Johdanto

Potilaan raportoimat tulosmittarit (PROM-mittarit) ovat laajasti käytetty ja hyödyllinen työkalu edistymisen seuraamiseen ajan kuluessa. Voisi ajatella, että koska PROM perustuu potilaan näkemykseen, se vastaisi melko hyvin sitä edistymistä, jota henkilö saavuttaa kuntoutusprosessin aikana. Aiemmissa tutkimuksissa on kuitenkin raportoitu PROM-mittareiden ja objektiivisen tiedon välisten yhteyksien olevan epäjohdonmukaisia. Tämä voi johtua osittain siitä, ettei PROM-mittari pysty kuvaamaan koko kokonaisuutta.

Aiemmassa research review -yhteenvetomme käsittelimme tutkimusta, jossa oli mukana Heinz ja Wegerich ym. (2025), jossa selvitettiin, heijastavatko potilaan raportoimat tulosmittarit (PROM-mittarit) objektiivista polven toimintaa rustokorjauksen jälkeen. Tutkimuksessa oli kuitenkin tärkeä rajoitus: miten “objektiivinen toiminta” määriteltiin. Vaikka tutkijat keräsivät useita suorituskyvyn mittareita, kuten voimatasoa, tasapainoa ja hyppytestejä, lopullinen objektiivinen pistemäärä määräytyi pitkälti kliinisten löydösten perusteella, kuten nestekertymän (effusion) määrän, liikelaajuuden ja nivelsiteiden stabiliteetin. Siksi tutkimus kertoi meille suhteellisen vähän siitä, pystyykö potilas, joka raportoi hyvää polven toimintaa, todellisuudessa osoittamaan hyvää fyysistä suorituskykyä.

Tämä kysymys on tärkeä, koska nämä eivät välttämättä ole sama asia. Potilas voi raportoida vain vähän toimintakyvyn haittaa, koska hän on sopeuttanut arkeaan, lopettanut kuormittavien aktiviteettien tekemisen tai yksinkertaisesti oppinut elämään rajoituksen kanssa. Toisaalta toinen potilas voi osoittaa suhteellisen hyvää fyysistä kapasiteettia, mutta jatkaa silti oireiden raportointia tai kertoa heikosta luottamuksesta polvea kohtaan. Toinen potilas voi raportoida vain vähän kipua, suoriutua hyvin päivittäisissä toiminnoissa ja tuntea olevansa tyytyväinen polven suhteen, mutta hänellä voi silti olla jäljelle jääneitä puutteita esimerkiksi nelipässään lihasvoimassa, yhden jalan kuormituksen sietokyvyssä tai hyppysuoritteessa. Nämä puutteet voivat tulla olennaisemmiksi, kun kuntoutus etenee kohti juoksemista, hyppäämistä tai paluuta urheiluun.

Tällä erolla on väliä fysioterapiassa, ja siksi tässä tutkimuksessa tehtiin seuranta-analyysi samasta taustalla olevasta aineistosta keskittyen tällä kertaa erityisesti toiminnallisen suoriutumisen mittareihin, jotka olivat suurelta osin puuttuneet edellisestä analyysistä. Sen sijaan, että tekijät olisivat kysyneet, vastaavatko PROM-mittarit kliinikon arvioiman polvitutkimuksen tuloksia, he selvittivät, liittyvätkö subjektiiviset IKDC- ja KOOS-arvot objektiivisiin mittareihin, kuten voimaan, hypähdyksiin, tasapainoon ja yleiseen toiminnalliseen suoriutumiseen.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli siis selvittää, liittyvätkö PROM-mittarit objektiivisiin toimintakyvyn suorituskykytesteihin. Tutkimus esitti siksi paljon suorituskykypainotteisemman kysymyksen: jos potilas sanoo, että hänen polvensa voi hyvin, kertooko fyysinen toimintakyky samaa tarinaa?

Menetelmät

Tässä tutkimuksessa käytettiin samaa taustakohorttia, jota on aiemmin raportoitu Heinz ja Wegerich ym. (2025), ja käsittelimme sen jo aiemmassa tutkimuskatsauksessa, mutta analysoimme nyt eri osan seuranta-arvioinnista. Potilaat rekrytoitiin Saksan rustorekisteristä sen jälkeen, kun heille oli tehty polven rustokorjaus yhdessä saksalaisessa yliopistollisessa ortopedisessa yksikössä.

