Tutkimus
Diagnostiikka ja kuvantaminen
14. lokakuuta 2026
Perimenopaussin tuki- ja liikuntaelimistöön liittyvät oireet: Tuki- ja liikuntaelinkivun huomiotta jäänyt etiologia?
Tässä systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä selvitettiin tuki- ja liikuntaelinkipujen yleisyyttä vaihdevuosien eri vaiheissa 93 021 naisen joukossa
Kivun suurempi esiintyvyys: Tuki- ja liikuntaelimistön kipu oli yleisempää peri- ja postmenopausaalisilla naisilla kuin premenopausaalisilla naisilla
Kliiniset johtopäätökset: Huomioi vaihdevuodet erotusdiagnostiikassa ja selvitä samalla muita mahdollisia tuki- ja liikuntaelimistön kivun syitä
Johdanto
Tuki- ja liikuntaelimistön kipu voi vaivata ketä tahansa, mutta sitä esiintyy useimmiten keski-iässä. Naisten estrogeenitasojen lasku vaihdevuosien siirtymävaiheessa voi vaikuttaa nivelissä tapahtuviin muutoksiin, sillä estrogeenilla on rooli nivelkalvon ja ruston terveyden ylläpitämisessä. Naiset voivat kokea enemmän tuki- ja liikuntaelimistön kipua perimenopaussin aikana, vaikka hormonaalisten muutosten ja kivun välinen yhteys on edelleen epäselvä.
Prospektiivisista tutkimuksista ja eläinmalleista saatu näyttö viittaa siihen, että sukupuolihormonit voivat vaikuttaa nivelten terveyteen ja kipuun. Tämän systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin tavoitteena on selvittää perimenopaussiin liittyvien tuki- ja liikuntaelimistön ilmentymien yleisyyttä ja kuvailla niihin liittyviä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia, jotta saadaan tietoa menopaussin mahdollisesta vaikutuksesta tuki- ja liikuntaelimistön oireisiin.
Menetelmät
Tutkimus on systemaattinen katsaus ja meta-analyysi, joka toteutettiin vakiintuneita systemaattisen katsauksen menetelmiä noudattaen. Kolme arvioijaa seuloi itsenäisesti otsikot ja tiivistelmät, minkä jälkeen julkaisut arvioitiin kokotekstin perusteella. Kokotekstivaiheen seulonnassa syntyneet erimielisyydet ratkaisi neljäs arvioija. Kolme arvioijaa poimi tiedot myös itsenäisesti kahteen kertaan käyttäen ennalta määriteltyä ja pilottitestattua Microsoft Excel -lomaketta. Poimittuihin tietoihin kuuluivat tutkimusten ominaisuudet, potilaiden demografiset tiedot, menopausaalinen tila ja tuki- ja liikuntaelimistöön liittyvät tulokset. Kolme arvioijaa arvioi tutkimusten laadun itsenäisesti Joanna Briggs Instituten poikkileikkaustutkimusten kriittisen arvioinnin tarkistuslistan avulla.
Kelpoisuusehdot
Mukaan voitiin ottaa satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset, vertailevat kohorttitutkimukset, tapaus-verrokkitutkimukset ja kyselytutkimukset. Tutkimuksissa tuli olla mukana perimenopausaalisia naisia, ja niissä tuli raportoida alkuperäistietoja tuki- ja liikuntaelimistön oireista tai sairauksista. Julkaisut huomioitiin kaikilla kielillä. Vaihdevuosien vaiheet luokiteltiin lisääntymisen ikääntymistä käsittelevän työpajan (Stages of Reproductive Aging Workshop, STRAW) kriteerien mukaan. Tutkimukset, joissa vaihdevuosien vaiheita ei eroteltu näiden kriteerien mukaan, suljettiin pois. Samoin suljettiin pois tutkimukset, joissa oli mukana kirurgisen menopaussin kokeneita naisia, jotta voitiin keskittyä luonnolliseen vaihdevuosien siirtymävaiheeseen.
Arvioidut tulosmuuttujat
Ensisijaisia tulosmuuttujia olivat lihas- tai nivelkivun, selkäkivun ja määriteltyjen tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien yleisyys. Kun kivun voimakkuus raportoitiin, kohtalaiset ja vaikeat oireet sisällytettiin lihas- tai nivelkipua koskevaan tulosmuuttujaan. Kipuoireita arvioitiin useilla mittareilla, kuten Menopause Rating Scale -asteikolla, Menopause-Specific Quality-of-Life Questionnaire -kyselyllä, Kupperman Menopausal Index -indeksillä, Greene Climacteric Scale -asteikolla sekä tutkimuskohtaisilla kyselylomakkeilla. Tiedot yksittäisistä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista poimittiin, kun niitä oli saatavilla.
