Olkapään oireiden muutosmenettely (SSMP)

Kirjoitimme melko laajan sarjan olkapään impingementistä Coolsin algoritmin pohjalta vuonna 2008. Useiden kliinisten testien avulla sinun pitäisi pystyä tunnistamaan potilaasi olkapääkivun taustalla oleva patologinen mekanismi. 

Kipuprovokaatiotestien ongelmana on yleensä se, että niiden spesifisyys on yleensä alhainen. Toisin sanoen on käytännössä mahdotonta eristää yksittäinen kiertäjäkalvosimen jänne muista rakenteista, kuten subakromiaalisen tilan hermostuneista bursaeista, ja muodostaa diagnoosi tulosten perusteella. 

Jeremy Lewisin (2009 ) kehittämässä olkapään oireiden muutosmenettelyssä olkapään impingementtiä tarkastellaan tavalla, jota voitaisiin kuvata mekaaniseksi olkapääkivuksi. 

Kun yleinen arviointiprosessi eli anamneesin ottaminen, ROM, voimatestit ja neurologiset testit on tehty, lääkäri ja potilas tunnistavat kipua aiheuttavat liikkeet tai asennot.

Tästä alkaa nelivaiheinen prosessi. Kipua aiheuttava liike suoritetaan, ja kliinikko soveltaa seuraavista menettelyistä koostuvaa algoritmia ja arvioi oireiden muuttumista, toisin sanoen kivun vähenemistä. 

Meakins et al. (2018) arvioivat SSMP:tä sen arvioijien välisen luotettavuuden osalta ja havaitsivat kohtalaisen arvioijien välisen luotettavuuden k = 0,47.

Sanotaan, että olkapään taivutus on kivulias. 

Yksi SSMP:n vaihe kohdistuu rintakehän kyfoosiin. Jos potilaasi rintakehän kyfoosi on lisääntynyt, voidaan käyttää tekniikoita, joilla T-selkärankaa ojennetaan aktiivisesti, kuten "sormi rintalastan päällä", tai passiivisia tekniikoita, kuten teippausta tai manuaalista terapiaa, ja sen jälkeen kipua aiheuttavaa liikettä arvioidaan uudelleen kivun muuttumisen varalta. Jos rintarangan liikkeet vähentävät kipua 100 %, arviointi on valmis ja rintarangan selkärankaan kohdistuva hoito aloitetaan.

Jos rintarangan muokkaus ei ole lievittänyt oireita 100-prosenttisesti, lapaluun asentoa muutetaan manuaalisilla tekniikoilla yksinkertaisten liikkeiden osalta tai teippaamalla monimutkaisten liikkeiden osalta. Tämä voi tapahtua useilla tasoilla, esimerkiksi kohoamisen tai vetäytymisen yhteydessä tai liikkeiden yhdistelmänä. 

Tämä eroaa lapaluun avustustestistä, jossa avustat lapaluuta liikkumaan. Lapaluun modifioinnissa asetat lapaluun uuteen lähtöasentoon, jolloin se voi liikkua tästä asennosta ilman apua.

Jos siivekkyys on ilmeinen, käytetään manuaalista stabilointia tai teippaustekniikkaa. Kivulias liike arvioidaan sitten uudelleen.

Kolmannessa vaiheessa yläraajan pää asetetaan glenoidalohkoon. Esimerkiksi: neopreenirenkaan tai manuaalisen paineen avulla käytetään AP- tai PA-voimaa ja kivulias liike arvioidaan uudelleen.

Lisäksi kivulias liike suoritetaan samalla, kun ympäröiviä lihaksia, esimerkiksi ulkokiertäjiä tai olkavarren pään painajia, supistetaan.

21 HYÖDYLLISINTÄ ORTOPEDISTÄ TESTIÄ KLIINISESSÄ KÄYTÄNNÖSSÄ.

• • Nimi*
• • Sähköposti*

Δ

On olemassa pari ortopedistä testiä, joita käytetään SSMP:ssä tai jotka liittyvät tähän viestiin ja jotka saattavat kiinnostaa sinua:

• Olkapään impingementti selitetty 
• Lapaluun apuvälinetesti
• Scapular Retractinn -testi
• Scapular Dyskinesis -testi
• Lapaluun vahvistusharjoitukset

Lewis, J. S. (2009). Kiertäjäkalvosimen tendinopatia/subacromial impingement -oireyhtymä: onko uuden arviointimenetelmän aika? British journal of sports medicine, 43(4), 259-264.

Cools, A. M., Cambier, D., & Witvrouw, E. E. (2008). Urheilijan olkapään seulonta impingement-oireiden varalta: kliininen päättelyalgoritmi olkapään patologian varhaista havaitsemista varten. British journal of sports medicine, 42(8), 628-635.

Meakins, A., May, S., & Littlewood, C. (2018). Shoulder Symptom Modification Procedure -menetelmän luotettavuus sekä istunnon sisäisten ja istuntojen välisten muutosten yhteys toiminnallisiin tuloksiin. BMJ open sport & exercise medicine, 4(1), e000342.