Viime aikoina eräs potilas kysyi minulta, voisiko hän palata juoksemaan lonkkaleikkauksen jälkeen. Koska hän oli huomattavasti nuorempi kuin useimmat lonkan tekonivelleikkausta (THA) saavat ihmiset, tämä oli ensimmäinen kerta, kun törmäsin henkilökohtaisesti tähän kysymykseen. Ensimmäinen ajatukseni oli: "Totta kai!". Mutta sitten raapaisin hieman päätäni, koska en tiennyt, mitä todisteita siitä oli olemassa.
Lonkan ja polven totaaliproteesin tekevien yhä nuorempien potilaiden osuus kasvaa, mikä asettaa suurempia odotuksia leikkauksen jälkeiselle elämänlaadulle. Vielä on epäselvää, mitkä ovat urheilun parhaat käytännöt urheiluharjoittelun suhteen. Sallikaa minun siis viedä teidät tällä lenkillä tutkimustietoon lonkan tekonivelleikkauksen jälkeisestä juoksuun palaamisesta.
Miksi kysyn itseltäni tämän kysymyksen?
Kun hoidat potilaita lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen, saat yleensä ortopedikirurgilta varotoimenpiteitä. Usein pääpaino on lonkan yli 90°:n taivutuksen välttämisessä tai liiallisen sisä- ja ulkorotaation välttämisessä. Lisäksi olemme kaikki kuulleet mahdollisuudesta tarkistaa proteesi. Tässä valossa juoksu lisää lonkan ympärillä olevia rasituksia, ja siksi sitä pidetään mahdollisena syynä varhaiseen revisioleikkaukseen. Halusin tietää, mitä nykyinen näyttö kertoo lonkkaleikkauksen jälkeisestä juoksemisesta.
Yhtä tärkeää on, että liikuntaohjeissa suositellaan aktiivista liikuntaa useana päivänä viikossa. Kuten me kaikki tiedämme, valtaosa ihmisistä ei harrasta riittävästi liikuntaa. Lonkan tekonivelleikkauksen saaneista suuri osa ilmoittaa, että pelko estää heitä osallistumasta urheiluun. Vaikka juokseminen ei olisikaan potilaasi ensisijainen tavoite, tämä blogi voi mielestäni auttaa sinua ohjaamaan potilaita liikunnan pariin ja noudattamaan suosituksia.
Tärkein syy siihen, miksi he eivät osallistuneet juoksemiseen leikkauksen jälkeen, oli pelko (61 %), jonka jälkeen lihasheikkous (24 %) ja kipu alaselässä tai polvessa (15 %). Abe et al., (2014).
Mitä näyttöä on saatu muista lonkkatoimenpiteistä?
Suurin osa lonkan tekonivelleikkauksen jälkeistä urheiluun paluuta koskevasta todistusaineistosta on peräisin kirurgien mielipiteistä ja kyselytutkimuksista. Esimerkiksi Klein ym. vuonna 2007 ja Swanson ym. vuonna 2009 käyttivät kyselylomakkeita kerätäkseen tietoa kirurgien suosituksista THA:n jälkeen. Jälkimmäisessä tutkimuksessa todettiin, että kirurgit eivät yleensä rajoita vähän rasitusta aiheuttavia toimintoja, kuten tasaisella pinnalla kävelyä, portaiden nousua, tasaisella pinnalla pyöräilyä, uintia ja golfia. Vaikutuksiltaan voimakkaampia toimintoja ei yleisesti ottaen suositeltu, vaikka vastauksissa oli huomattavaa vaihtelua. Swanson totesi, että kirurgit, jotka tekivät paljon lonkan tekonivelleikkauksia, kannustivat yleensä todennäköisemmin osallistumaan enemmän kuormitusta vaativiin toimintoihin.
Kraeutler ym. tekivät vuonna 2017 kirjallisuuskatsauksen ja ehdottivat fysioterapiaprotokollaa potilaille, joille tehtiin labraalikorjaus, acetabulaarisen reunan resektio tai reisiluun pään osteokondroplastia FAI:n vuoksi. Selvyyden vuoksi siis ei THA-potilailla. He tekivät niin, koska he havaitsivat, että monet potilaat eivät pystyneet palaamaan aktiiviseen toimintaan, koska heitä ohjasivat kudosten paranemista koskevat suuntaviivat eikä niinkään voiman, kävelyn ja kivun toiminnallinen paraneminen. Vaikka tässä tutkimuksessa käsitellään toista patologiaa, on mielenkiintoista nähdä, miten kuntoutus on edennyt leikkauksen jälkeen, joka yleensä edellyttää rajoitettua painon kantamista leikkauksen jälkeen.
