Ellen Vandyck
Tutkimuspäällikkö
Koska on kiinnitetty enemmän huomiota siihen, että potilaat voivat itse hoitaa tiettyjä tuki- ja liikuntaelinsairauksia, terveydenhuollon tarjoajien kanssa käytävät keskustelut ovat usein vähentyneet. Näissä konsultaatioissa potilaille kerrotaan heidän vaivojensa luonteesta ja siitä, miten heidän tilaansa voidaan seurata tehokkaasti. Monissa tapauksissa ei esimerkiksi voida antaa tarkkaa diagnoosia, sillä yli 90 prosentissa alaselkäkipuvaivoista ei ole selvää patoanatomista syytä. Näin ollen valituksen tarkkaa alkuperää ei välttämättä tiedetä, mikä johtaa diagnostiseen epävarmuuteen, joka on otettava huomioon. Turvaverkko, joka määritellään prosessiksi, jossa potilaille annetaan tietoa heidän tilansa seurannasta ja siitä, mitä tehdä, jos oireet jatkuvat tai pahenevat, on olennainen osa tuki- ja liikuntaelimistön fysioterapian käytäntöä diagnostisen epävarmuuden hallitsemiseksi. Lisäksi se vähentää haittojen riskiä, joka liittyy siihen, että hoitoon hakeutuminen pahenevien tai jatkuvien oireiden vuoksi viivästyy. Cauda equina -oireyhtymästä on jo paljon tutkimusta, mutta fysioterapiasta puuttuu erityinen turvaverkostoviestintä alaselkäkivusta, joka on yksi yleisimmistä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoista alallamme. Siksi tässä tutkimuksessa tarkasteltiin turvaverkkoviestintää fysioterapiassa ja opittiin, mitä voimme tehdä sen parantamiseksi.
Tässä tutkimuksessa analysoitiin sekundaarisesti 79 konsultaation äänitallenteet ja transkriptiot, joihin osallistui 41 potilasta ja 12 fysioterapeuttia. Konsultaatiot, jotka sisälsivät sekä alku- että jatkokäyntejä, järjestettiin tuki- ja liikuntaelinsairauksien poliklinikoilla eri puolilla Etelä-Englantia. Turvallisuusverkoston koodaustyökalua (SaNCoT), joka on aiemmin validoitu yleislääkärin vastaanotolla, käytettiin näiden istuntojen aikana tapahtuneen turvallisuusverkostokäyttäytymisen koodaamiseen ja kvantifiointiin.
Vaiheittainen analyysi SaNCoT:n avulla
Potilaiden joukossa oli yhtä paljon alaselkäkipuja, joihin ei liittynyt jalkaoireita, ja alaselkäkipuja, joihin ei liittynyt jalkaoireita.
Useimmissa tapaamisissa ilmoitettiindiagnostisesta epävarmuudesta. Eniten diagnostista epävarmuutta ilmeni uusien potilaiden vastaanotolla (80,5 %). Noin puolet (52,6 %) seurantakonsultaatioista sisälsi ilmauksia diagnoosin epävarmuudesta.
Potilaille ei jaettu mitään erityisiä aikajaksotietoja. Jonkin verran tietoa ennusteesta annettiin, mutta mitään erityisiä aikatauluja ei esitetty.
Kahdeksan potilasta sai turvaverkkoon liittyvää tietoa siitä, miten heidän merkkejään ja oireitaan on seurattava ja mihin toimiin on ryhdyttävä, jos oireet pahenevat. Nämä tiedot annettiin 19 kertaa 12 kuulemisen aikana. Nämä turvaverkkotiedot annettiin useimmiten seurantakonsultaatioissa.
Suurin osa turvaverkkoon liittyvästä viestinnästä oli neuvoja siitä, millaisia merkkejä ja oireita tulisi seurata tarkasti. Esimerkiksi kun potilaalla, jolla oli alaselkäkipua ja jalkaan liittyviä oireita, esiintyi pistelyoireita, neuvottiin tarkkailemaan jalkaterän ja isovarpaan voimaa. Valitettavasti nämä tiedot annettiin suhteellisen epäspesifillä tavalla.
Turvaverkkoviestinnässä selitettiin lähinnä, miksi ja miten hakea lisäapua, mutta siitä puuttui tietoa siitä, mihin toimiin tulisi ryhtyä, jos tila pahenee.
