Lapaluun linjaus | Lapaluun dyskinesian arviointi

Kirjallisuudessa olkavarren normaalia linjausta kuvataan yleisesti seuraavilla kriteereillä. 

Olkapään korkeus on hieman selkärangan T1 tason alapuolella, ja sivulta katsottuna luotilinja kulkee keskellä akromionin läpi.
Olkavarren heikentynyt linjaus voi ilmetä kohoamisena, joka näkyy takaapäin, otai painumisena, kun lapaluun ylempi kulma on T2:n alapuolella, tai kun potilasta tarkastellaan edestäpäin, jolloin solisluu on enemmän vaakasuorassa tai AC-nivel on SC-nivelen alapuolella.

Kolmanneksi yhä yleisempi virheasento on pitkittynyt olkavarsi.
Normaalissa lapaluun asennossa ylempi kulma on yleensä selkärangan tasolla T2 ja alempi kulma T7:ssä.
Mediaalinen reuna kulkee selkärangan suuntaisesti 3 tuuman eli 7,5 cm:n etäisyydellä, joka on suunnilleen neljän sormen leveys. 

Lapaluu makaa rintakehän päällä tasaisesti 30° etukiertyneenä otsatasoon nähden.
Lapaluussa on neljä mahdollista liikesuuntaa. (O'Leary ym. 2015):

Lapaluun ympärille kiinnittyvät lihakset:

• M.trapezius & M.serratus anterior = voimapari.
  • descendens & pars inferior Serratus: ylöspäin kierto
  • ascendens: ylöspäin caudomediaaliseen suuntaan (posteriorinen kallistus).
  • transversa: adduktio
  • pars superior Serratus = pars inferiorin antagonisti.
• M.levator scapulae:
  • alaspäin suuntautuva kierto & kraniaalinen mediaalinen kierto
• Mm.rhomboidei: 
  • alaspäin kierto ja adduktio
• M. pectoralis minor: 
  • alaspäin kiertyminen & anteriorinen kallistus

Yhden tai useamman tällaisen lihaksen puutteet tai yliaktiivisuus voivat johtaa heikentyneeseen linjaukseen.

Alaspäin kiertyneessä lapaluussa alempi kulma on mediaalisemmassa asennossa selkärankaan nähden kuin ylempi kulma. Usein tämä johtuu levator- ja/tai rhomboideuslihaksen lyhenemisestä ja trapezius pars descendens -lihaksen pidentymisestä tai pidentymisestä ja ehkä myös serratus anterior -lihaksen heikkoudesta.

Jos lapaluu on painunut niin, että se on T2-7:n välisen yhteisen alueen alapuolella, syynä voi olla lyhentynyt pectoralis major tai latissimus dorsi ja/tai pidentynyt trapezius pars descendens.

Korkeammalle kohonneella lapaluussa voi olla useita syitä. Jos vain yläkulma on AC-nivelen yläpuolella, syynä voi olla lyhyt levator scapula.

Jos myös AC-nivel on koholla, trapezius pas descendens saattaa olla enemmän mukana. 

Jos koko lapaluun selkäranka on koholla, edellä mainitut ja rhomboidit saattavat kaikki lyhentyä.

Jos adduktio on lisääntynyt, eli selkärangan ja mediaalisen rajan välinen etäisyys on pienempi kuin 3 tuumaa tai 7,6 cm, mahdollisia syitä virheasentoon voivat olla lyhentyneet rhomboidit tai trapezius pars descendens tai pidentynyt/heikko serratus anterior -lihas.

Toisaalta, jos lapaluu on enemmän abduktoitunut, glenoidi on enemmän anteriorisesti suuntautunut ja selkärangan ja mediaalireunan välinen etäisyys on yli 3 tuumaa, syynä voi olla lyhentynyt serratus anterior ja/tai pectoralis major.

Näissä kuvissa näkyy siivekäs lapaluu eli scapula alata. Mediaalinen reuna on hyvin ulkoneva ja kohoaa rintakehästä. Usein serratus anterior -lihaksen heikkous voi johtua pitkän rintahermon heikentymisestä. Lisäksi litteä rintarangan selkäranka tai hyperkyfoosi, skolioosi ja scapularis subscapulariksen hypertrofia voivat olla syitä lapaluun siipimäisyyteen.

Kun lapaluun alempi kulma nousee pois rintakehästä, kyseessä on kallistunut tai kallistunut lapaluu. Pääasiassa kallistuksen voivat aiheuttaa lyhentyneet lihakset, jotka kiinnittyvät korakoideusprosessiin, kuten pectoralis minor, biceps brachii -lihaksen lyhyt pää tai coracobrachialis.

Tässä on yleiskatsaus vammoihin ja mahdollisiin syihin:

KAKSI MYYTTIÄ PURETTU & 3 TIETOPOMMIA ILMAISEKSI

• • Nimi*
• • Sähköposti*

Jos olet utelias muista testeistä lapaluun arvioimiseksi, tutustu seuraaviin:

• Lapaluun ja olkavarren rytmi
• Scapular Dyskinesis -testi
• Lapa-avustustesti (SAT)
• Lanneselän kestävyystesti (SRT)

O'Leary, S., Christensen, S. W., Verouhis, A., Pape, M., Nilsen, O., & McPhail, S. M. (2015). Niskakipupotilaiden lapaluun asentoa useissa tasoissa arvioivien fysioterapeuttien välinen yksimielisyys: Luotettavuustutkimus. Fysioterapia, 101(4), 381-388.

Tate, A. R., McClure, P., Kareha, S., Irwin, D., & Barbe, M. F. (2009). Kliininen menetelmä lapaluun dyskinesian tunnistamiseksi, osa 2: validiteetti. Journal of athletic training, 44(2), 165-173.