| 2 min lukea

Kivun neurotieteen opetuksen uudelleentarkastelu: Lisätoiminto vai painopiste?

Krooninen kipu on kasvava ongelma. Yksi osa kokonaisvaltaista hoitoa on potilaiden ja palveluntarjoajien koulutus kivusta. Kansainvälinen kivuntutkimusyhdistys IASP (International Association for the Study of Pain) julkaisi vuonna 2012 kaikille terveydenhuollon ammattilaisille suunnatut ohjeet kipukoulutuksesta. Suuntaviivoissa korostetaan monialaista biopsykososiaalista kipumallia kivun tehokkaassa hoidossa.

Louw-et-al-2020-Pain-neurotieteellinen-opetus

Louw et al (2020)

Krooninen kipu on kasvava ongelma. Yksi osa kokonaisvaltaista hoitoa on potilaiden ja palveluntarjoajien koulutus kivusta. Kansainvälinen kivuntutkimusyhdistys IASP (International Association for the Study of Pain) julkaisi vuonna 2012 kaikille terveydenhuollon ammattilaisille suunnatut ohjeet kipukoulutuksesta. Suuntaviivoissa korostetaan monialaista biopsykososiaalista kipumallia kivun tehokkaassa hoidossa. 

Mitä se on

Usein käytetty interventio on kipua käsittelevä neurotieteellinen koulutus (PNE). Se selittää potilaille monimutkaisia biologisia prosesseja helposti ymmärrettävillä vertauskuvilla, esimerkeillä ja kuvilla. Tavoitteena on muuttaa kipuun liittyviä uskomuksia ja vähentää uhkia, jolloin potilaat ovat itsevarmempia harjoitellessaan. Tämä puolestaan vähentäisi pelon välttelyä ja kivun katastrofaalista arviointia, mikä vähentäisi kipua ja työkyvyttömyyttä. 

Mekanistinen näyttö siitä, että liikunta parantaa pysyvää kipua, on lupaavaa.

Mitä se tekee

PNE:llä ei kuitenkaan useinkaan saavuteta kliinisesti merkittäviä tuloksia kivun ja työkyvyttömyyden osalta. Liikkumisen pelon ja kipukatastrofisoinnin paraneminen on kuitenkin nähtävissä erikseen. PNE:tä olisi pidettävä liikkeisiin perustuvien interventioiden lisänä.

Liikkumiseen perustuvat interventiot

Mekanistinen näyttö siitä, että liikunta parantaa pysyvää kipua, on lupaavaa. Tunnetaan ja ehdotetaan muutamia mekanismeja. Keskushermoston endogeenisten inhibitoristen järjestelmien aktivoitumista, keskushermoston herätettävyyden vähenemistä, nociceptoreiden ionikanavien muuttunutta ilmentymistä ja monia muita tekijöitä on tutkittu laajasti. Sopivaa liikuntamuotoa ja annostusta ei ole vielä löydetty, vaikka liikunta on avainasemassa.

Varoitus

Erilaisia passiivisia toimenpiteitä, kuten PNE:tä, transkutaanista sähköistä hermostimulaatiota (TENS) ja manuaalista hoitoa, olisi käytettävä varoen. Tämä voi vahvistaa potilaan virheellisiä biolääketieteellisiä kipuuskomuksia. Asianmukaisesti käytettynä nämä interventiot voivat helpottaa liikkeisiin perustuvia interventioita.

KESKEINEN HERKISTYMINEN POTILAILLA, JOILLA ON JATKUVAA KIPUA: LABORATORIOSTA KLINIKALLE

Opi tarjoamaan parasta näyttöön perustuvaa hoitoa kroonisesta kivusta kärsivien potilaiden auttamiseksi.

Fysioterapeutit ovat kivunhoidon etulinjassa. Opetussuunnitelmassa olisi oltava pakollisena osana riittävä koulutus kipuun liittyvissä asioissa. Lääkärin asenteet ja uskomukset kivun suhteen voivat vaikuttaa potilaaseen epäsuorasti.

"Terveydenhuollon ammattilaisten on aika päästä yhteisymmärrykseen ei-lääkkeellisten ja liikkeisiin perustuvien lähestymistapojen käytön lisäämisestä kivun hoidossa monialaisessa terveydenhuollon tarjoajien verkostossa."

Viite

Louw et al (2020): https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33076759/.

Tavoitteeni on kaventaa kuilua tutkimuksen ja kliinisen käytännön välillä. Auttaa sinua suhtautumaan kriittisemmin omaan toimintaasi ja lukemiisi tutkimuksiin. Ei antamalla vastauksia, vaan kyseenalaistamalla kaiken.
Takaisin
Lataa ILMAINEN sovelluksemme