Osteokondroplastian jälkeiseen ohjelmaan liittyi jatkuva voimaharjoitteluohjelma, joka sisälsi harjoituksia, kuten sivulankkujen nostoja, etulankkuja, nauhakävelyjä, selinmakuulla tehtävää siltaa ja yhden jalan kyykkyjä.
Ennen jokaista harjoitusta tai juoksua tarvittiin dynaaminen lämmittely seuraavilla harjoituksilla. (A) Polven halaus vasikan nostoon, (B) kantapään sisään/ulos -napautukset, (C) swing-potkut, (D) sotilaskävelyt, (E) pakarapotkut, (F) kävelylenkki kurottaen ja kiertäen, (G) lonkkakierre, (H) nopeat askeleet ja (I) yhden jalan minikyykky vasikan nostoon.
- Ohjelman ensimmäinen vaihe oli kävelyohjelma, joka aloitettiin juoksumatolla ja joka eteni ulkoiluun. Vaatimuksena oli pystyä kävelemään 30 minuuttia nopeudella noin 3,5 mph, joka vastaa 5,6 km/h.
- Vaihe 2 oli nopeaa reagointia ja plyometristä toimintaa. Niissä todetaan seuraavaa: "Tässä vaiheessa aloitetaan nopea lihasvaste ja plyometriset harjoitteet, jotka etenevät noin 500-600 jalkakosketukseen yhden ja kahden jalan välillä. Jos juoksijan keskimääräinen liikevaihto on 170-180 askelta minuutissa, tarvittaisiin 5-7 minuuttia juoksua, jotta saavutettaisiin tarvittavat 500-600 yhden jalan kontaktia."
Kävely- ja juoksuohjelmaan päästiin, kun osallistujat olivat suorittaneet vaiheen 1 ja vaiheen 2 plyometrisen tason I ohjelman onnistuneesti, pystyivät kävelemään ontumatta ja heillä ei ollut kipua päivittäisissä toiminnoissa. Tässäkin tapauksessa neuvottiin aloittamaan tämä ohjelma juoksumatolla. Seuraavia sääntöjä oli noudatettava: (i) ei mäkiä tai rinteitä, (ii) ei nopeusharjoittelua, (iii) muotoharjoittelua ja (iv) juoksu joka toinen päivä. Ihannetapauksessa heidän olisi jatkettava plyometristä II ja III tason ohjelmaa.
- Vaiheessa 3 potilas palasi etäjuoksuun. Tämän viimeisen vaiheen aikana potilaiden oli löydettävä lähtötasonsa. Tämä on matka, jonka potilas voi juosta ilman kipua ja uudelleen 48 tuntia myöhemmin. Etäisyys, aika ja vauhti oli kirjattava huolellisesti ylös edistymisen seuraamiseksi.
- Viikkojen 1-2 aikana potilaiden tulisi juosta 2-3 kertaa viikossa, kaksi lyhyempää juoksua, jotka ovat 50-60 % lähtötilanteen matkasta, ja yksi pidempi juoksu lähtötilanteen matkan verran.
- Viikkojen 3-6 aikana potilaiden tulisi juosta kolme kertaa viikossa lähtötasollaan, ja jokaisen juoksun välillä tulisi olla lepopäivä. Potilaiden tulisi lisätä etäisyyttä 10 % viikoittain.
- Viikosta 5 alkaen potilaiden tulisi arvioida lähtötasonsa uudelleen ja lisätä juoksumatkaa vastaavasti.
Paras ennusteellinen indikaattori RTS:n osalta oli aiempi kokemus kyseisestä urheilulajista. Tärkein syy siihen, että potilaat eivät tehneet RTS:ää, oli kirurgin suositus. Sowers et al., (2023).
Mitä näyttöä on lonkan tekonivelleikkauksen (THA) jälkeisen juoksun aloittamisesta?
Oljaca et al., 2018 kuluttivat konsensusasiakirjoista saadun RTS:ää THA:n jälkeen koskevan näytön ja tekivät siitä yhteenvedon alla olevaan taulukkoon. Monissa urheilulajeissa RTS:ää koskeva näyttö on muuttunut vuosien varrella.
Ylä- ja alaraajojen ortopedinen fysioterapia
Paranna tietämystäsi 23 yleisimmästä ortopedisestä patologiasta vain 40 tunnissa kuluttamatta omaisuutta CPD-kursseihin.
