Johdanto

Viivästynyt lihaskipu (DOMS) on tunnettu ilmiö, jota esiintyy (voima)harjoittelun jälkeen. Sen uskotaan johtuvan paikallisesta liikunnan aiheuttamasta lihasvauriosta ja sitä seuraavasta paikallisesta tulehduksesta. Vaikka DOMS on tilapäinen tila, se voi vaikuttaa kielteisesti harjoitteluun ja toimintaan osallistumiseen ja saattaa estää muita harjoittelemasta ja liikkumasta. Kun paikallinen tulehdusreaktio, joka johtuu harjoituksen aiheuttamista mikrovaurioista lihaksissa, vapauttaa proinflammatorisia sytokiineja, ääreishermopäätteiden herkkyys lisääntyy, mikä aiheuttaa kipua. 

Neurodynaamisia mobilisaatioita on tutkittu laajasti hermoihin liittyvissä sairauksissa ( Lascurain-Aguirrebeña ym. 2024), ja sen on todettu tehostavan aksonikuljetusta hermossa ja ympäröivissä kudoksissa, mikä helpottaa paikallisten tulehdusvälittäjäaineiden leviämistä. Tämän parantuneen aksonikuljetuksen ansiosta paikallista tulehdusreaktiota voidaan säädellä. Koska DOMS johtaa paikalliseen tulehdusreaktioon paikallisen intraneuraalisen turvotuksen vuoksi, tämän tutkimuksen tekijät olettivat, että neurodynaamisella mobilisaatiolla voidaan parantaa aksonikuljetusta ja tukea synaptista plastisuutta, mikä vähentää ääreishermon tulehdusta ja sen jälkeen myös DOMS:n aiheuttamaa kipua. Tämän vuoksi tutkittiin neurodynaamisen mobilisaation ennaltaehkäiseviä vaikutuksia DOMSiin. 

Menetelmät

Turkissa toteutettiin prospektiivinen yhden sokean satunnaistettu, plasebokontrolloitu tutkimus. Mukaan otettiin nuoria, harjoittelemattomia, terveitä mutta istumatyötä tekeviä 20-32-vuotiaita miehiä. Mukaan American College of Sports Medicine -ohjeet, istuva elämäntapa määriteltiin siten, että liikuntaa harrastetaan alle 30 minuuttia viitenä päivänä viikossa. 

Tutkimus jaettiin kolmeen vaiheeseen: 

1. Vaihe 1: 
   1. Lähtötilanteessa kerättiin tietoja lihaskipuisuudesta, painekipukynnyksestä (PPT) ja yhden jalan hyppytestistä etäisyyden mittaamiseksi lihastoimintatestinä. Verinäytteet kerättiin.
   2. Neurodynaamisia mobilisaatioita tai lumelääkettä annettiin yhdeksän kertaa kolmen viikon aikana. Jokaisella harjoituskerralla tehtiin kolme 10 toiston sarjaa, ja sarjojen välissä oli 2 minuutin tauko. 
2. Vaihe 2:
   1. Kolmen päivän tauon jälkeen vaihe 2 aloitettiin toistamalla verinäytteiden kerääminen ja lihasten kipeytymistä ja toimintaa koskevat tiedot sekä PPT:t.
   2. Interventioryhmän ja plaseboryhmän osallistujat osallistuivat sen jälkeen harjoituksen aiheuttamaan lihasvaurioon (EIMD). protokollaan dynamometrilaitteella. 
   3. Välittömästi eksentrisen harjoituksen jälkeen kaikki mittaukset toistettiin.
3. Vaiheessa 3 kerättiin kaikki verinäytteet ja mitattiin lihasten kipeytymistä ja toimintaa sekä PPT-arvoja 24, 48 ja 72 tuntia EIMD-protokollan jälkeen.

Interventioryhmässä neurodynaaminen mobilisaatio suoritettiin siten, että osallistujat makasivat ei-dominoivalla kyljellään. Terapeutti seisoi osallistujan takana, ja säären yläosa vietiin polven fleksioon ja tuettiin lonkan ollessa neutraaliasennossa. Sitten jalkaa ojennettiin lonkkanivelestä, kunnes osallistuja ilmoitti kipua tai särkyä. Tätä jännitysasentoa ylläpidettiin 3 sekunnin ajan. Jokaisella harjoituskerralla tehtiin 3 sarjaa 10 toistoa 2 minuutin tauoilla sarjojen välillä.

