Johdanto

Vaikka nivelrikkoharjoittelun tehokkuus on tunnustettu polven ja lonkan kaltaisissa nivelissä, pienempiin niveliin, kuten käteen, on kiinnitetty paljon vähemmän huomiota. Käden nivelrikko on yleinen iäkkäillä henkilöillä, ja se voi aiheuttaa kipua, jäykkyyttä ja voimavajetta, jotka voivat vaikeuttaa päivittäisiä toimintoja. Suurten nivelten, kuten polven, nivelrikkoa tutkivissa tutkimuksissa suositellaan erityisesti vastusharjoittelua ensisijaiseksi hoitomuodoksi. Gohin ym. hiljattain tekemä meta-analyysi. (2019) osoittivat, että korkean intensiteetin kestävyysharjoittelulla oli suuria vaikutuskokoja kivun vähentämisessä verrattuna matalan intensiteetin harjoituksiin. Valitettavasti pahenemisvaiheiden pelko saattaa estää korkean intensiteetin kestävyysharjoittelun käytön ensisijaisena hoitomuotona. Verenkierron rajoittamisharjoittelu voi olla vaihtoehto korkean intensiteetin kestävyysharjoittelulle, sillä harjoitukset ovat vähän kuormittavia, mutta niillä voidaan saada aikaan merkittäviä voiman lisäyksiä ja ne voivat aiheuttaa vähemmän kipua harjoittelun aikana. Näyttöä käden nivelrikkoon liittyvästä kestävyysharjoittelusta on niukasti, ja tämän puutteen täyttämiseksi tämä toteutettavuustutkimus tehtiin avaamaan tietä lisätutkimuksille.

Menetelmät

Käden nivelrikkoa sairastavilla henkilöillä tehtiin yksisokkoutettu, satunnaistettu ja kontrolloitu kolmihaarainen toteutettavuustutkimus, jossa verrattiin neuvontaa ja 6 viikon korkeaintensiteettistä kestävyysharjoittelua sekä neuvontaa ja 6 viikon verenkierron rajoittamista koskevaa harjoittelua kontrolliryhmään, joka sai vain neuvontaa.

Molemmissa harjoitusryhmissä suoritettiin isometrisiä ote- ja puristusharjoituksia sekä isotonisia peukalon ojennus- ja abduktioliikkeitä. Korkean intensiteetin kestävyysharjoitteluryhmä harjoitteli 60 %:lla maksimaalisesta tahdonalaisesta supistumisesta ensimmäisten kahden viikon aikana ja 70 %:lla viikoilla kolmesta kuuteen.

Verenkierron rajoittamista harjoittelevassa ryhmässä tehtiin samoja harjoituksia, mutta pienemmällä intensiteetillä, 30 % maksimaalisesta tahdonalaisesta supistumisesta kahden ensimmäisen viikon ajan ja 40 % viikolla 3-6. Harjoittelun aikana osallistujat pitivät verenpainemansettia (leveys: 13,5 cm, pituus 53 cm) harjoittelevassa kädessä. Käsivarteen kohdistuva paine yksilöitiin kullakin istunnolla, ja se asetettiin 50 prosenttiin osallistujien valtimoiden tukkeutumisesta.

Harjoittelun etenemisen osalta sekä verenkierron rajoittamisen että korkean intensiteetin kestävyysharjoittelun ryhmät suorittivat kaksi sarjaa kutakin harjoitusta ensimmäisen viikon aikana, kolme sarjaa viikoilla 2-4 ja neljä sarjaa viikoilla 5 ja 6. Verenkierron rajoittamisryhmän osallistujat tekivät 30 toistoa ensimmäisessä sarjassa ja 15 toistoa seuraavissa sarjoissa. Korkean intensiteetin ryhmä suoritti 10 toistoa jokaisessa sarjassa.

Kumpaankin ryhmään ja kontrolliryhmään osallistujille annettiin neuvontaa esitteen avulla, jossa käsiteltiin nivelrikon määritelmää ja syytä, varoitusmerkkejä, diagnoosia ja hoitovaihtoehtoja.