Tässä tutkimuksessa todistusaineisto on tiivistetty seuraavasti: "TKA:n jälkeisissä kliinisissä tuloksissa ei kuitenkaan näytä olevan eroa korkea-aktiivisten ja matala-aktiivisten potilaiden välillä. Ryhmien välillä ei ole juuri mitään eroa proteesiin liittyvien komplikaatioiden esiintyvyydessä, kun harrastetaan matalan tai kohtalaisen rasittavuuden urheilulajeja. Potilaat, jotka eivät harrastaneet urheilua THA:n jälkeen, raportoivat jopa 14,3-1,6 % suuremmasta esiintyvyydestä, jolloin tekonivel vaihdettiin irtoamisen vuoksi. Kun nämä havainnot otetaan huomioon, vaikuttaa järkevältä sallia urheilun asteittainen jatkaminen nuoremmilla potilailla."
Tästä yhteenvetotaulukosta on sanottavaa. Bender, 2022, mittasivat in vivo nivelten kosketusvoimia ja vääntömomentteja ja havaitsivat, että esimerkiksi keilailu, jota pidetään vähän iskuja aiheuttavana lajina, tuotti suurempia nivelten kosketusvoimia ja vääntömomentteja verrattuna paljon iskuja aiheuttavaan jalkapalloon. Lisäksi he havaitsivat myös, että kehon paino ja painoindeksi vaikuttavat näihin voimiin jokapäiväisten toimintojen aikana.
Tätä tukee Aben ym. vuonna 2014 tekemä tapauskohtaisesti kontrolloitu tutkimus, jossa todettiin, että vähemmistö osallistujista juoksi preoperatiivisesti (33 potilasta (5,4 %)) ja 23 potilasta (3,8 %) suoritti hölkkää postoperatiivisesti. Nämä juoksijat eivät raportoineet lonkan irtoamista, epänormaalia komponentin siirtymistä tai liiallista kulumista 5 vuoden seurannassa. Sowersin ja muiden 2023 tekemässä kattavassa katsauksessa aseptinen irtoaminen oli kuitenkin eniten mainittu komplikaatio RTS:n jälkeen. Potilaita, jotka aikovat aloittaa uudelleen raskaan toiminnan, kuten tenniksen, olisi siksi neuvottava mahdollisista riskeistä ja seurattava tarkasti RTS-harjoittelun aikana.
Ortmaier ym. (2019) arvioivat 137 potilaan (137 lonkkaa) urheilumallia, urheiluun paluun nopeutta, aktiivisuustasoa, urheilutoiminnan laajuutta sekä subjektiivista arviointia ja hyvinvoinnin tunnetta lyhytaikaisen THA:n jälkeen 18 kuukauden ajan. Ennen leikkausta 92 prosenttia potilaista harrasti urheilua, ja 91 prosenttia potilaista jatkoi urheiluharrastuksiaan kuuden ensimmäisen kuukauden aikana leikkauksen jälkeen. Harrastettujen urheilulajien määrä väheni tosin hieman mutta merkitsevästi 2,9:stä 2,6:een (P = 0,025) leikkausta edeltävästä ja leikkauksen jälkeisestä ajasta. Vähenemistä tapahtui lähinnä erittäin vaikuttavissa toiminnoissa.
Sowers et al. totesivat vuonna 2023, että RTS:n paras ennustaja oli aiempi osallistuminen kyseiseen urheilulajiin. Kirurgin neuvot olivat ensisijainen tekijä potilaan päätöksessä olla tekemättä RTS:ää. Abe ym. (2014) havaitsivat, että tärkein syy olla osallistumatta juoksemiseen leikkauksen jälkeen oli pelko (61 %), jota seurasivat lihasheikkous (24 %) ja kipu alaselässä tai polvessa (15 %). Ihanteelliset kohteet fysioterapian kuntoutukseen, jos potilas haluaa palata lonkkaleikkauksen jälkeen juoksemaan!
Vastuuvapauslauseke
Tässä artikkelissa käsitellään nykyistä näyttöä lonkan tekonivelleikkauksen jälkeisestä juoksuun palaamisesta. Koska tässä on selvä aukko, tässä artikkelissa esitetään yhteenveto parhaista saatavilla olevista todisteista ja kliinisistä perusteluistani. Suosittelen, että teette perusteellisen lääkärintarkastuksen ja etsitte perusteellisesti potilaanne yksilöllistä tilannetta vastaavia todisteita. Lonkan tekonivelleikkaukseen johtanut lonkkapatologia (esim. lonkkaniveldysplasia, avaskulaarinen nekroosi) voi edellyttää muita varotoimia.
Toivottavasti olet hyvin informoitu, kiitos lukemisesta!
Ellen
Viitteet
