Olemme luultavasti houkutelleet sinut lukemaan tämän blogikirjoituksen, koska saatat etsiä taikaharjoitusta tai ratkaisua, joka saa selkäkivun katoamaan maagisesti. Totuus on: Ei ole olemassa eikä voi koskaan olla yhtä ainoaa harjoitusta, joka on paras alaselkäkipuihin tai mihin tahansa muuhun kipeään kehonosaan tai lihakseen. Itse asiassa tämä ajattelutapa on hyvin yksinkertaistettu ja keskittyy kehonosaan tai patologiaan eikä ihmiseen. Jos olisi olemassa yksi paras harjoitus, ammatistamme tulisi periaatteessa tarpeeton, ja potilaat voisivat noudattaa keksimäisiä lähestymistapoja.
Jokaiselle ihmiselle ei voi koskaan olla yhtä parasta harjoitusta. Jos tämä harjoitus olisi olemassa, ammatistamme tulisi tarpeeton.
Tarkastellaan kuitenkin ensin eri liikuntamuotojen tehokkuutta alaselkäkipupotilailla:
Ensinnäkin meta-analyysi, jonka on tehnyt Searle et al. (2015 ) mukaan voima- ja kestävyysharjoitteet sekä koordinaatio- ja stabilointiharjoitteet vähentävät tehokkaasti kroonisesta alaselkäkivusta kärsivien potilaiden kipua, vaikka vaikutusten koot ovat yleensä melko pieniä. Tämä on siis melko hyvä uutinen, mutta nyt tarkastellaan hieman tarkemmin eri harjoitusohjelmia ja niiden tehokkuutta:
Marshallin ym. (2013) vertasivat Pilates-harjoituksia ja paikallaan pyöräilyä, ja vaikka Pilates oli parempi 8 viikon aikana, tulokset olivat pitkällä aikavälillä, 6 kuukauden kuluttua, samat.
Sitten on tämä melko tunnettu tutkimus, jonka ovat tehneet Shnaydermann et al. (2013), jotka ovat havainneet, että kävely on yhtä tehokasta kuin erityisharjoitukset alaselän osalta 6 viikon kuluttua. On kuitenkin mainittava, että kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat istumatyötä tekeviä, joten emme voi olettaa, että tulos olisi sama aktiivisemmassa väestössä.
Lisäksi on tehty runsaasti tutkimuksia, joissa verrataan ydinvakautta vahvistavia harjoituksia ja alaselkää vahvistavia yleisiä harjoituksia. Joissakin näistä tutkimuksista Smith et al. (2014), Saragiotto et al. (2016), Luomajoki et al. (2018), Wang (2012), Coulombe (2017 ) ja muut osoittavat, että matalan kuormituksen stabilointiharjoitteet saattavat olla hieman parempia kivun vähentämisessä lyhyellä aikavälillä, mutta kaikki ne osoittavat, että yleinen vahvistaminen on yhtä tehokasta pitkällä aikavälillä.
Vihdoinkin tutkimus, jonka on tehnyt Aasa et al. (2015) vertasivat matalalla kuormituksella suoritettavia moottorinohjausharjoituksia ja deadlift-harjoituksia. Tutkimuksessa matalan kuormituksen moottorinohjausryhmä oli lyhyellä aikavälillä tehokkaampi kuin korkean kuormituksen ryhmä, mutta myös pitkällä aikavälillä tulokset olivat yhtä tehokkaita. Kaikkien näiden tutkimusten hyvä uutinen on siis se, että jonkin tekeminen on parempi kuin ei mitään. Voisi siis väittää, että paras harjoitus on se, joka tehdään.
Mutta miksi valita vain yksi liikuntamuoto?
Cor-Kineticin Ben Cormack vertaa eri harjoitusmuotoja eri vitamiineihin, joita kehomme tarvitsee aivan kuten tasapainoisessa ruokavaliossa. Tasapainoiseen harjoitusohjelmaan kannattaa siis sisällyttää voimaharjoituksia, korkean ja matalan kuormituksen harjoituksia, koordinaatioharjoituksia, voimaharjoituksia, kestävyysharjoituksia ja porrastettuja altistusharjoituksia sekä liikuntaleikkejä jne.
Glasgow et al. (2015) mainitsevat myös, että optimaalinen lastausohjelma koostuu erilaisista keskeisistä muuttujista ja mekanismeista.
Tutkimusten perusteella tiedämme, että alaselkäkipupotilailla on usein vähentynyt liikkeiden monipuolisuus. Erilaisten harjoitusmuotojen käyttäminen voi siis olla yksi tapa lisätä liikkeiden vaihtelevuutta. On hyvin mielenkiintoista, että ajattelemme aina, että harjoitusohjelmamme vaikutukset selittyvät sillä, että olemme vahvempia, joustavampia, pystymme paremmin aktivoimaan tiettyjä lihaksia tai parantamaan liikkeiden "virheitä" ja niin edelleen. Systemaattisessa katsauksessa, jonka Steiger et al. (2012) on osoittanut, että hoidon vaikutukset EIVÄT johdu tuki- ja liikuntaelimistön muutoksista.