Koska edellinen tutkimus vertasi PROM-mittareita muokattuun objektiiviseen polven kliiniseen pistemäärään, Wegerichin ym. työ keskittyi nimenomaan kyseisen tutkimuksen aikana kerättyihin suorituskykytesteihin. Toimintakyvyn arviointi kattoi useita fyysisen toimintakyvyn osa-alueita. Isometrinen polven ojennus- ja koukistusvoima mitattiin 90°:n polvikulmassa käsidynamometrillä. Potilaat tekivät myös yhden jalan hypyn etäisyydelle (Single-Leg Hop for Distance), kymmenen…? ei—ajastetun 6 metrin hypyn (Timed 6-Meter Hop), Timed Up and Go, 30 sekunnin tuoli-seisomaan -testin sekä ajastetun yhden jalan seisonnan testin. Yksipuoliset testit tehtiin sekä leikatulle että vastakkaispuolen raajalle.

Useimmissa yksipuolisissa tuloksissa kirjoittajat laskivat raajojen välistä symmetriaindeksiä (Limb Symmetry Index) jakamalla leikatun raajan suoriutumisen sen vastakkaisen puolen suoriutumisella. Siksi LSI:n ollessa alle 1 leikatun raajan suoriutuminen oli heikompaa.

Potilaan raportoimat lopputulokset olivat jälleen subjektiiviset IKDC ja KOOS. Subjektiivinen IKDC täytettiin samana päivänä kuin toiminnallinen tutkimus. KOOS-pisteet saatiin Saksan rustorekisteristä, ja kullekin potilaalle käytettiin aina viimeisintä saatavilla olevaa tulosta.

Pääanalyysissä tarkasteltiin, liittyykö parempiin PROM-arvoihin parempi toimintakyky. Koska aineisto ei noudattanut normaalijakaumaa, kirjoittajat käyttivät Spearmanin järjestyskorrelaatioita näiden yhteyksien kuvaamiseen.

Tulokset

Kaikkiaan 52 potilasta palasi standardoituun lähikontrollitutkimukseen. Keskimääräinen ikä oli 39,2 vuotta leikkaushetkellä, ja seuranta-aika oli aineistossa keskimäärin 66,8 kuukautta.

PROM-mittarit

Viimeisin KOOS-arviointi ja kliininen tutkimus oli erotettu toisistaan 28,7±19,4 kuukaudella (vaihteluväli 3–85). Subjektiivinen keskimääräinen IKDC-pistearvo seurannassa oli 74,6±15,6. KOOS-alaskaaloittain saadut keskiarvot olivat Kivussa 79,1±14,6, Oireissa 75,5±15,7, Toiminnoissa jokapäiväisessä elämässä 85,7±13,1, Urheilussa 59,2±26,1 ja Elämänlaadussa 55,5±19,1.

Toiminnallisen suoriutumisen testitulokset

Keskimääräinen Timed Up and Go -aika oli 7,9 ± 1,1 sekuntia, ja potilaat tekivät keskimäärin 13,3 ± 3,0 toistoa 30 sekunnin Sit-to-Stand -testissä. Yhden jalan tukiaskel oli pääosin symmetrinen: keskimääräinen LSI oli 1,00 ± 0,40, mutta yli 70 % potilaista saavutti 60 sekunnin testikattonsa molemmilla puolilla.

Isometrinen voima heikkeni leikatulla puolella. Keskimääräinen polven ojennusvoima oli 252.7 ± 77.4 N leikatulla raajalla verrattuna 279.5 ± 63.3 N vastakkaiseen raajaan, mikä johti keskimääräiseen LSI-arvoon 0.90 ± 0.21. Polven koukistusvoimassa asymmetria oli pienempi: leikatulla puolella 199.2 ± 68.3 N ja vastakkaisella puolella 214.3 ± 61.2 N, ja LSI-arvo oli 0.94 ± 0.24.

Suurin toiminnallinen epäsymmetria havaittiin yhden jalan hypyssä etäisyydelle. Potilaat hyppäsivät keskimäärin 51,8 ± 39,4 cm leikatulla alaraajalla verrattuna 65,4 ± 39,8 cm:iin vastakkaisella alaraajalla, ja keskimääräinen LSI oli 0,79 ± 0,52. Kaksi potilasta ei pystynyt suorittamaan testiä, ja heidät jätettiin pois tästä analyysistä. Ajastetussa 6 metrin hypyssä ne, jotka pystyivät suorittamaan testin molemmilla puolilla, tarvitsivat leikatulla alaraajalla 4,6 ± 1,3 sekuntia ja vastakkaisella alaraajalla 4,2 ± 1,1 sekuntia. Yhteensä 11 potilasta eli 21,2 % kohortista ei pystynyt suorittamaan ajastettua 6 metrin hyppyä leikatulla puolella.