Lumelääkeryhmä sai hieman muunneltua neurodynaamista mobilisaatiota samassa kylkiasennossa. Toimenpide suoritettiin samalla tavalla, paitsi että polvi ei fleksioitu tekniikan aikana. 

The harjoituksen aiheuttama lihasvaurioprotokolla koostui 30 sarjasta 10 eksentristä supistusta, jotka suoritettiin hallitsevalle quadriceps femoris -lihakselle 30° sekunnissa 35°-95°:n taivutuksen välillä. Osallistujia ohjeistettiin ojentamaan jalkaansa ikään kuin potkaisisivat palloa niin kovaa kuin pystyivät (polven ojentajat) ja vastustamaan koneen ylöspäin suuntautuvaa liikettä (polven taivuttajat).

Seuraavat tulokset kerättiin:

• Lihasarkuus 0-100 visuaalisella analogisella asteikolla portaita alaspäin mentäessä.
• Painekipukynnys (PPT), mitattuna 5 cm:n etäisyydellä patellan ylemmästä rajasta. Käytettiin digitaalista painealgometriä. 
• Lihastoiminta mitattiin yhden jalan hyppytestillä, jossa tehtiin keskimäärin 3 yritystä.
• Verinäytteet kerättiin ja niistä analysoitiin lihasvaurion biomarkkereita (kreatiinikinaasi (CK) ja laktaattidehydrogenaasi (LDH)) ja tulehduksen biomarkkereita (tuumorinekroositekijä-alfa (TNF-a) ja ihmisen interleukiini-6 (IL-6)).

Tulokset

Analyyseihin otettiin mukaan 34 aikuista, jotka satunnaistettiin tasapuolisesti neurodynaamista mobilisaatiota saaneeseen interventioryhmään tai lumelääkeryhmään. Heidän lähtötilanteen ominaisuuksissaan ei havaittu eroja ryhmien demografisissa ominaisuuksissa.

Tutkiakseen neurodynaamisten mobilisaatioiden ennaltaehkäiseviä vaikutuksia DOMS:iin kirjoittajat vertasivat molempia ryhmiä harjoituksen aiheuttaman lihasvaurioprotokollan jälkeen. Lihaskipua koskevan lopputuloksen osalta havaittiin merkittävä aika x ryhmä -vaikutus. Lihasarkuus oli suurimmillaan 24 tuntia harjoitusprotokollan jälkeen. Lumelääkeryhmässä lihaskipua esiintyi enemmän (+47 %) kuin interventioryhmässä (+60 %) 24 tunnin kuluttua. Sama ennaltaehkäisevä vaikutus neurodynaaminen mobilisaatio DOMS:iin todettiin 48 ja 72 tunnin kohdalla. 

Myös painekipukynnyksen (PPT) osalta havaittiin merkittävä aika x ryhmä -vaikutus harjoitusprotokollan jälkeen. PPT saavutti alhaisimman arvonsa 24 tuntia harjoituksen aiheuttaman lihasvaurioprotokollan jälkeen molemmissa ryhmissä. Neurodynaamisilla mobilisaatioilla oli kuitenkin myös ennaltaehkäisevä vaikutus DOMS:iin. interventioryhmässä. Lumelääkeryhmässä PPT:n lasku oli suurempi (-52 %) kuin interventioryhmässä (-20 %) lähtötilanteeseen verrattuna. Interventioryhmän PPT-arvot olivat huomattavasti korkeammat 24, 48 ja 72 tuntia harjoituksen aiheuttaman lihasvaurioprotokollan jälkeen. Lisäksi interventioryhmä palautui PPT-arvon lähtötasolleen 72 tunnin kuluttua harjoitusprotokollasta, kun taas lumelääkeryhmä ei ollut vielä palannut lähtötason PPT-arvoonsa. 

Lihastoiminnan tuloksen osalta ilmeni myös merkittävä aika x ryhmä -vaikutus. Molemmissa ryhmissä pistemäärät olivat alhaisimmat heti harjoituksen aiheuttaman lihasvaurioprotokollan jälkeen, mutta plaseboryhmässä pistemäärät olivat alhaisemmat (-41 %) kuin interventioryhmässä (-18 %). Interventioryhmä suoriutui myös paremmin ennen harjoitusprotokollaa (neurodynaamisen mobilisaatioprotokollan jälkeen) verrattuna lumelääkeryhmään, jossa ei ollut eroa lähtötilanteessa. Huomionarvoista oli, että interventioryhmässä lihasten toiminta palautui lähtötasolleen 24 tunnin kuluessa harjoituksen aiheuttaman lihasvaurioprotokollan jälkeen verrattuna lumelääkeryhmään, jossa se kesti 72 tuntia. 

