Johdanto

Fibromyalgialle on ominaista laajalle levinnyt kiputila, jota keskushermoston herkistyminen heikentää. Fibromyalgiapotilaille suositellaan yleisesti liikuntaterapiaa. Liikuntamuodot osoittautuivat tehokkaiksi fibromyalgiaoireyhtymän kivunhoidossa. Erilaiset hoitomuodot voivat soveltua näiden ihmisten kivun lievittämiseen ja elämänlaadun parantamiseen. Positiivisia vaikutuksia on raportoitu sekä vesi- että maaharjoittelun yhteydessä toteutetuista interventioista. Näitä hoitomuotoja ei kuitenkaan ole verrattu toisiinsa korkealaatuisissa tutkimuksissa niiden tehokkuuden osalta. Tähän pyrittiin tässä tutkimuksessa.

Menetelmät

Tähän tutkimukseen, jossa tutkittiin liikunnan tehokkuutta fibromyalgiaoireyhtymän kivunhoidossa, osallistui 35-64-vuotiaita naisia, joilla oli American College of Rheumatologyn (ACR) kriteereihin perustuva vahvistettu fibromyalgia-diagnoosi.

Mukana olleet osallistujat jaettiin satunnaisesti vesiterapiaan tai maaharjoitteluun.

Vesiharjoittelun osatekijöihin kuuluivat:

The Lja-pohjainen harjoitus koostui:

Ensisijainen tulosmittari oli kivun voimakkuus visuaalisella analogisella asteikolla. Toissijaisia tuloksia olivat painekipukynnys, elämänlaatu, unen laatu, väsymys ja fyysinen toimintakyky. Kaikki tulokset arvioitiin lähtötilanteessa, hoidon jälkeen (12 viikkoa) ja seurannassa (18 viikkoa).

Tulokset

Neljäkymmentä fibromyalgiaa sairastavaa naista jaettiin satunnaisesti vesiterapiaryhmään (n = 20) tai maaharjoitteluryhmään (n = 20). Molemmat ryhmät osallistuivat 60 minuutin harjoituksiin kolme kertaa viikossa 12 viikon ajan. He olivat keskimäärin 50-vuotiaita, ja heillä oli ollut fibromyalgiaoireita keskimäärin 11 vuotta. Lähtötilanteen ominaisuuksissa ei havaittu merkittäviä eroja ryhmien välillä.

Vesiterapia osoittautui tehokkaammaksi fibromyalgian kivunhoidossa 18 viikon seurannassa mutta ei 12 viikon seurannassa verrattuna maalla tapahtuvaan liikuntaan. Vastaava vaikutuksen koko oli suuri (d=0,8), mutta luottamusväli oli laaja (95 % CI 0,1-1,5).

Kysymyksiä ja ajatuksia

Toissijaiset tulokset osoittivat, että ainoa merkittävä ero vesihoidon ja maahoidon välillä oli Pittsburghin unenlaatuindeksin osalta. Tämän kyselylomakkeen pienimmästä kliinisesti merkittävästä erosta (MCID) on saatavilla vain vähän näyttöä. Kiertäjäkalvosimen korjausleikkauksessa olleiden henkilöiden kohortissa pienin havaittava muutos (MDC) oli 3,5 ja MCID 4,4 pistettä. Kolmen pisteen ero on MCID:n ja MDC:n kynnysarvon alapuolella, joten sillä ei ole merkitystä.

Tulokset voidaan yleistää koskemaan fibromyalgiaa sairastavia naisia, jotka ovat 35-64-vuotiaita ja joilla oireiden kesto on määritelty. Se, että osallistujat rekrytoitiin erikoistuneessa ympäristössä, saattaa rajoittaa yleistettävyyttä yleislääketieteeseen.