PROM-mittareiden ja toimintakyvyn väliset yhteydet

Kun tekijät tarkastelivat PROM-mittareiden ja toiminnallisten suorituskykytestien välistä yhteyttä, vahvimmat ja kaikkein johdonmukaisimmat assosiaatiot löytyivät yksipuolisista ponnistustesteistä. Yksijalkaisen ponnistuksen (etäisyys) LSI-arvo korreloi vahvasti subjektiivisen IKDC:n (ρ = 0,540, p < 0,001) ja KOOS-oireiden (ρ = 0,546, p < 0,001) kanssa. Kohtalaisia korrelaatioita havaittiin KOOS-kipuun (ρ = 0,347), ADL-toimintoihin (ρ = 0,333), urheiluun (ρ = 0,416) ja elämänlaatuun (ρ = 0,437). Yleisesti ottaen parempi ponnistus-/asymmetriotasapaino liittyi parempaan potilaan raportoimaan polven toimintaan.

Timed 6-metrin hypyn löydökset noudattivat samankaltaista kaavaa. Heikomman suoriutumisen ryhmät liittyivät voimakkaasti matalampiin potilaan raportoimiin IKDC-arvoihin (ρ = -0.503, p < 0.001) sekä matalampiin KOOS Sport -arvoihin (ρ = -0.500, p < 0.001). Kohtalaisia negatiivisia korrelaatioita havaittiin lisäksi KOOS Oireisiin (ρ = -0.426), ADL-toimintakykyyn (ρ = -0.346), kipuun (ρ = -0.323) ja elämänlaatuun (ρ = -0.343). Negatiiviset kertoimet kuvaavat sitä, miten ryhmät pisteytettiin: korkeammat ryhmät tarkoittivat heikompaa toiminnallista suoriutumista.

Kuntoutuskuntoa ajatellen polven ojennuksen symmetria korreloi kohtalaisesti subjektiivisen IKDC:n (ρ = 0.416, p = 0.002) ja KOOS Sportin (ρ = 0.363, p = 0.020) kanssa. Polven koukistuksen symmetrialla sen sijaan ei ollut merkitsevää yhteyttä mihinkään PROM-mittariin.

Vähäisemmän kuormituksen testit näyttivät selvästi heikommat yhteydet PROM-mittareihin. Kumpikaan Timed Up and Go -testi eikä Timed Single-Leg Stance -testi ollut merkitsevästi yhteydessä mihinkään PROM-arvoon. 30 sekunnin Sit-to-Stand -testillä oli vain yksi merkitsevä yhteys: KOOS ADL:iin (ρ = 0.350, p = 0.021).

Kysymyksiä ja ajatuksia

Heinz et al. (2025) havaitsi kyseisessä samassa tutkimusjoukossa PROM-mittareiden ja kliinikon arvion välillä kohtalaisia korrelaatioita, jotka perustuivat IKDC:n polven rustotutkimuslomakkeen perusteella johdettuun skaalapisteytykseen. Tuo tilan pisteytys määräytyi pitkälti effuusion, liikelaajuuden ja nivelsidostestien havainnoista. Tämä on hyödyllistä, mutta ammatissamme se ei suoraan kerro, pystyykö potilas oikeasti tuottamaan voimaa, hyppäämään tai sietämään yksipuolista kuormitusta.

Tämä seurantatutkimus toimii siltana ammattikuntaamme, sillä siinä arvioitiin toiminnallisia testejä, joita käytämme ja tunnemme hyvin. Eniten esiin nousi se, että vaativammat testit, kuten yksijalkainen hyppely ja polven ojennuksen voimakkuus, liittyivät paremmin PROM-arvoihin. Tämä on paljon merkityksellisempää kuin tieto siitä, korreloiko effuusiosta tai liikelaajuusvajauksista johdettu pistemäärä vain kohtalaisesti toimintakyvyn kanssa. Näin ollen huolestuttava PROM-arvo voi saada meidät katsomaan tarkemmin fyysistä kapasiteettia. Tässä tutkimuksessa vahvimmat yhteydet PROM-arvoihin nähtiin nelipäisen reisilihaksen voimakkuudessa sekä vaativissa yksijalkaisissa hyppytesteissä. Tämä viittaa siihen, että niitä voisi käyttää hyödyllisinä seurantamittauksina silloin, kun koettu polven toiminta on edelleen heikentynyt. Hyvä PROM ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että toiminnalliset testit pitäisi jättää väliin, koska korrelaatiot olivat vain kohtalaisia. Henkilö voi edelleen raportoida voivansa hyvin, vaikka suorituskyvyssä olisi jääneitä puutteita.