Tulehdusmerkkien vaikutukset osoittivat IL-6:n osalta merkittävää ajan ja ryhmän välistä vuorovaikutusta ja TNF-a:n osalta vain merkittävää aikavaikutusta. Välittömästi harjoitusprotokollan jälkeen IL-6 oli korkeimmillaan, ja TNF-a saavutti huippunsa 24 tunnin kuluttua. Molemmissa ryhmissä IL-6- ja TNF-a-arvot kasvoivat, mutta IL-6-arvojen osalta interventioryhmässä nousu oli vähäisempää (+53 % vs. +90 %) heti harjoitusprotokollan jälkeen. Interventioryhmässä IL-6-arvot palautuivat 48 tunnin kohdalla lähtötasolle, kun taas lumelääkeryhmässä näin ei ollut vielä 72 tunnin kohdalla. 

Lihasvaurion merkkiaineilla ei havaittu merkittäviä ryhmä x aika -vaikutuksia, ainoastaan aikavaikutus oli havaittavissa. Merkittävää eroa ryhmien välillä havaittiin ainoastaan CK-pitoisuuksissa 0 ja 24 tunnin kohdalla.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Ennaltaehkäisevä vaikutus neurodynaamisen mobilisaation vaikutusta DOMS:ään tukivat osittain tämän tutkimuksen tulokset. Vaikka toiminnallinen lihastesti, lihaskiputesti ja kipupainekynnys erosivat selvästi näiden kahden ryhmän välillä, vain IL-6-biomarkkeri tuki kliinisiä tuloksia. TNF-a:n, CK:n ja LDH:n osalta ryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja. Vaikka CK ja LDH ovat lihasvaurion biomarkkereita, ne eivät liity yksinomaan lihaksen hajoamiseen. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla henkilöillä voi olla myös kohonneita veren seerumin CK (Hemavathi et al. 2016).

DOMS ei myöskään ole yksinomaan merkki lihasvauriosta, sillä se sisältää myös tulehdusreaktion, joka on seurausta lihaksissa olevista paikallisista mikrotraumoista. Tämä paikallinen tulehdusreaktio laukaisee vaikutusten kaskadin, jossa paikallinen turvotus ja paikallisten hermopäätteiden herkistyminen vaikuttavat osaltaan kipukokemukseen. (Peake et al. 2017).

Tämä tutkimus oli ensimmäinen, jossa tutkittiin neurodynaamisten mobilisaatioiden mahdollisia suojaavia vaikutuksia DOMS:ään, ja siinä saatiin mielenkiintoisia tuloksia hermostoon keskittyvien strategioiden mahdollisesta roolista. Koska hermopäätteet herkistyvät, neurodynaamisten mobilisaatioiden vaikutus DOMS:ään voi selittää havaitun kivun modulaation.

Mielestäni neurodynaamisten mobilisaatioiden käyttö ennaltaehkäisevänä strategiana DOMS:n kaltaisten haittavaikutusten vähentämiseksi voi olla mielenkiintoinen keino rohkaista vanhempia ja vähemmän kokeneita ihmisiä osallistumaan asianmukaisesti annosteltuun liikuntaan. Lisätutkimukset ovat kuitenkin tarpeen nykyisten tulosten vahvistamiseksi ja tämän asiakirjan rajoitusten korjaamiseksi, 

Olisi informatiivista tutkia, mitä annostusta tarvitaan DOMS:n vähentämiseksi. Tässä tutkimuksessa toteutettiin yhteensä 9 istuntoa. Koska vain 3 sarjaa 10x 3 sekunnin toistoja tehtiin 2 minuutin tauoilla sarjojen välillä, se voi olla tehokas keino vähentää DOMS:ää. Onko kuitenkin tarpeen suorittaa useita viikkoja näitä neurodynaamisia mobilisointiharjoituksia ennen intensiivisen harjoittelun aloittamista? Voiko näiden neurodynaamisten mobilisaatioiden yhdistelmä harjoittelun alussa olla riittävä joillekin henkilöille, joilla on vähemmän kokemusta vahvistamisesta, vai pitäisikö sitä lykätä jonkin aikaa näiden mobilisaatioiden saamisen jälkeen? Voidaanko sitä pitää prehab-strategiana? Monet kysymykset ovat kuitenkin vielä vailla vastauksia, mikä on normaalia, kun kyseessä on ensimmäinen tätä aihetta koskeva tutkimus.