Tämä tutkimus antaa näyttöä siitä, että vesiterapia voi olla tehokas hoito fibromyalgian kivunhoidossa. Tutkimuksessa käytettyjä strukturoituja harjoitusprotokollia voidaan mukauttaa ja toteuttaa kliinisessä käytännössä, jolloin korostuvat vesiympäristöjen hyödyt fibromyalgiapotilaille.

Puhu minulle nörttimäisesti

Tutkimuksen tiukat menetelmät, kuten satunnaistettu jako ja yksisokkosuunnitelma, vahvistavat sen tulosten pätevyyttä. Standardoitujen lopputulosmittareiden ja hyvin määritellyn toimenpidekäytännön käyttö varmistaa tulosten luotettavuuden. Tuloksia tulkittaessa on kuitenkin otettava huomioon pieni otoskoko ja korkea sitoutumisaste.

Ehdokkaat, jotka olivat säännöllisesti fyysisesti aktiivisia ennen tutkimusta, jätettiin tutkimukseen osallistumisen ulkopuolelle. Tämä on hyvä lähestymistapa, jotta väestö saadaan homogeenisemmaksi, ja siihen voidaan sisällyttää vain tai enimmäkseen työelämän ulkopuolella olevia henkilöitä.

Yksi seikka, joka on saattanut vaikuttaa kielteisesti osallistujien homogeenisuuteen, on tapa, jolla fibromyalgia diagnosoitiin. Mukaan voitiin ottaa henkilöt, joiden diagnoosi perustui joko vuoden 1990 tai 2010 American College of Rheumatologyn kriteereihin. Molemmat kriteerit eroavat kuitenkin toisistaan. Vuoden 1990 kriteereissä korostetaan tuntopisteitä, ja niissä edellytetään laajalle levinnyttä kipua ja kipua tietyssä määrässä tuntopisteitä (11 tai 18). Vuoden 2010 kriteerien mukaan vaaditaan laajempi valikoima oireita, mukaan lukien kipu, väsymys ja kognitiiviset oireet, laajalle levinnyttä kipua kuvaavan indeksin ja oireiden vakavuusasteikon avulla, eikä arkojen pisteiden tutkiminen ole tarpeen.

Tämän tutkimuksen rajoituksena on pienen otoskoon lisäksi se, että analyysi tehtiin protokollaa kohti. Tutkimukseen osallistuneista 40:stä henkilöstä 5 jäi pois seurannasta, mikä on saattanut vaikuttaa tuloksiin. Per-protokolla-analyyseillä on taipumus yliarvioida vaikutuksia, joten ehkä ryhmien välinen ero on todellisuudessa pienempi kuin tässä tutkimuksessa osoitettiin.

Kotiin vietävät viestit

Tämä tutkimus tukee vesiliikunnan käyttöä maaliikuntaa parempana vaihtoehtona fibromyalgian pitkäaikaisessa kivunhoidossa. Veden ainutlaatuiset ominaisuudet, kuten hydrostaattinen paine ja lämpötila, voivat osaltaan vaikuttaa näihin hyötyihin, sillä ne parantavat aistien ja motoriikan toimintaa ja vähentävät kivun tuntemusta. Vaikka molemmat hoitomuodot olivat tehokkaita hoidon jälkeen, vesiterapian vaikutus oli pitkäaikaisempi seurannassa, mikä viittaa sen mahdollisuuksiin pitkäaikaisena interventiostrategiana fibromyalgian hoidossa. Kirjoitimme hiljattain toisen tutkimuskatsauksen siitä, miten fibromyalgiaoireyhtymä voidaan erottaa pienten kuitujen neuropatiasta. Lue se täältä.

Viite

Rivas Neira S, Pasqual Marques A, Fernández Cervantes R, Seoane Pillado MT, Vivas Costa J. Vesi- ja maahoidon tehokkuus fibromyalgiaa sairastavien naisten kivunhoidossa: satunnaistettu kontrolloitu tutkimus. Fysioterapia. 2024 Jun;123:91-101. doi: 10.1016/j.physio.2024.02.005. Epub 2024 Feb 17. PMID: 38447497.