Voinko luottaa siihen, että PROM kuvaa tarkasti potilaan polven rustokorjauksen jälkeistä kuntoutuksen tilannetta? En täysin, sillä vahvimmat korrelaatiot olivat vain kohtalaisia–vahvoja. Vaikka kirjoittajat luokittelivat yli 0,50:n korrelaatiot vahvoiksi, parhaassakin tapauksessa yhteydet jäivät silti kauas täydellisyydestä. Tämä vahvistaa, että PROMit ja suorituskykytestit ovat edelleen eri mittareita. PROM voi siis auttaa hahmottamaan, miten potilas kokee toipumisensa, vaikka se ei luotettavasti kuvaa potilaan toipumisen kokonaistilannetta. Se, mihin PROM pystyy vastaamaan, liittyy enemmän siihen, miten polvi vaikuttaa ihmiseen, eikä siihen, mitä polvi pystyy sietämään ja suoriutumaan toiminnallisesti.

Miten me käsittelemme sitä käsitystä, että potilaat ja kliinikot pitävät rustoa haavoittuvana ja herkkänä liian suurille kuormille? Ensinnäkin tässä tutkimuksessa koottiin potilaita, joille oli tehty useita erilaisia rustotoimenpiteitä: debridementti, ACT, ACT ja subkondraalisen luun rekonstruktio, OCT, luuytimen stimulaatio – ja sen jälkeen analysoitiin PROM-mittareiden ja suoriutumisen välinen yhteys koko aineistossa. Kirjoittajat tunnistivat, että näillä toimenpiteillä on erilaiset käyttöaiheet, kuntoutuksen polut ja pitkäaikaiset lopputulokset, joten toimenpidekohtaiset vaikutukset saattoivat vaikuttaa korrelaatioihin. Silti suuri osa näistä ihmisistä on varovaisia, kun kuormitusta lisätään.

Vaikka tässä tutkimuksessa ei testattu turvallisuutta suurempaa vaativuutta edellyttävissä tehtävissä, kuten hyppäämisessä, joillakin potilailla havaittiin silti mitattavia puutteita vaativissa yksijalkaisissa tehtävissä useita vuosia leikkauksen jälkeen. Tutkimus ei kerro meille, miksi nämä puutteet jäivät. Heikentynyt voimataso, kipu, kuntoutumattomuus/huonokuntoisuus, muuttuneet aktiivisuustasot, luottamuksen puute tai korkeamman kuormituksen välttely — kaikki nämä voivat mahdollisesti vaikuttaa. Pelko siitä, että korjattu rusto vaurioituu, on siksi kliinisesti uskottava selitys, mutta sitä ei mitattu tässä tutkimuksessa. Meidän kliinikkoina täytyy ymmärtää, että paranemiskudoksen suojaaminen varhaisessa vaiheessa leikkauksen jälkeen on eri asia kuin kuormituksen välttely loputtomiin. Yksi käytännön haaste ruston korjauksen jälkeen on uskomus, että korjattua polvea pitää suojata vaativilta kuormituksilta. Vaikka tämä tutkimus ei osoita hyppäämisen turvallisuutta, se nostaa esiin, että yksijalkaisen suorituksen korkeampi taso on tärkeä osa toipumista ja voi jäädä heikommaksi, vaikka potilaat raportoivat toiminnan olevan hyväksyttävällä tasolla. Käytännössä tämä tukee sitä, että arvioit isku-/vaikutuskykyä ja rakennat sitä vähitellen uudelleen, etkä oleta, että pitkän aikavälin hyppäämisen välttely olisi suojaavaa. Tämä yksilöllistää kuntoutusta: siirrytään pois polven kuormituksilta suojaamisesta ja aletaan rakentaa polveen riittävä kapasiteetti, jotta halutut aktiviteetit ovat siedettäviä.

