Johdanto

Kiertäjäkalvosimeen liittyvää olkapääkipua (RSCSP) tutkivissa tutkimuksissa keskitytään usein voimaa ja liikkuvuutta parantavien harjoitusten määräämiseen. Toiset pyrkivät muuttamaan potilaan kipukäsityksiä ja vähentämään kinesiofobiaa. Proprioseptiivisiin puutoksiin keskittyviä tutkimuksia julkaistaan harvoin, vaikka jo Ager et al. (2020) esittivät systemaattisen katsauksen, jossa osoitettiin proprioseptiikan heikkeneminen olkapääkivusta kärsivillä henkilöillä, mutta lisätutkimus oli tarpeen. Proprioseptiikka on kyky havaita ja aistia liikettä ja asentoa, ja se on tärkeä osa somatosensorista järjestelmää, koska se on välttämätön motorisen kontrollin ja nivelten vakauden kannalta. Se on yleistermi, jolla kuvataan neljää eri osatekijää: nivelen asennon aistiminen (aktiivinen ja passiivinen), kinestesia, voiman aistiminen ja nopeuden aistiminen. Siksi tässä pitkittäistutkimuksessa tutkittiin olkapään proprioseptiikkaa RCRSP:n yhteydessä.

Menetelmät

Tässä poikkileikkaustutkimuksessa verrattiin olkapään proprioseptiikkaa RCRSP-potilailla ja terveillä kontrolleilla. RCRSP:tä sairastavat hakijat olivat 18-59-vuotiaita, ja heillä oli seuraavat positiiviset kliiniset testit:

• Kivuliaan kaaren olemassaolo
• Positiivinen Neerin tai Hawkins-Kennedyn testi.
• Positiivinen Jobe-testi

Kontrolliryhmään osallistuneilla ei ollut olkapääkipua tai aiempaa olkapäähoitoa viimeisten kolmen kuukauden aikana. Ne olivat negatiivisia edellä mainituissa testeissä.

Tutkimuksesta suljettiin pois henkilöt, joilla oli aiemmin ollut olkapääleikkaus tai jotka olivat sairastaneet rotaattorikierukan repeämän, olkapään trauman, monisuuntaisen epävakauden tai jäätyneen olkapään, sekä henkilöt, jotka harrastivat yläpuolella tapahtuvaa urheilua. Vastaavasti henkilöt, joilla oli nykyisiä tai aiempia pahanlaatuisia kasvaimia, nivelreumaa, sydän- ja verisuonitauteja ja neurologisia sairauksia tai kaulan ja käsivarren alueen puristusoireita, suljettiin pois tutkimuksesta.

Lähtötilanteen arviointiin sisältyivät demografiset perustiedot, antropometriset tiedot, käsien dominanssi ja fyysisen aktiivisuuden tason arviointi täyttämällä lyhyt kansainvälinen fyysisen aktiivisuuden kyselylomake (IPAQ). Osallistujia, joilla oli olkapääkipuja, pyydettiin täyttämään olkapään kipu- ja työkyvyttömyysindeksi (Shoulder Pain and Disability Index, SPADI), Tampa Scale for Kinesiophobia - asteikko sekä numeerinen kipuarviointiasteikko.

RCRSP-potilaiden ja terveiden kontrolliryhmien olkapään proprioseptiikkaa testattiin isokineettisellä dynamometrillä. Neljästä proprioseptiikan osatekijästä analysoitiin kaksi: mediaalisen ja lateraalisen rotaation kinestesia sekä nivelen aktiivinen ja passiivinen asennon aistiminen. Kahta eri kehon asentoa verrattiin:

Osallistujat istuivat istuma-asennossa siten, että heidän olkapäänsä oli 60° koholla lapaluun tasossa ja kyynärpäät 90° taivutettuina.

Selinmakuulla olkapää oli 90° abduktiossa ja kyynärpää 90° fleksiossa.

Jokainen osallistuja suoritti kolme yritystä, joiden välissä oli 10 sekunnin lepoväli.

Nivelen asennon havaitseminen

• Nivelten aktiivisen ja passiivisen asennon aistiminen istuma-asennossa vaati osallistujaa aistimaan 50° sisä- ja 50° ulkokiertoa 0°:n alkuasennosta.
  • Passiivisen nivelasennon arvioinnin aikana olkapää asetettiin 50°:n tavoiteasentoon ja pidettiin siinä 10 sekuntia ennen kuin se palasi alkuasentoon. Tämän jälkeen olkapäätä liikutettiin passiivisesti 2° sekunnissa, kunnes osallistuja painoi painiketta, kun hän tunsi olevansa kohdeasennossa.
  • Nivelen aktiivisen asennon arvioinnissa käytettiin samaa menettelyä, mutta sen jälkeen kun osallistuja oli saanut tuntea kohdeasennon, häntä pyydettiin aktiivisesti kiertämään olkapäätään 50°-asentoon (nopeudella 5° sekunnissa) ja painamaan painiketta, kun hän uskoi saavuttaneensa tavoitteen.
• Selinmakuuasennossa tavoitteena oli 10° mediaalinen kierto alkaen 10° lateraalisesta ja päinvastoin. Nivelten aktiivisen ja passiivisen asennon tunnistamiseen käytettiin samaa menettelyä kuin istuma-asennossa.