Kirjoittajat tekivät meta-analyyseja arvioidakseen yhdistettyä esiintyvyyttä ja vertaillakseen tuloksia vaihdevuosien eri vaiheissa. Analyyseissa käytettiin satunnaisvaikutusmalleja, ja alaryhmäanalyyseilla selvitettiin mahdollisia heterogeenisyyden lähteitä, kuten mitta-asteikkoa, maantieteellistä sijaintia, kivun voimakkuutta ja keski-ikää.
Lähde: Kruse ym., JBJS Open Access. (2026)
Tulokset
Tutkimukseen sisällytettiin 37 tutkimusta: 35 oli poikkileikkaustutkimuksia ja kaksi jäljelle jäänyttä prospektiivisia kohorttitutkimuksia. Tutkimukset olivat peräisin 22 eri maantieteelliseltä alueelta. Aasia oli aineistossa eniten edustettuna oleva maanosa, sitä seurasivat Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja viimeisenä Afrikka.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 93 421 naista. Heistä 26 789 luokiteltiin premenopausaaliseen vaiheeseen, 24 326 perimenopausaaliseen vaiheeseen ja 41 906 postmenopausaaliseen vaiheeseen.
Lähde: Kruse ym., JBJS Open Access. (2026)
Lihas- ja nivelkivut
Lihas- tai nivelvaivojen esiintyvyys oli 40 % premenopausaalisilla naisilla, 57 % perimenopausaalisilla naisilla ja 59 % postmenopausaalisilla naisilla. Parittainen meta-analyysi osoitti, että perimenopausaalisilla naisilla oli merkitsevästi suurempi lihas- tai nivelkivun riski kuin premenopausaalisilla naisilla. Absoluuttinen riskiero oli 130 lisätapausta 1 000 naista kohti. Alaryhmäinteraktioita ei havaittu merkitsevästi.
Samoin postmenopausaalisilla naisilla oli merkitsevästi suurempi lihas- tai nivelkipujen riski kuin premenopausaalisilla naisilla. Absoluuttinen riskiero oli 148 lisätapausta 1 000 naista kohden. Mittausasteikon mukaan alaryhmien välillä ei havaittu merkitsevää vuorovaikutusta. Sen sijaan tutkimuksen maantieteellisen sijainnin ja kivun voimakkuuden mukaan havaittiin merkitseviä alaryhmien välisiä vuorovaikutuksia. Kohortin keski-iän mukaan tehdyssä alaryhmäanalyysissä ei havaittu merkitsevää vuorovaikutusta tutkimusten välillä, kun vertailtiin tutkimuksia, joihin osallistuneiden naisten keski-ikä oli vähintään 50 vuotta, ja tutkimuksia, joissa keski-ikä oli alle 50 vuotta.
Sen sijaan perimenopausaalisia ja postmenopausaalisia naisia vertailevassa parittaisessa meta-analyysissä lihas- tai nivelkipujen esiintyvyydessä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. Alaryhmäanalyyseissä havaittiin kuitenkin merkitseviä interaktioita mitta-asteikon, maantieteellisen sijainnin ja kivun voimakkuuden mukaan.
Lähde: Kruse ym., JBJS Open Access. (2026)
Selkäkipu
Selkäkivun yhdistetty esiintyvyys oli 42 % premenopausaalisilla, 57 % perimenopausaalisilla ja 59 % postmenopausaalisilla naisilla. Parivertailuihin perustuva meta-analyysi osoitti, että selkäkivun riski oli perimenopausaalisilla naisilla merkitsevästi suurempi kuin premenopausaalisilla naisilla: riski oli 15 % suurempi. Samoin postmenopausaalisilla naisilla selkäkivun riski oli merkitsevästi suurempi kuin premenopausaalisilla naisilla: riski oli 20 % suurempi.
Lähde: Kruse ym., JBJS Open Access. (2026)
Tuki- ja liikuntaelinsairauksien esiintyvyys perimenopausaalisilla naisilla
Yoonin ym. yksittäisessä tutkimuksessa raportoitiin perimenopaussiin liittyvien tiettyjen tuki- ja liikuntaelimistön ilmentymien yleisyys. Tutkimuksessa verrattiin useita olkapään patologioita perimenopausaalisten (n = 197) ja premenopausaalisten (n = 113) naisten välillä. Yleisin diagnoosi oli adhesiivinen kapsuliitti, jonka yleisyys oli 35 % perimenopausaalisilla ja 32 % premenopausaalisilla naisilla. Ryhmien välillä ei kuitenkaan havaittu merkitsevää eroa. Toiseksi yleisin diagnoosi oli olkanivelen synoviitti, jota esiintyi merkitsevästi enemmän perimenopausaalisilla kuin premenopausaalisilla naisilla (25,1 % vs. 6,2 %). Tutkimuksessa arvioitiin myös kiertäjäkalvosimen sairauksia ja niveltulehdusta, mutta näistä tuloksista ei raportoitu tarkempia tietoja.
