Porcellinin testi | Posteroinferiorinen labraalirepeämä | Olkapään arviointi

Porcellini-testi on suhteellisen uusi ortopedinen olkapäätesti, jolla arvioidaan posteroinferioristen labraalirepeämien esiintymistä, jotka johtavat posteroinferioriseen instabiliteettiin.

Morey et al. (2016) esitteli Porcelli-testin uutena testinä takimmaisten labraalirepeämien diagnosoinnissa. Heidän tutkimuksessaan todettiin, että tutkijoiden välinen luotettavuus oli korkea, yli pisteen 8, ja että takimmaisten labraalirepeämien diagnoosin tarkkuus oli erittäin korkea, sillä herkkyys oli 100 % ja spesifisyys 99 %. Tässä tutkimuksessa Porcelli-testi päihitti muut yleiset testit, kuten Jerk-, Kim- ja Load and Shift -testit. Vaikka testi vaikuttaa luotettavalta ja erittäin tarkalta, sitä ei ole vielä validoitu muissa tutkimuksissa. Tästä syystä annamme sille kohtalaisen kliinisen arvon takimmaisen labrumin repeämän toteamiseksi ja poissulkemiseksi.

Porcelli-testin suorittamiseksi potilas istuu tai seisoo. Aktiivisen puristustestin tavoin potilas vie olkapäänsä 90 asteen fleksioon ja 10-15 asteen adduktioon olkapään ollessa maksimaalisessa sisärotaatiossa niin, että potilaan peukalo osoittaa alaspäin. Tutkija seisoo potilaan takana ja vakauttaa lapaluuta toisella kädellä. Sitten potilasta pyydetään nostamaan käsivarttaan tutkijan antamaa vastusta vastaan.

Tutkija toteaa kivun ja voiman.

Testin toisessa osassa potilas asettuu täsmälleen samaan asentoon kuin ensimmäisessä osassa. Vasta nyt tutkija siirtää stabiloivan kätensä peukaloa sivusuunnassa niin, että se asettuu nivelen takaosan linjan päälle, ja säilyttää siten kohtuullisen anteriorisen voiman, jotta estetään olkavarren pään subluksaatio taaksepäin. Sitten manööveri toistetaan.

Testi on positiivinen, jos testin ensimmäisen osan aikana havaittu kipu, johon liittyy tai ei liity heikkoutta, vähenee tai poistuu testin toisen osan aikana. Jos kipu jatkuu myös toisessa liikkeessä, se viittaa AC-nivelen patologiaan.

Kirjoittajat perustelevat tätä testiä biomekaanisesti sillä, että maksimaalinen kapselin takaosan jännitys aiheuttaa puristusvoiman revenneeseen labrumiin eteenpäin fleksiossa, adduktiossa ja sisärotaatiossa. Aktiivisessa kohotuksessa vastusta vasten deltalihaksen vetolinja aiheuttaa yläraajan pään takaosan siirtymisen, mikä aiheuttaa revenneen labrumin puristumista entisestään. Morey et al. (2016) vahvistivat myös tämän testin anatomisen perustan röntgenkuvauksessa. He havaitsivat, että potilaiden, joilla oli revennyt takimmainen nivelkalvo, olkavarren pää siirtyi testin ensimmäisessä vaiheessa enemmän taaksepäin kuin terveiden kontrolliryhmien potilaiden. Toisessa vaiheessa röntgenkuvat osoittivat, että tutkijan peukalo pystyi estämään posteriorisen translaation.

21 HYÖDYLLISINTÄ ORTOPEDISTÄ TESTIÄ KLIINISESSÄ KÄYTÄNNÖSSÄ.

• • Nimi*
• • Sähköposti*

Δ

Muita yleisiä ortopedisiä testejä, joilla arvioidaan nilkkanivelen posteriorista instabiliteettia, ovat:

• Miniaci-testi
• Jerk testi
• Kimin testi

Morey, V. M., Singh, H., Paladini, P., Merolla, G., Phadke, V., & Porcellini, G. (2016). Porcellinin testi: uusi testi olkapään takimmaisten labraalirepeämien tarkkaan diagnosointiin: vertaileva analyysi vakiintuneisiin testeihin. Musculoskeletal surgery, 100(3), 199-205.