (2012): 491-501.

Noehren, Brian ja Irene Davis. "Prospektiivinen tutkimus patellofemoraaliseen kipuoireyhtymään liittyvistä biomekaanisista tekijöistä". American Society of Biomechanicsin vuosikokous. Palo Alto, CA. 2007.

Pappas, Evangelos ja Wing M. Wong-Tom. "Patellofemoraalisen kipuoireyhtymän prospektiiviset ennustetekijät: systemaattinen katsaus ja meta-analyysi." Sports Health 4.2 (2012): 115-120.

Powers, Christopher M. "Epänormaalin lonkkamekaniikan vaikutus polvivammoihin: biomekaaninen näkökulma." Journal of Ortopaedic & Sports Physical Therapy 40.2 (2010): 42-51.

Rathleff, Michael Skovdal, et al. "Kouluaikana tapahtuva liikunta lisättynä potilasvalistukseen parantaa tuloksia 2 vuoden ajan nuorten patellofemoraalisessa kivussa: klusteroitu satunnaistettu tutkimus." Br J Sports Med 49.6 (2015): 406-412.

Rathleff, M. S., et al. "Onko lonkkavoima patellofemoraalisen kivun riskitekijä? Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi." Br J Sports Med 48.14 (2014): 1088-1088.

Selfe, J. (2000). 100 terveen henkilön suorittaman eksentrisen askeltestin liikeanalyysi. Fysioterapia, 86(5), 241-247.

Smith, Benjamin E., et al. "Patellofemoraalisen kivun esiintyvyys ja yleisyys: Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi." PloS one 13.1 (2018): e0190892.

Willy, Richard W. ja Erik P. Meira. "Patellofemoraalisen kivun biomekaanisten toimenpiteiden nykyiset käsitteet". International journal of sports physical therapy 11.6 (2016): 877.

Willson, John D. ja Irene S. Davis. "Patellofemoraalista kipua sairastavien ja sitä vailla olevien naisten alaraajojen mekaniikka eri toiminnoissa, joihin liittyy asteittain suurempia tehtävän vaatimuksia." Kliininen biomekaniikka 23.2 (2008): 203-211.