Lähde: Kruse ym., JBJS Open Access. (2026)
Kysymyksiä ja ajatuksia
Tulokset viittaavat siihen, että perimenopaussin aikana tapahtuvat rakenteelliset muutokset, jotka saattavat liittyä estrogeenitasojen laskuun, voivat edistää perimenopaussiin ja postmenopaussiin liittyviä tuki- ja liikuntaelimistön oireita. Tätä hypoteesia tukee se, että tuki- ja liikuntaelinkipu on yleisempää perimenopausaalisilla kuin premenopausaalisilla naisilla ja sen esiintyvyys kasvaa entisestään menopaussin jälkeen. Nivelrikko ja synoviitti voivat liittyä näihin endokrinologisiin muutoksiin, sillä estrogeenitasojen lasku on yhdistetty lisääntyneisiin tulehdusreaktioihin.
Fysioterapeutin näkökulmasta on tärkeää tunnistaa varhain potilaat, joiden kipuun voi liittyä endokrinologinen tekijä. Narratiivisessa katsauksessa tuodaan esiin useita kliinisiä piirteitä, jotka voivat viitata vaihdevuosien vaikutukseen. Näitä ovat oireiden alkaminen ja eteneminen, vaihdevuosien vaihe, kuumat aallot, unihäiriöt ja mielialan muutokset. Kipua voi esiintyä nivelissä, lihaksissa, limapusseissa ja jänteiden luukiinnityskohdissa. Anamneesissa tulee selvittää myös kilpirauhassairaudet ja D-vitamiinin puutos. Jos epäillään systeemistä sairautta, mahdollisina syinä tulee huomioida aineenvaihdunnalliset, lääkkeisiin liittyvät, endokriiniset, reumaattiset, infektioperäiset ja pahanlaatuiset tekijät. Taulukossa 2 on lisätietoa vaihdevuosi-ikäisten naisten nivelkivun erotusdiagnostiikasta.
Toisessa vuonna 2024 julkaistussa narratiivisessa katsauksessa otetaan käyttöön termi vaihdevuosien tuki- ja liikuntaelinoireyhtymä ja tunnistetaan muita kliinisiä piirteitä, kuten ilman traumaa ilmenevä nivelkipu ja aiemmin sairastettu adhesiivinen kapsuliitti. Katsauksessa nostetaan esiin myös polymyalgia rheumatica tärkeänä erotusdiagnoosina, sillä se voi ilmetä tuki- ja liikuntaelimistön kipuna yli 50-vuotiailla aikuisilla.
Kun fysioterapeutin tekemä arvio viittaa siihen, että oireiden taustalla voi olla systeeminen syy, potilas on aiheellista ohjata yleislääkärin vastaanotolle. Lääkärin tekemä jatkoarvio ja laboratoriotutkimukset voivat auttaa tunnistamaan taustalla olevia hormonaalisia tai aineenvaihduntaan liittyviä häiriöitä, lääkityksen vaikutuksia, infektioita tai muita systeemisiä sairauksia.
Hoidon osalta kirjallisuudessa korostetaan luuston terveyden seurantaa ja osteoporoosiriskin arviointia. D-vitamiinilisästä voi olla hyötyä henkilöille, joiden D-vitamiinipitoisuus on riittämätön, mutta näyttö K2-vitamiinilisän hyödyistä on vielä epävarmempaa. Luustoa kuormittava liikunta ja vastusharjoittelu ovat tärkeitä keinoja tukea luuston terveyttä, parantaa toimintakykyä ja vähentää kaatumisriskiä. Vaihdevuosien hormonihoito (MHT) voi auttaa hallitsemaan tiettyjä estrogeenivajeen seurauksia, mutta lääkärin on arvioitava sen sopivuus yksilöllisesti.
Lähde: Kruse ym., JBJS Open Access. (2026)
Puhu minulle nörttimäisesti
Tutkimustuloksia tulkittaessa on huomioitava useita menetelmällisiä rajoituksia.
Yksi merkittävä rajoite on mukaan otettujen tutkimusten huomattava heterogeenisuus, joka voi johtua eroista tutkimuspopulaatioissa, tulosmuuttujien määritelmissä, mittausvälineissä ja kontekstuaalisissa tekijöissä. Yhdistettyjä estimaatteja on siksi tulkittava varoen, sillä havaittu yhteys ei välttämättä ole yhdenmukainen kaikissa populaatioissa ja toimintaympäristöissä.