Kirjoittajat päättelivät, että fysioterapiakonsultaatioissa oli useita hukattuja mahdollisuuksia turvaviestintään.
Mitä meidän pitäisi muistaa fysioterapian turvaviestinnästä? Jonkun kivun luonteesta viestimiseen voi toki sisältyä diagnostista epävarmuutta. Varsinkin, kun otetaan huomioon, että suuri osa alaselkäkivuista syntyy ilman erityistä patoanatomista syytä. Monet fysioterapeutit pelkäävät, että jos he eivät tiedä, mistä vaivat johtuvat, se nähdään potilaan silmissä tiedon puutteena. Pelkäämisen sijasta mielestäni on paljon arvokkaampaa ja rauhoittavampaa ilmaista, että monet alaselkäkipuongelmat johtuvat ilman erityisiä "vaurioita" ja ovat näin ollen vähäpätöisiä eivätkä lainkaan vaarallisia, ja täydentää tätä tietoa perusteluilla, joiden mukaan henkilön ei pitäisi mielestäsi pelätä, että hänellä on vakava sairaus. Seuraavaksi olisi annettava yksityiskohtaisia turvaverkkotietoja. Erityisesti silloin, kun jollakulla on oireita, jotka saattavat sopia tiettyyn selkäkipudiagnoosiin, hänen on tiedettävä , mitä, miksi, milloin ja miten, ja tämä on kerrottava suoraan ja täsmällisesti. Jos haluat, että joku ymmärtää enemmän sairaudestaan ja siitä, miten hänen tulisi pitää silmällä oireiden pahenemista, sinun tulisi ilmoittaa seuraavat asiat
Lisäksi kävi ilmi, että ennustetiedon käyttö on hyvin tärkeää, mutta se puuttuu usein. Se selittyy osittain sillä, että matalan selkäkivun ennusteesta on saatavilla paljon tietoa, mutta käytetyt tulokset ovat hyvin heterogeenisiä. Täällä voimme myös antaa erityisiä neuvoja erilaisista tuloksista.
Turvaverkostoviestintä fysioterapiapraktiikassa on osa suositeltua matalan selkäkivun hoitopolkua. (Finucane et al., 2020)
On otettava huomioon, että tämän tutkimuksen tiedot kerättiin yli 10 vuotta sitten ja että sen jälkeen fysioterapian alalla on tapahtunut paljon muutoksia. Tiedot eivät ole yleistettävissä nykypäivän hoitoon, ja ne tehtiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mikä saattaa rajoittaa yleistettävyyttä muihin terveydenhuoltojärjestelmiin. Tämä tutkimus valottaa kuitenkin näkökohtia, joita emme ehkä aina ole tietoisia viestinnässämme. Meidän olisi huolehdittava siitä, että emme menetä tilaisuuksia sisällyttää turvaverkkotietoa fysioterapiakonsultaatioihin.
Kun tässä tutkimuksessa verrattiin fysioterapeuttien ja yleislääkäreiden turvaviestinnän määrää, havaittiin, että yleislääkärit käyttävät paljon enemmän turvaviestintää. On kuitenkin huomattava, että fysioterapian seurantakonsultaatiota voidaan pitää myös eräänlaisena turvaverkkona. Koska turvaverkkoja koskevaa viestintää pidetään potilaskeskeisenä lähestymistapana epävarmuuden hallintaan, on kuitenkin tärkeää, että sitä ei unohdeta konsultaatioissa.
Tämä tutkimus lisää tietoisuutta fysioterapian turvaviestinnän puutteesta. Vaikka tiedot kerättiin kauan sitten ja nykyaikainen viestintä on mahdollisesti kehittynyt, on oivaltavaa oppia, miten alan ammattilaiset viestivät diagnostisesta epävarmuudesta. Keskustelemalla realistisista ennusteaikatauluista voidaan auttaa potilaita ymmärtämään paremmin tilaansa ja oppimaan, milloin heidän tulisi toimia, jos oireet jatkuvat tai pahenevat. Tarkkojen ohjeiden jakaminen siitä, mitä oireita on seurattava (esimerkiksi parestesia, voiman heikkeneminen tai kivun muutokset), ja selkeiden paluupisteiden asettaminen voi ehkäistä viivästyksiä komplikaatioiden käsittelyssä.
5 ehdottoman tärkeää oppituntia, joita et opi yliopistossa ja jotka parantavat alaselkäkipupotilaiden hoitoa välittömästi ilman, että maksat yhtään senttiä