Tulokset

Tutkimukseen otettiin mukaan 59 osallistujaa, jotka satunnaistettiin 3 ryhmään. Tulosten mukaan hoitojaksojen noudattaminen oli alustavasti hyvä, vaikka se olikin alustavaa: 78 prosenttia korkean intensiteetin ryhmässä ja 89 prosenttia verenkierron rajoittamisen ryhmässä. Harjoituksen aiheuttamassa kivussa ei ollut eroa, ja kipu oli vähäistä (NRS 0/10 mediaani molemmissa ryhmissä). Hoidon jälkeisiä leimahduksia esiintyi vähän, ja niitä esiintyi 1,6 %:ssa ja 4 %:ssa harjoittelukerroista verenkierron rajoittamisryhmässä ja korkean intensiteetin ryhmässä. Korkean intensiteetin kestävyysharjoitteluryhmässä oli vain yksi haittatapahtuma, jossa yksi osallistuja vetäytyi tutkimuksesta ensimmäisen harjoituskerran jälkeen liiallisen kivun vuoksi. Verenkierron rajoittamisryhmässä ei havaittu yhtään haittatapahtumaa.

Harjoitusryhmissä useampien osallistujien havaittiin reagoivan hoitoon kuin pelkkää neuvontaa saaneiden kontrolliryhmässä, vaikka korkean intensiteetin ryhmässä tämä ei ollutkaan tilastollisesti merkitsevää. Vastaaja määriteltiin seuraavasti:

"potilas, joka raportoi kivun tai toimintakyvyn parantuneen lähtötilanteesta ≥ 50 % ja absoluuttisen muutoksen olevan ≥ 2 pistettä 10 pisteestä (≥ 20 pistettä 100 pisteestä FIHOA:n osalta) tai parantuneen vähintään kahdessa seuraavista kriteereistä: kivun väheneminen ≥ 20 % ja absoluuttinen muutos ≥ 1 pistettä 10 pisteestä, toimintakyvyn paraneminen ≥ 20 % ja absoluuttinen muutos ≥ 10 pistettä 100 pisteestä, potilaan kokonaisarvion paraneminen ≥ 20 % ja absoluuttinen muutos ≥ 1 pistettä 10 pisteestä.".

FIHOA valittiin vastaajien lukumäärän laskemiseen, koska se on luotu nimenomaan käsien OA:ta varten.

Hoitoon vastaamiseen tarvittava määrä oli pieni; 2 verenkierron rajoittamisryhmässä ja 4 korkean intensiteetin ryhmässä. Alla olevassa taulukossa olevat kertoimien suhdeluvut osoittavat, että kontrolliryhmään verrattuna ihmiset hyötyivät todennäköisemmin verenkierron vastusharjoituksista kuin ihmiset, jotka hyötyivät pelkän neuvonnan saamisesta. Sama pätee myös korkean intensiteetin kestävyysharjoitteluun, vaikka 95 prosentin luottamusväli paljastaa, että tämä kertoimen suhde ei ole merkittävä.

Myös kipu parani kliinisesti merkityksellisellä tavalla molemmissa koulutusryhmissä, mutta ei pelkkää neuvontaa saaneiden ryhmässä. Verenkierron rajoittamisryhmässä kipu parani enemmän (-2,3 vs. -1,8). Kliinisesti merkityksellisiä parannuksia ei havaittu otteen voiman osalta. Molemmat harjoitusryhmät paranivat noin 10 prosenttia. Aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, että 20 prosentin parannus on kliinisesti merkityksellinen.

Kyselylomakkeiden perusteella ainoastaan korkean intensiteetin vastusharjoitteluryhmässä havaittiin kliinisesti merkityksellinen muutos potilaskohtaisessa toiminnallisessa asteikossa (PSFS), jonka keskimääräinen muutos oli 2,8 pistettä. DASH- ja FIHOA-kyselylomakkeissa ei havaittu merkittäviä eroja.

Kysymyksiä ja ajatuksia

"FIHOA valittiin vastaajien lukumäärän laskemiseen, koska se on luotu nimenomaan käsi-OA:ta varten." Tulokset osoittavat kuitenkin, että FIHOA:ssa ei ollut tilastollisesti merkitseviä löydöksiä eikä siten kliinisesti merkittäviä muutoksia. Siksi on epäselvää, miten vastaajien määrä laskettiin.