Osallistujien maantieteellinen jakauma on myös syytä huomioida. Kuten kuvasta 2 käy ilmi, noin 63 % tutkimukseen osallistuneista oli Itä-Aasiasta. Vaikka kirjoittajat tekivät alaryhmäanalyysejä maantieteellisen sijainnin mukaan, kulttuurierot kivun kokemisessa ja siitä kertomisessa sekä erot väestöjen ominaispiirteissä ja terveydenhuollon toimintaympäristöissä voivat rajoittaa yhdistettyjen estimaattien yleistettävyyttä muihin väestöihin.
Tulosmittaus on toinen tärkeä rajoitus. Käytetyt kyselylomakkeet oli suunniteltu ensisijaisesti vaihdevuosioireiden tai elämänlaadun arviointiin, eivätkä perimenopaussiin liittyvien tuki- ja liikuntaelimistön oireiden kokonaisvaltaiseen kuvaamiseen. Vaikka kirjoittajat tekivät alaryhmäanalyysejä mitta-asteikon perusteella, kyselyjen sisältöjen ja tulosmuuttujien määritelmien erot voivat rajoittaa tutkimusten välistä vertailtavuutta. Lisäksi kivun sijaintia, vaikutusta toimintakykyyn ja tarkkoja tuki- ja liikuntaelimistön diagnooseja koskevien tietojen puute rajoittaa tulosten kliinistä tulkintaa.
Näistä rajoituksista huolimatta noin 93 000 naisen suuri yhdistetty otos on merkittävä vahvuus: se tarjoaa runsaasti tilastollista tietoa ja kattaa laajasti useita maita. Pelkkä suuri otoskoko ei kuitenkaan kompensoi sekoittuneisuutta, mittaamisen rajoituksia tai tutkimusten välistä huomattavaa heterogeenisuutta.
Kokonaisuutena tulokset viittaavat yhteyteen vaihdevuosivaiheen ja tuki- ja liikuntaelinkivun yleisyyden välillä. Ehdotetut biologiset mekanismit, kuten estrogeenitasojen laskun mahdollinen vaikutus tulehdukseen ja tuki- ja liikuntaelimistön kudoksiin, tekevät tästä yhteydestä biologisesti uskottavan. Nämä mekanismit eivät kuitenkaan osoita syy-yhteyttä.
Kotiin vietävät viestit
-
Perimenopaussiin liittyvät tuki- ja liikuntaelimistön oireet ovat yleisiä. Tässä systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä havaittiin, että lihas- ja nivelkipuja esiintyi enemmän perimenopausaalisilla (57 %) ja postmenopausaalisilla naisilla (59 %) kuin premenopausaalisilla naisilla (40 %). Peri- ja postmenopausaalisten naisten välillä ei kuitenkaan havaittu merkitsevää eroa.
-
Pidä vaihdevuosia yhtenä mahdollisena oireisiin vaikuttavana tekijänä, älä varmana diagnoosina. Hormonaaliset muutokset voivat vaikuttaa tuki- ja liikuntaelimistön kudoksiin ja kipumekanismeihin, mutta saatavilla oleva näyttö ei osoita syy-yhteyttä. Kokonaisvaltainen arviointi on edelleen olennaista muiden vaikuttavien tekijöiden ja mahdollisten erotusdiagnoosien tunnistamiseksi.
-
Sovita kliininen päättelysi potilaan kokonaistilanteeseen. Vaihdevuosien vaihe, oireiden alkaminen ja eteneminen, unihäiriöt, kuumat aallot ja mielialan muutokset voivat antaa hyödyllistä kliinistä lisätietoa. Ilman traumaa alkavan tuki- ja liikuntaelinkivun yhteydessä kannattaa kliinisen tilanteen niin edellyttäessä huomioida myös systeemiset, endokriiniset, metaboliset ja tulehdukselliset sairaudet.
-
Fysioterapia on edelleen tärkeää toimintakyvyn ja tuki- ja liikuntaelimistön terveyden ylläpitämisessä. Yksilöllisesti sovitettu vastusharjoittelu ja painoa kantava harjoittelu voivat tukea voimaa, fyysistä toimintakykyä ja luuston terveyttä. Jos oireet viittaavat taustalla olevaan systeemiseen sairauteen, yhteistyö yleislääkärin kanssa on aiheellista.
-
Tuloksia on tulkittava varoen. Poikkileikkaustutkimusten suuri osuus, huomattava heterogeenisuus ja itse ilmoitettuihin oireisiin tukeutuminen rajoittavat syy-seuraussuhteista tehtäviä päätelmiä ja tulosten yleistettävyyttä. Tarvitaan lisää pitkittäistutkimuksia selvittämään, miten vaihdevuosiin liittyvät muutokset vaikuttavat tuki- ja liikuntaelimistön kipuun, ja tunnistamaan tehokkaita hoitostrategioita.
Viite