Kinestesia

Kynnys havaita passiivinen liike mediaalisen ja lateraalisen rotaation aikana arvioitiin istuen ja selinmakuulla.

• Istuma-asennossa lateraalisen rotaation lähtökulma oli 0° ja mediaalisen rotaation lähtöasento oli 20° lateraalista rotaatiota.
• Selinmakuuasennosta lateraalisen rotaation alkukulma oli 10° mediaalisesta rotaatiosta ja päinvastoin.

Kättä liikutettiin passiivisesti 0,25°/s nopeudella, ja heitä ohjeistettiin painamaan painiketta, kun he tunsivat kätensä liikkuvan. Virhearvo laskettiin vähentämällä alkukulma loppukulmasta.

Tulokset

Tutkimukseen otettiin mukaan neljäkymmentä tervettä ja neljäkymmentä henkilöä, joilla oli RCRSP. Kontrolliryhmän keski-ikä oli 41 +/- 10 vuotta ja RCRSP-ryhmän keski-ikä oli 51 +/- 10 vuotta. Tämä ikäero oli tilastollisesti merkitsevä. Myös painoindeksissä oli tilastollisia eroja, sillä RCRSP-ryhmän painoindeksi oli korkeampi, 29,8 kg/m2 , verrattuna kontrolliryhmään, jonka keskimääräinen painoindeksi oli 26,1 kg/m2 . RCRSP:n mukaan SPADI-pistemäärä oli lähtötilanteessa 61,2 (+/- 23,0), mikä osoitti voimakasta olkapään kipua ja toimintakykyä.

Ryhmien välinen vertailu

RCRSP-potilaiden proprioseptiikka osoitti merkittäviä ryhmien välisiä puutteita nivelten passiivisessa asennon aistimisessa istuessa tapahtuvan lateraalisen rotaation osalta. RCRSP-ryhmässä virhe istuma-asennossa oli suurempi kuin kontrolliryhmässä.

Kinestesia osoitti merkittäviä ryhmien välisiä eroja molemmissa suunnissa (mediaalinen ja lateraalinen) istuma-asennossa ja mediaalinen rotaatio selinmakuulla, ja RCRSP-ryhmässä oli korkeampi kynnys havaita passiivinen liike. Ryhmien välillä ei havaittu eroja nivelten aktiivisen asennon aistimisen osalta.

Ryhmän sisäinen vertailu 

Passiivisessa nivelen asennon tuntemuksessa oli eroja RCRSP-ryhmässä, kun istuma- ja selinmakuulla oloa verrattiin sekä mediaalisen että lateraalisen rotaation osalta. Kontrolliryhmässä ainoastaan sivuttaiskierron osalta ilmeni eroa istuvan ja selinmakuulla olevan asennon välillä.

Kontrolliryhmässä osallistujilla oli myös suurempia ryhmän sisäisiä virheitä kinestesian osalta, kun selinmakuulla ja istuma-asennossa verrattiin sekä mediaalista että lateraalista rotaatiota.

RCRSP-ryhmä raportoi huomattavasti suurempaa kipua kinestesia-arvioinnin aikana selinmakuulla.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Ennen tutkimukseen osallistumista ei tehty löysyyden arviointia esimerkiksi Beightonin pisteytyksen avulla. Vaikka tutkimuksessa ei käytettykään loppusijoituksia, tämä ei todennäköisesti ollut tarpeen.

Olkapään proprioseptiikkaan vaikuttaa kehon asento. Esimerkiksi vuonna 2003 Janwantanakul et al. osoittivat, että olkapään sivuttaiskierron havaitseminen istuen oli huomattavasti heikompaa kuin selinmakuulla. Tämä johtuu olkapään rakenteiden lisääntyneestä aktivoitumisesta, kun niveltä kuormitetaan enemmän. Selinmakuulla käsivarren abduktio 90°:een lisää nivelpuolen, bursaalipuolen ja M. deltoideus -lihaksen rasitusta riippumatta kantavasta kuormituksesta (Yang ym.). 2023). Jopa RCRSP-ryhmässä kaikki proprioseptiikan mittaukset olivat vertailukelpoisia kontrolliryhmien tuloksiin, kun osallistujat testattiin makuuasennossa, lukuun ottamatta mediaalisen rotaation kinestesiaa.