Tämä toteutettavuustutkimus osoitti otteen voiman parantuneen merkittävästi, mutta se ei saavuttanut aiemmissa tutkimuksissa ehdotettua 20 prosentin kynnysarvoa, jota voitaisiin pitää kliinisesti merkityksellisenä. Tämä 10 %:n kasvu otteen lujuudessa voi kuitenkin olla lupaava, kun tiedetään, että se saavutettiin vain 6 viikossa noin 70-vuotiailla ihmisillä. Demografisista tiedoista kävi ilmi, että heillä on ollut kipuja keskimäärin 5-10 vuotta. Toki tämä tutkimus ei anna kovia vastauksia, koska se on vain toteutettavuustutkimus. Se antaa kuitenkin tärkeän suunnan tulevalle tutkimukselle, ja jotkin sen periaatteista voivat olla hyödyllisiä kliinisessä käytännössä. Voit esimerkiksi motivoida potilasta tiedolla, että jopa tässä pienessä tutkimuksessa ja ikääntyneessä väestössä voidaan odottaa, että 6 viikon kestävyysharjoittelun jälkeen käden nivelrikon hoitoon voidaan odottaa jo 10 prosentin lisäystä otteen lujuudessa, joka on monille ikääntyneille tärkeä päivittäisessä elämässä. Tämän lisäksi voidaan todeta, että vaikka kipu olisi jatkunut pidempään, tämä tutkimus osoitti, että se ei vaikuta tuloksiin. Näiden myönteisten viestien levittäminen voi auttaa motivoimaan potilasta harjoittelemaan vastusharjoittelua käsien nivelrikkoa vastaan.

Puhu minulle nörttimäisesti

Tämä toteutettavuustutkimus raportoitiin CONSORT-ohjeiden mukaisesti, ja se oli ennakkorekisteröity, kuten pitääkin. Tulosten analysoinnissa käytettiin intention-to-treat-menetelmää. Arvioijat olivat sokeita ryhmäjaolle. Osallistujat ryhmiteltiin lähtötilanteen pitovoiman mukaan, ja tämä johti siihen, että keskimääräinen pitovoima oli lähtötilanteessa sama kaikissa ryhmissä.

Vastuskestävyysharjoittelun osalta harjoitusohjeet noudattivat American College of Sports Medicine -järjestön suosituksia. Tämä tutkimus oli ensimmäinen, jossa verenkierron rajoittamisharjoittelu sisällytettiin oireilevien henkilöiden käden nivelrikon vastusharjoitteluun, ja se osoitti lupaavia tuloksia, joita olisi tutkittava edelleen.

Erittäin lupaavaa on, että vain kaksi osallistujaa vetäytyi tutkimuksesta, toinen henkilökohtaisista syistä ja toinen liiallisen kivun vuoksi. Tulokset kuitenkin osoittivat, että harjoituksen aiheuttama kipu oli lähes olematonta eikä se johtanut kivun puhkeamiseen. Vaikuttaa siis siltä, että nivelrikon hoitoon tarkoitettu kestävyysharjoittelu on toteutettavissa eikä välttämättä johda kivun lisääntymiseen.

Vie viestit kotiin

Mitä voimme oppia näistä alustavista tuloksista? Odotettaessa tuloksia vankasta satunnaistetusta kontrolloidusta tutkimuksesta tämä tutkimus opettaa meille, että meidän ei tarvitse pelätä vastusharjoittelua käsien nivelrikon hoidossa, koska se ei johda kivun puhkeamiseen ja voi auttaa vähentämään kipua iäkkäillä henkilöillä. Kädensijan voima ei parantunut kliinisesti merkityksellisellä tasolla, mutta 6 viikkoa pidempi kestävyysharjoittelu saattaa olla tarpeen ja lupaava, sillä tässä 6 viikon tutkimuksessa havaittiin jo 10 prosentin parannus. Verenkierron rajoittaminen ja vastusharjoittelu käden nivelrikon hoidossa, jota tutkittiin ensimmäistä kertaa tässä väestössä, vaikuttaa lupaavalta ja toteuttamiskelpoiselta.

Viite

Magni, N., McNair, P., & Rice, D. (2022). Kuusi viikkoa kestävyysharjoittelua (ja neuvontaa) verrattuna pelkkään neuvontaan käden nivelrikon hoidossa: Yksisokkoutettu, satunnaistettu ja kontrolloitu toteutettavuustutkimus. Tuki- ja liikuntaelinten tiede ja käytäntö, 57, 102491.