Puhu minulle nörttimäisesti

Tämän kokeellisen tutkimuksen pöytäkirja rekisteröitiin takautuvasti, mutta perusteluja ei esitetty. Tutkimusrekisteri huomautti, että tutkimukseen tehtiin useita muutoksia, esimerkiksi ROM-arviointi poistettiin. Lisäksi ensisijaista lopputulosta ei määritetty, ja useita lopputuloksia analysoitiin ilman Bonferroni-korjausta. Tämä rajoittaa tutkimuksen mahdollisuuksia tehdä varmoja johtopäätöksiä satunnaistetun ja kontrolloidun suunnitelman käytöstä huolimatta. Tulevissa tutkimuksissa tuloksia olisi tutkittava tarkemmin. 

Huolestuttava rajoitus on se, että tutkimuksessa ei ollut sokeaa lopputuloksen arvioijaa. Tutkimuksessa annettujen tietojen perusteella, täysin sokkoutettu lopputulosten arvioija EI ollut mukana. Ainoastaan osallistujat olivat sokkoutettuja, sillä tutkimus toteutettiin satunnaistettuna yksisokkotutkimuksena. Vaikka osallistujat olivat sokeita ryhmäjaolleen, arvioinnit suorittanut tutkija ei ollut sokea. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkijat, jotka mittasivat tuloksia (lihaskipu, PPT, lihastoiminta, verinäytteet jne.), tiesivät, mihin ryhmään kukin osallistuja kuului. Tulosten arvioijan sokeuden puuttuminen aiheuttaa merkittävän harhan mahdollisuuden.

On huomattava, että kyseessä oli nuori, mutta istumatyötä tekevä väestö, eikä näitä tuloksia voida suoraan siirtää muihin urheilullisempiin tai vanhempiin väestöihin. Vastaavasti harjoituksen aiheuttama lihaskipu on kokeellisesti aiheutettu DOMS:n muoto, joka ei ehkä täysin vastaa luonnollisissa olosuhteissa esiintyvää DOMS:ää. Tämä saattaa rajoittaa tulosten sovellettavuutta todellisessa maailmassa.

Vaikka neurodynaamisen mobilisaation ennaltaehkäisevä vaikutus DOMSiin sai vain osittain tukea, vaikutus yhden jalan pituushyppyyn on suhteellisen suoraviivainen. Neurodynaamista mobilisaatiota saaneen interventioryhmän suorituskyky yhden jalan pituushyppytestissä heikkeni vähemmän. Kirjoittajat ehdottavat, että heidän toimenpiteellään on mekanismi, jolla moduloidaan DOMS:n aiheuttamia lihasvaurioita ja tulehdusreaktioita. 

Kotiin vietävät viestit

Tässä tutkimuksessa tutkittiin reisihermon neurodynaamisen mobilisaation ennaltaehkäiseviä vaikutuksia DOMSiin. Interventiota sovellettiin kolmen viikon ajan ennen harjoituksen aiheuttamaa lihasvauriota, ja sitä verrattiin lumelääkkeeseen. Interventiolla oli myönteisiä vaikutuksia lihasarkuuden vähentämiseen, painekipukynnyksen (PPT) nostamiseen, lihastoiminnan parantamiseen ja interleukiini-6 (IL-6) -pitoisuuksien alentamiseen, mutta sillä ei ollut ennaltaehkäiseviä vaikutuksia muihin lihasvaurioihin ja tulehdusparametreihin. Tämä viittaa siihen, että neurodynaamiset mobilisaatiot voivat lievittää tulehdusta ja lihasvaurio-oireita sekä lyhentää DOMS:n jälkeistä toipumisaikaa, mutta lisätutkimuksia suuremmilla ja erilaisilla ryhmillä tarvitaan.

Viite

Sozlu U, Basar S, Semsi R, Akaras E, Sepici Dincel A. Neurodynaamisen mobilisointitekniikan ennaltaehkäisevä vaikutus viivästyneeseen lihasarkuuteen: satunnaistettu, yksisokkoutettu, lumekontrolloitu tutkimus. BMC Musculoskelet Disord. 2025 May 10;26(1):464. doi: 10.1186/s12891-025-08723-8. PMID: 40349018; PMCID: PMC12066041.