Olkapään proprioseptiikan luotettavuus osoittautui parhaaksi, kun sitä arvioitiin isokineettisellä laitteella 90°:n olkapään abduktiossa selinmakuulla (Ager ym.). 2017). Tämä voisi myös selittää sen, että tässä asennossa saatiin tarkempia tuloksia. Tällaisen laitteen käyttö lisää kuitenkin havaittujen tulosten tarkkuutta. Näiden erikoislaitteiden käyttö vähentää yleistettävyyttä tavanomaisiin fysioterapiaolosuhteisiin, joissa ei yleensä ole käytettävissä isokineettisiä laitteita. Jos haluat sisällyttää proprioseptiikan arvioinnin ja harjoittelun päivittäiseen harjoitteluusi, meillä on muutama esimerkki.

Koska kirjoittajat totesivat, että RCRSP:tä sairastavat henkilöt raportoivat lisääntynyttä kipua selinmakuulla suoritetun kinestesia-arvioinnin aikana, potilaan asentoa voidaan muuttaa kinestesian parantamiseen tähtäävien harjoitusten suorittamiseksi. Tämän tutkimuksen rajoituksena on kivun arviointi testin jälkeen. Lisääntynyt kipuherkkyys testin aikana on mahdollisesti heikentänyt proprioseptiikkaa. RCRSP-potilaiden kipuherkkyys oli suurempi selinmakuulla kinestesian arvioinnissa kuin istuma-asennossa, mutta tarkkuus ei kuitenkaan eronnut istuma-asentoon verrattuna RCRSP-potilailla, kun taas kontrolliryhmillä tarkkuus oli parempi selinmakuulla. Kipu on saattanut vaikuttaa tähän eroon.

Puhu minulle nörttimäisesti

Kirjoittajat korjasivat analyysit iän ja painoindeksin osalta, koska nämä muuttujat erosivat tilastollisesti ryhmien välillä lähtötilanteessa. He raportoivat kuitenkin myös korjaamattomat analyysit (taulukko 3) ja kuvaavat näitä tuloksia tekstissä. Tämä ei olisi välttämätöntä, ja korjaamattomiin analyyseihin tukeutuminen voi antaa virheellisiä tuloksia. Koska muuttujat eivät olleet normaalijakautuneita, näiden kahden ryhmän vertailuun käytettiin Mann-Whitneyn testiä. Tässä testissä on nollahypoteesi, jossa oletetaan, että ryhmät ovat samanarvoisia, ja kun nollahypoteesi hylätään, tämä tarkoittaa, että ryhmät ovat erilaisia. Mann-Whitneyn U-testi ei ota huomioon muuttujia, kuten lähtötilanteen eroja. Tämän seurauksena havaittu vaikutus voi itse asiassa johtua alkuperäisestä erosta eikä todellisesta ryhmäerosta. Jos ryhmien välisiä lähtötason eroja ei korjata, tilastoon ei voi luottaa, eikä sitä näin ollen tarvitse sisällyttää raporttiin.

Kirjoittajat kuvailivat myös ryhmien sisäisiä eroja, joissa otettiin huomioon istumisen ja selinmakuulla olon välillä havaitut erot. Nämä ryhmien sisäiset erot ovat eksploratiivisia, mutta ne saattavat osoittaa, että kehon asento vaikuttaa proprioseptiikan tulosten tarkkuuteen.

Lisäksi moninkertaisiin vertailuihin ei käytetty Bonferroni-korjausta, mikä voi johtaa merkittävämpiin tuloksiin (tyypin 1 virhe).

Kotiin vietävät viestit

RCRSP-potilaiden proprioseptiikka osoitti merkittäviä puutteita nivelten passiivisessa asennon aistimisessa istuma-asennossa tapahtuvan lateraalisen rotaation osalta ja kinestesiaa lateraalisessa ja mediaalisessa rotaatiossa istuma-asennossa ja mediaalisessa rotaatiossa selinmakuulla verrattuna terveisiin kontrolleihin. Koska proprioseptiikka voi olla yhteydessä kipuun, proprioseptiikan arviointi ja tarvittaessa kohdennettu interventio voivat olla olennaisen tärkeitä RCRSP:n parantamiseksi. On tärkeää, että tässä poikkileikkausasetelmassa ei selvitetä RCRSP:n ja proprioseptiikan puutteiden välistä syy-seuraussuhdetta.

Viite

Vendramim, A. C. C. C., Oliveira, A. S. d., Buccioli, A. L. B., Scaglione, G. D., Sampaio, M. C., Roy, J., ... & Rossi, D. M. (2025). Onko subakromiaalista kipuoireyhtymää sairastavilla henkilöillä proprioseptiikan puutteita?. JOSPT Open, 3(2), 1-8.