Hoidon vaikutukset EIVÄT johdu tuki- ja liikuntaelimistön muutoksista (Steiger ym. 2012)
Saattaa olla muitakin muutoksia, jotka ovat vastuussa vaikutuksista, kuten hajakuormituksen estävä hallinta, kipua vähentävien kemikaalien vapautuminen aivoissa, ehkä vain enemmän liikettä itsessään tai psykososiaalisia tekijöitä, kuten liikkumiseen liittyvän pelon väheneminen, luottamuksen lisääntyminen jne: Emme vain tiedä sitä!
Kuinka tarkkoja meidän pitäisi olla? Erityisten ongelmien, kuten alaselkäkivun, ei luultavasti tarvitse olla ruumiinosa- tai rakennekohtaisia, vaan ne hyötyvät myös yleisemmästä lähestymistavasta. Toisaalta erityinen ongelma, kuten akillesjänteen tendinopatia, jossa tiedämme, mikä on nociceptorinen rakenne, hyötyy enemmän rakennekohtaisesta lähestymistavasta, kuten akillesjänteen kuormittamisesta esimerkiksi vasikan nostoilla.
Mutta vaikka meillä olisikin rakennekohtainen ongelma, meidän ei pitäisi olla tarkkoja vain tietyn nivelen, jänteen tai lihaksen suhteen, vaan myös edessä olevan henkilön suhteen!
As-spesifiset ongelmat eivät vaadi rakennekohtaista lähestymistapaa, kun taas kehokohtaiset ongelmat vaativat todennäköisesti enemmän rakennekohtaista lähestymistapaa.
Tutkimuksissa tarkastellaan aina ryhmän keskimääräistä vaikutusta, kun käytetään kahta tai useampaa hyvin standardoitua interventiota. Edessäsi oleva henkilö voi kuitenkin poiketa tästä standardoidusta keskiarvosta. Esimerkiksi isometriset harjoitteet vähentävät yleensä hyvin kipua. Samaan aikaan tutkimukset ovat osoittaneet, että liikunnan aiheuttamaa analgesiaa ei välttämättä esiinny potilailla, joilla on sentraalinen herkistyminen, vaan se itse asiassa lisää kiputilaa. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on aina oltava joustavia ja mukautettava hoitoamme, jos se ei näytä tehoavan potilaisiin kahden tai kolmen hoitokerran jälkeen, vaikka tutkimustulokset saattaisivatkin osoittaa muuta.
Toinen suuri syy siihen, että jokaiselle ihmiselle ei voi koskaan olla yhtä ainoaa parasta liikuntaa, on se, että eri ihmiset tarvitsevat erilaisia määriä vitamiineja. Sinun on siis kysyttävä itseltäsi jokaisen harjoituksen kohdalla, jonka annat potilaillesi, mitä haluat heidän saavan tästä harjoituksesta?
Voi olla, että yrität lisätä kudoskapasiteettia tai harjoituksen pysyvyyttä. Toinen tavoite voi olla uskomusrakenteen haastaminen tai liikestrategioiden muuttaminen tai kivunlievitys. Lisäksi ihanteellinen harjoitus räätälöidään potilaan taito- ja ärtyvyystason mukaan.
Kaikkien näiden eri osa-alueiden tulisi vaikuttaa harjoitusten valintaan, jotta niistä tulisi yksilöllisiä!
Esimerkiksi nuori painonnostaja, jonka on palattava korkean tason suorituksiin ensimmäisen alaselkäkivun jälkeen, saattaa tarvita maksimaalista voimaa ja tehoa sekä tekniikan parantamista. Toisaalta 70-vuotias istumatyötä tekevä eläkeläinen, jolla on krooninen alaselkäkipu ja joka ei halua kumartua eteenpäin sopeutumattomien sairaususkomusten vuoksi, tarvitsee luultavasti asteittaisen altistusohjelman, johon kuuluu paljon rauhoittavia ja valistavia toimia.
Selkärangan ortopedinen fysioterapia
Master hoitavat selkärangan olosuhteissa vain 40 tuntia kuluttamatta vuotta elämästäsi ja tuhansia euroja
Samoista syistä emme voi odottaa, että yleiset harjoitukset johtaisivat optimaalisiin tuloksiin. Meidän terapeuttiemme haasteena on kuunnella potilaan tarinaa ja kysyä itseltämme, mitä vitamiineja hän tarvitsee, ja valita sitten sopivat harjoitukset näiden eri vitamiinien antamiseksi.
Hyvä on, tämä oli blogimme aiheesta "paras harjoitus alaselkäkipuihin". Tässä vaiheessa kiitokset Cor-Kineticin Ben Cormackille, joka inspiroi meitä keskustelemaan eri käsitteistä tässä blogissa. Jos haluat tietää, miten sovellamme näitä käsitteitä erilaisissa harjoitusohjelmissa, tutustu verkkokurssiimme "Selkärangan ortopedinen fysioterapia"
Paljon kiitoksia lukemisesta, heippa!
