Johdanto

Suuri osa päivystyspoliklinikalle tulevista henkilöistä kotiutetaan kotiin ja heidät ohjataan fysioterapian avohoitoon. Sen ymmärtäminen, miten päivystysosaston kotiuttamisen jälkeinen hoito vaikuttaa ikääntyneisiin aikuisiin, on ratkaisevan tärkeää, etenkin kun otetaan huomioon heidän suurempi toimintakyvyn heikkenemisen ja uusintakäyntien riski. Vaikka fysioterapian rooli ikääntyneiden aikuisten hoitotulosten parantamisessa eri ympäristöissä on tunnustettu, on vain vähän tutkimuksia, joissa tarkastellaan erityisesti sen vaikutusta suoraan päivystysosastolta kotiutuviin henkilöihin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli korjata tämä puute.

Menetelmät

Tässä retrospektiivisessä kohorttitutkimuksessa selvitettiin fysioterapiaan ohjattavien potilaiden ominaisuuksia päivystysosastolta kotiutumisen jälkeen. Fysioterapian käyntiä analysoitiin ja verrattiin 30 päivän uusintakäynteihin päivystysosastolla.

Mukaan otettiin 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat ikääntyneet henkilöt, jotka saivat lähetteen fysioterapian avohoitoon päivystysosastolta kotiuduttuaan. Kiinnostava tulos oli näiden potilaiden osallistuminen fysioterapiaan ja 30 päivän uusintakäynnit päivystysosastolla. Osallistujien ja osallistumattomien ominaisuuksia verrattiin keskenään.

Fysioterapiaan osallistumisen ennustetekijät johdettiin aiemmasta näytöstä ja kirjoittajien kliinisesti hankkimasta tietämyksestä. Sen terveysongelman vakavuus, jonka vuoksi potilaat tulivat päivystysosastolle, kirjattiin (Emergency Severity Index), samoin kuin liitännäissairaudet (Charlsonin liitännäissairausindeksin avulla).

• Hätätilanteen vakavuusindeksiä käytetään triage-tarkoituksiin, ja siinä potilas luokitellaan yhteen viidestä luokasta: taso 1 on kiireellisin ja taso 5 on vähiten kiireellinen. Taso 3 tai alempi osoittaa kiireellisiä tarpeita.
• The Charlsonin komorbiditeetti-indeksi antaa pistemäärät 22 olosuhteelle ja laskee ne yhteen, jotta saadaan vakavuuspisteet, jotka on luokiteltu kolmeen luokkaan.

Muita kerättyjä muuttujia olivat muun muassa naapuruston kotitalouksien tulojen mediaani, joka ryhmiteltiin viiteen kvintiiliin (pienituloisimmasta suurituloisimpaan) sosioekonomisen aseman muuttujana, sekä potilaan demografiset tiedot. Ensisijaiset diagnoosit lueteltiin alla, ja kunkin luokan viisi tärkeintä diagnoosia esitettiin.

Henkilöt, jotka kävivät fysioterapiassa päivystyspoliklinikalta kotiutumisen jälkeen, ja ne, jotka eivät käyneet fysioterapiassa, verrattiin toisiinsa. Monimuuttujaregressioanalyysillä määritettiin todennäköisyys osallistua avofysioterapiaan päivystyspoliklinikalta kotiutumisen jälkeen ja todennäköisyys käydä uudelleen päivystyspoliklinikalla kotiutumista seuraavien 30 päivän aikana.

Tulokset

Tutkimuksessa analysoitiin 1395 ikääntyneen aikuisen suuri otos, josta 1086:lle voitiin tehdä vastaavuus. Fysioterapiaan päivystyspoliklinikalta kotiutumisen jälkeen osallistuneiden ja osallistumatta jättäneiden välillä ei ollut eroa hätätilanteen vakavuuden eikä liitännäissairauksien vakavuuden suhteen.

