Tibialis Posterior Strengthening | Litteät jalat Harjoitukset ja hoito

Tibialis posterior on jalkaterän olennainen stabiloija seistessä ja kävellessä. Tibialis posterior -jänne antaa dynaamista tukea jalkaterän ja jalkaholvin plantaariselle puolelle, ja kun lihas tai jänne on puutteellinen, jalkaholvin pituussuuntainen korkeus laskee usein ja voi johtaa lattajalkaan.

Tästä syystä tibialis posterior -jänteen vahvistamista suositellaan jalkaterän ortoosien ohella kivuliaan pes planuksen kuntoutuksessa tibialis posterior -jänteen toimintahäiriöiden ja jalkaterän kaaren romahtamisen estämiseksi. Mutta miten voimme vahvistaa tätä lihasta ihanteellisesti? Kulig ym. tekivät magneettikuvaustutkimuksen selvittääkseen, mikä harjoitus aktivoi tibialis posterior -lihaksia kaikkein valikoivimmin ja tehokkaimmin. He havaitsivat suurimman eristetyn aktivoitumisen seuraavassa harjoituksessa:

Pyydä potilasta istumaan penkille niin, että hänen polvensa ovat noin kädenmitan päässä toisistaan ja noin 80° taivutettuina. Sitten potilasta pyydetään vakauttamaan jalkansa asettamalla kontralateraalinen kyynärvarsi polvien väliin ja vahvistamalla sitä ipsilateraalisella kädellä. Tämän jälkeen joustava nauha pujotetaan harjoittelun kohteena olevan jalan mediaalisen ja distaalisen osan ympärille ja venytetään täyteen jännitykseen 45 asteen kallistuskulmaa ylläpitäen. Tutkijan varmistaessa jännityksen koko liikkeen ajan potilasta pyydetään liu'uttamaan etujalkaterä täydestä abduktiosta adduktioon siten, että jalkaterä pysyy kosketuksessa lattiaan. Kokonaisliikealue voidaan merkitä teipillä, jotta voidaan varmistaa, että liikealue on koko laajuudeltaan mahdollinen jokaisella toistokerralla.

Vuonna 2005 Kulig et al. vertasivat tibialis posterior -lihaksen aktivoitumista potilailla, joilla oli lattajalka, ja havaitsivat, että näiden potilaiden selektiivinen aktivoituminen oli suurempaa, kun heillä oli jalkaortoosit ja kengät. Koska tämä on potilasryhmä, jolle haluat antaa tämän harjoituksen, on suositeltavaa käyttää pohjallisia ja jalkineita.

Progressiota voidaan säätää tutkijan toimesta therabandin kireyden perusteella tai valitsemalla korkeamman vastuksen omaava theraband. Kuten missä tahansa muussa kuntoutusohjelmassa, harjoitusten kokonaismäärää tulisi lisätä hitaasti ajan myötä. Kulig et al. pystyivät vähentämään kipua ja lisäämään toimintakykyä kolmannessa tutkimuksessaan vuonna 2009 10 viikon ohjelman jälkeen, jossa tehtiin 3 sarjaa 15 toistoa kahdesti päivässä.

Jos haluat oppia, miten etujalkaterän ylipronaatiota arvioidaan, tutustu postaukseemme navicular drop -testistä.

21 HYÖDYLLISINTÄ ORTOPEDISTÄ TESTIÄ KLIINISESSÄ KÄYTÄNNÖSSÄ.

• • Nimi*
• • Sähköposti*

Δ

Kulig K, Burnfield JM, Requejo SM, Sperry M, Terk M. Sääriluun takaosan selektiivinen aktivointi: arviointi magneettikuvauksella. Urheilun ja liikunnan lääketiede ja tiede. 2004 May 1;36(5):862-7.

Kulig K, Burnfield JM, Reischl S, Requejo SM, Blanco CE, Thordarson DB. Jalkaortoosien vaikutus sääriluun takaosan aktivoitumiseen henkilöillä, joilla on pes planus. Urheilun ja liikunnan lääketiede ja tiede. 2005 Jan 1;37(1):24-9.

Kulig K, Lederhaus ES, Reischl S, Arya S, Bashford G. Eksentrisen harjoitusohjelman vaikutus tibialis posterior -jänteyden varhaisessa vaiheessa. Foot & ankle international. 2009 Sep;30(9):877-85.