Puhu minulle nörttimäisesti

Koska KOOS-arvioinnit oli usein kerätty paljon ennen toiminnallista tutkimusta, kirjoittajat tekivät herkkyysanalyysin, joka rajattiin potilaisiin, joiden KOOS-pistemäärä oli kirjattu 36 kuukauden sisällä testauksesta. Näin mukaan jäi 29 potilasta. Tässä alaryhmässä KOOS:n ja hyppytestien väliset korrelaatiot vahvistuivat, erityisesti KOOS-oireiden osalta. Kymmenen metrin yhden jalan hypyssä etäisyydelle korrelaatio KOOS-oireisiin kasvoi arvoon ρ = 0.685. Aikaperusteisessa 6 metrin yhden jalan hypyssä korrelaatio KOOS-oireisiin kasvoi arvoon ρ = -0.625. Jotkin muut yhteydet menettivät tilastollisen merkitsevyyden, todennäköisesti ainakin osittain pienemmän otoskoon vuoksi. Herkkyysanalyysi jättää kuitenkin edelleen ison aukon sen väliin, mitä aineistoa kerättiin ja mitä tutkittiin. Se, että osa korrelaatiokertoimista vahvistui, viittaa siihen, että pitkä viive on mahdollisesti tosiaan laimentanut yhteyksiä ensisijaisessa analyysissä. Mutta koska alaryhmä kutistui vain 29 potilaaseen, myös tilastollinen tarkkuus heikkeni. Tämä selittää, miksi osa yhteyksistä ei enää yltänyt p < 0.05 -tasolle, vaikka vaikutuskoot olivat samankaltaiset.

Tärkeää on, että pitkä seuranta-aika tarkoittaa, ettei tutkimus sovellu arvioimaan paluuta urheiluun heti leikkauksen jälkeisessä vaiheessa; sen sijaan se kuvaa koetun ja mitatun toimintakyvyn välistä yhteyttä useita vuosia rustokorjauksen jälkeen.

Toinen rajoitus liittyy siihen, että luotetaan raajojen symmetriaindekseihin, jotka olettavat, että vastakkainen raaja toimii sopivana vertailuna normaalille toiminnalle. Kun keskimäärin on kulunut yli viisi vuotta, kahdenvälinen heikentyminen tai vähentynyt aktiivisuus voi tarkoittaa, että molemmista raajoista on mennyt kapasiteettia. Potilas voi siis näyttää symmetriseltä, vaikka kumpikaan raaja ei osoita riittävää absoluuttista suoriutumistasoa. Siksi se ei ole täysin oikein, että ajatellaan raajan symmetriaindeksin olevan täydellinen tapa mitata, mitä leikattu raaja pystyy tekemään.

Lopuksi, koska lukuisia PROM–suorituskyky -korrelaatioita testattiin ilman korjausta useille vertailuille, osa tilastollisesti merkitsevistä löydöksistä on voinut syntyä sattumalta. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun kyse on assosiaatioista, jotka ovat juuri alle p=0,05. Kokonaiskuvio, jossa hyppäämiseen ja ojennusvoimaan liittyvät yhteydet ovat vahvempia, on kiinnostava. Yksittäisiä korrelaatioita kannattaa kuitenkin pitää tutkimuksenomaisina (exploratiivisina) eikä lopullisina.

Kotiin vietävät viestit

Kokonaisuutena ryhmän suoritus oli melko hyvää alhaisemman vaatimustason toiminnallisissa testeissä, mutta selvemmät vasemman–oikean väliset erot tulivat esiin voiman ja yksipuolisten hyppyjen yhteydessä. Kohtalaisen korrelaation vuoksi PROM-mittarit vaikuttavat hyödyllisiltä näkymänä kuntoutuksen tilanteeseen, mutta ne eivät ole tarpeeksi tarkkoja toimimaan korvikkeena objektiiviselle toiminnan arvioinnille polven ruston korjauksen jälkeen. Koska kaikki ruston korjausleikkaukset analysoitiin yhdessä, tämä tutkimus ei pysty kertomaan, miten PROM–suorituskyky-suhteet eroavat leikkaustekniikkojen välillä. Käytännössä löydöksiä on siksi parempi käyttää yleisenä arviointiperiaatteena kuin toimenpidekohtaisena ohjeistuksena: yhdistä potilaan kokemus toipumisesta ja objektiivinen testaus, joka vastaa hänen toiminnallisia tavoitteitaan. Vaativammassa kuntoutuksessa nelipäisen reisilihaksen voimakkuus ja haastavat yksipuoliset hyppyetitestit voivat paljastaa puutteita, joita pelkät helpommat tehtävät tai pelkät PROM-mittarit voivat missata. Testin pitäisi seurata tavoitetta, ei pelkästään toimenpidettä.

Viite

Wegerich N, Heinz T, Frischholz S, Eidmann A, Stratos I, Horas K, Reppenhagen S, Rudert M, Weißenberger M. Beyond patient perception: PROM-mittarit korreloivat polven rustokorjauksen jälkeen tehtyjen objektiivisten toimintakykytestien kanssa. BMC Musculoskelet Disord. 13. heinäkuuta 2026;27(1):633. doi: 10.1186/s12891-026-10123-5. PMID: 42443851; PMCID: PMC13401292.