• Komorbiditeetti-indeksi: 3,91 osallistumattomille ja 3,61 osallistujille
• Hätätilanteen vakavuus: 3,01 osallistumattomille ja 3,05 osallistujille

Lähes joka neljäs kävi päivystyspoliklinikalla huimauksen tai huimausvaivojen ja selkäkivun vuoksi. Noin joka viides kaatui tai joutui päivystyspoliklinikalle liikuntarajoitteisuuden vuoksi. Viidellätoista prosentilla oli alaraajavaivoja ja kahdellatoista prosentilla yläraajavaivoja, joiden vuoksi he kävivät päivystyspoliklinikalla. Kuudella prosentilla potilaista oli vamma tai terveysongelma, joka luokiteltiin "muuksi", mukaan lukien esimerkiksi COVID-19-infektio tai virtsatieinfektio.

Yli kuusikymmentä prosenttia ikääntyneistä aikuisista, jotka ohjattiin fysioterapiaan päivystyspoliklinikalta kotiutumisen jälkeen, ei käynyt fysioterapia-aikana 30 päivän kuluessa kotiutumisesta. Vain 548 (39,3 %) kävi fysioterapeutin vastaanotolla sen jälkeen, kun päivystysosasto oli suositellut sitä.

Niillä, jotka eivät käyneet fysioterapiassa päivystyspoliklinikalta kotiutumisen jälkeen, oli useimmiten diagnoosina selkäkipu tai selkävamma (23,7 %) ja kaatumiset tai liikkumiseen liittyvät ongelmat (22,5 %).

Henkilöt, jotka kävivät fysioterapiassa päivystyspoliklinikalta kotiutumisen jälkeen, tekivät sen useimmiten huimauksen/tasapaino-ongelmien vuoksi (53 %) ja vähiten kaatumisten ja liikkuvuusongelmien vuoksi (25 %).

Monimuuttujainen regressioanalyysi osoitti, että fysioterapian avohoitoon osallistumista ennustavat tekijät päivystyspoliklinikalta kotiutumisen jälkeen olivat ikä, naapuruston tulot ja ensisijainen diagnoosi.

• Yli 90-vuotiailla ja sitä vanhemmilla oli 59 prosenttia pienempi todennäköisyys käydä fysioterapiassa seuraavan kuukauden aikana kotiutumisen jälkeen kuin 65-74-vuotiailla.
• Henkilöt, jotka kuuluivat naapuruston toiseen tulokvintiiliin, kävivät 51 prosenttia epätodennäköisemmin fysioterapiassa seuraavan kuukauden aikana päivystyspoliklinikalta kotiutumisen jälkeen.
• Verrattaessa selkäkipupotilaisiin (jotka olivat vertailukohtana) kaatumisia sairastavat henkilöt kävivät 43 prosenttia harvemmin fysioterapiassa, kun taas huimauksesta ja pyörrytyksestä kärsivät henkilöt kävivät 67 prosenttia todennäköisemmin fysioterapiassa päivystyspoliklinikalta kotiutumisen jälkeen.

17,6 % kävi uudelleen päivystyspoliklinikalla 30 päivän kuluessa, mikä on lähes joka viides tutkitusta otoksesta. Huomionarvoista on, että niillä, jotka kävivät fysioterapiakäynnillä sen jälkeen, kun heidät oli ensimmäisen kerran kotiutettu päivystyspoliklinikalta, uusintakäyntien osuus oli 11,8 prosenttia, kun taas niillä, jotka eivät käyneet fysioterapiassa päivystyspoliklinikalta kotiutumisen jälkeen, osuus oli 20 prosenttia. Jos joku ei osallistunut fysioterapia-aikaansa, todennäköisyys palata päivystyspoliklinikalle 30 päivän kuluessa oli 88 kertaa suurempi.

Myös tulotaso vaikutti 30 päivän uusintakäyntien määrään. Ensimmäiseen ja toiseen kvintiiliin kuuluvilla oli 66 prosenttia suurempi todennäköisyys käydä uudelleen päivystysosastolla 30 päivän kuluessa kotiutuksesta.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Todennäköisyys palata päivystysosastolle 30 päivän kuluessa kotiutumisesta oli 88 kertaa suurempi, mikä tarkoittaa, että fysioterapialla on tärkeä rooli näissä tapauksissa. Meidän on oltava tietoisia siitä, että nämä luvut eivät kerro koko tarinaa. Palasivatko jotkut potilaat takaisin, koska heidän oireensa pahenivat vakavasti tai koska he ovat hyvin huolissaan eivätkä ymmärrä, mistä on kyse? Mahdollisesti heillä oli täysin erilainen patologia meneillään sillä hetkellä, kun he palasivat päivystysosastolle.

Kuitenkin 20 prosentin uudelleenkäyntiaste verrattuna 11,8 prosenttiin kertoo meille jotain tärkeää. Erityisesti pienituloiset palaavat todennäköisemmin myös päivystyspoliklinikalle. Tämä voi johtua siitä, että alhainen tulotaso on usein yhteydessä huonoihin terveystuloksiin ja terveyden lukutaitoon. Nämä ihmiset saattavat tarvita paljon tietoa ja koulutusta ymmärtääkseen, mitä heidän kehossaan tapahtuu ja miksi heidät kotiutetaan päivystysosastolta fysioterapiakäynnillä. Me fysioterapeutit voimme olla ratkaisevassa asemassa keho- ja terveystietoisuuden lisäämisessä tässä väestössä.

Kaatumisen jälkeen päivystyspoliklinikalle hakeutuneet ikääntyneet kävivät harvemmin fysioterapiassa kuin ikääntyneet, joilla oli selkäkipuja (vertailuluokka). Koska iäkkäät ihmiset kaatuvat todennäköisemmin ja ovat haavoittuvaisia, varsinkin jos heillä on osteoporoosia, tämä on tärkeää ottaa huomioon. Nämä ihmiset ovat niitä, joiden olisi mieluiten mentävä fysioterapeutin vastaanotolle, jotta he voivat työskennellä tasapaino-ongelmien, liikuntarajoitteiden ja voiman parissa.

Puhu minulle nörttimäisesti

Tämän tutkimuksen tärkeä rajoitus on se, että tiedot kerättiin vain yhdestä terveydenhuoltolaitoksesta ja että terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella hoitoa saaneet henkilöt eivät olleet mukana tässä tietokannassa. On mahdollista, että nämä ihmiset ovat olleet yksityisen hoidon piirissä, sillä Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmä on sekajärjestelmä, jossa on sekä julkisia että yksityisiä osia.

Tutkimukseen osallistui pääasiassa valkoihoisia ihmisiä Amerikan keskilännestä, mikä rajoittaa yleistettävyyttä sekavampiin väestöryhmiin. Koska tutkimuksessa oli mukana 5 eri tuloluokkaa, siihen osallistui kuitenkin ihmisiä kaikista sosioekonomisista profiileista. Vakuutusmaksuissa ja terveydenhuollon saatavuudessa on kuitenkin suuria eroja.

Kotiin vietävät viestit

Tämä tutkimus osoittaa, että fysioterapialla voi olla ratkaiseva merkitys estettäessä ikääntyneiden aikuisten palaamista päivystysosastolle käynnin jälkeen. Meidän fysioterapeuttien on kuitenkin oltava tietoisia tekijöistä, jotka voivat estää potilaita saamasta tarvitsemaansa hoitoa. Huimauksesta kärsivät henkilöt kävivät todennäköisemmin fysioterapiassa päivystyspoliklinikalta kotiutumisen jälkeen kuin ne, jotka kaatuivat, ja he saattavat olla paljon haavoittuvampi väestöryhmä. Vain 39,3 prosenttia lähetteen saaneista ikääntyneistä aikuisista kävi fysioterapian avohoidossa. Niillä, jotka osallistuivat, oli huomattavasti pienempi mahdollisuus (88 % pienempi todennäköisyys) palata päivystysosastolle 30 päivän kuluessa.

Viite

Ryer SV, Simpson M, Singh M. Iäkkäiden aikuisten avohoidon fysioterapiaosallistuminen hätätilapalvelun purkamisen jälkeen ennusti alhaisempaa 30-päivän uusintakäyntiä, mutta demografiset tekijät vaikuttivat osallistumiseen. Phys Ther. 2025 Mar 3;105(3):pzae172. doi: 10.1093/ptj/pzae172. PMID: 39588937