Johdanto

Kysymys siitä, onko ihanteellinen asento olemassa, on ollut pitkään esillä. Näyttää siltä, että ihanteellinen ryhti on erittäin tärkeä, niin ruumiillisen työn tekijöiden selkäkoulu kuin toimistotyöntekijöiden ryhtiin liittyvät toimenpiteetkin. Toiset eivät usko ihanteellisten asentojen olemassaoloon ja suosittelevat istuma-asentojen usein vaihtamista ja raskaiden työtehtävien jakamista. Aiemmat tutkimukset osoittivat, että aktiiviset tauot ja asennon muutokset edistävät lihaskipujen palautumista. Niiden vaikutuksia niska- ja alaselkäkivun toipumiseen ja uusiutumiseen ei kuitenkaan ole tutkittu.

Menetelmät

Kirjoittajat perustivat 3-haaraisen rinnakkaisryhmäisen satunnaistetun klusterikokeen, jossa arvioitiin aktiivisten taukojen ja asennonsiirtojen tehokkuutta toimistotyöntekijöillä, joilla on suuri riski niska- tai alaselkäkipuihin. Niskakivun riskiä arvioitiin toimistotyöntekijöiden niskakivun riskipisteytyksellä (Neck Pain Risk Score for Office Workers, NROW), ja tulevan alaselkäkivun riskiä tutkittiin toimistotyöntekijöiden selkäkivun riskipisteytyksellä (Back Pain Risk Score for Office Workers, BROW).

Henkilöitä, joilla ei ollut niska- tai alaselkäkipuja lähtötilanteessa, seurattiin 12 kuukauden ajan, ja ne, joilla esiintyi niska- tai alaselkäkipuja seurannan aikana, otettiin mukaan tähän tutkimukseen. Heidät satunnaistettiin kuuteen ryhmään: kaksi ryhmää sai interventiota A (aktiiviset tauot), kaksi ryhmää sai interventiota B (asennonsiirto) ja kaksi ryhmää sai lumelääkettä.

Aktiivinen taukoryhmä sai räätälöidyn laitteen, joka koostui istuintyynystä, prosessorista ja älypuhelinsovelluksesta. Istumisen ja taukojen kestoa sekä asentosiirtymien määrää koskevat tiedot kerättiin ja käsiteltiin, jotta kullekin henkilölle voitiin suositella aktiivisia taukoja ja asentosiirtymiä. Osallistujien älypuhelimeen lähetettiin työpäivän aikana ohjeet aktiivisista tauoista. Prosessorista lähetettiin istuintyynyyn asennonmuutoksia koskevia ohjeita, jotka saatiin aikaan siten, että laite pumppasi vähitellen ilmaa osallistujan pakaroiden alle sijoitetun istuintyynyn eri osiin. Kontrolliryhmässä käytettiin plaseboistuintyynyä.

Tulokset

Tutkimukseen osallistui 193 toimistotyöntekijää, ja 174:ää seurattiin 12 kuukauden ajan.

Niska- ja alaselkäkivun toipuminen

Niska- ja alaselkäkivusta toipuminen kesti keskimäärin 2 kuukautta (vaihteluväli 1-8 kuukautta). Yhden kuukauden, kahden kuukauden ja kahdeksan kuukauden kuluttua 43 %, 68 % ja 93 % oli toipunut valituksistaan. Aktiivisen tauon ja kontrolliryhmän välillä havaittiin merkittävä ero toipumisen kestossa, ja sama päti, kun verrattiin asentosiirtymää kontrolliryhmään. Aktiivisen tauon ja asennonsiirron ryhmiin osallistuneet toipuivat niska- ja alaselkäkivuista noin kuukauden kuluttua, kun taas kontrolliryhmään osallistuneilta toipuminen kesti kaksi kuukautta. Kirjoittajat havaitsivat myös, että henkilöillä, joilla oli korkeampi lähtötason kiputaso, toipumisaika oli pidempi.

Niska- ja alaselkäkivun uusiutuminen

12 kuukauden seurannassa aktiivisen taukoliikunnan ryhmässä 21 %, 18 % ja 44 % aktiivisen taukoliikunnan ryhmässä, asennonsiirtoryhmässä ja kontrolliryhmässä osallistujista ilmoitti niska- ja alaselkäkivun uusiutumisesta. Kontrolliryhmällä oli suurempi uusiutumisriski kuin aktiivisen tauon ja asennonsiirron ryhmillä. Mielenkiintoista on, että kontrolliryhmissä uusiutuminen tapahtui nopeammin kuin aktiivisen tauon ja asennonsiirron ryhmissä, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Aloitetaan siis muutamalla kysymyksellä. Osoittavatko nämä tulokset, että usein vaihtuvat asennot voivat auttaa niska- ja alaselkäkivun toipumisessa tai vaikuttaa näiden vaivojen uusiutumiseen? Siltä ainakin näyttää. Tulosten mukaan aktiiviset tauot ja usein vaihtuvat asennot auttavat toipumaan nopeammin ja vähentävät uusiutumista.

Ryhmä toimistotyöntekijöitä valittiin kuitenkin kuudesta organisaatiosta, joihin kuului valtion ja yksityisiä yrityksiä. Huolimatta siitä, että työntekijät jaettiin satunnaisesti tutkimusryhmiin, tilastollisten johtopäätösten tekeminen saaduista tuloksista on vaikeaa, koska kirjoittajat käyttivät toimistotyöntekijöiden rekrytoinnissa tarkoituksenmukaista otantaa. Kätevä otanta on tekniikka, jota voidaan käyttää pilottitutkimuksissa, joiden päätelmiä voidaan testata tiukemmissa tutkimuksissa. Tämä otantatapa voi aiheuttaa valinnanvapautta, sillä kiinnostuneemmat henkilöt osallistuvat tutkimukseen todennäköisemmin kuin ne, jotka eivät ole kiinnostuneita tai jotka eivät ole halukkaita käyttämään aikaa. Siksi tässä tutkimuksessa käytetty otantamenetelmä estää varmojen päätelmien tekemisen.

Puhu minulle nörttimäisesti

Aloitetaan tutkimuksen hyvistä puolista. Tutkimus rekisteröitiin prospektiivisesti, ja siinä mainittiin poikkeama toimitetusta tutkimussuunnitelmasta. Osallistujat satunnaistettiin, ja tulokset analysoitiin intention-to-treat-analyysillä. Vapaa-ajan liikuntaa pyydettiin pitämään ennallaan, mutta tätä muuttujaa ei kontrolloitu. Kirjoittajat ottivat monimuuttuja-analyysissä huomioon 45 mahdollista kovariaattia (vaikka niitä ei eritelty). Osallistujat, jotka osallistuivat samaan interventioon, ryhmiteltiin samoihin toimistoihin. Tätä voidaan pitää hyvänä näkökohtana, sillä näin interventiot eivät voi kontaminoitua. Toisaalta, kun ihmiset ovat ryhmittyneet yhteen, muiden kokemukset voivat vaikuttaa heihin helpommin.

Joitakin rajoituksia on se, että COVID-19:n vuoksi suuri osa osallistujista joutui työskentelemään kotoa käsin, eivätkä kaikki osallistujat ottaneet istuintyynyä mukaansa kotitoimistoonsa. Tätä ongelmaa pyrittiin ratkaisemaan ottamalla kotityö sekoittajaksi. Tietoja siitä, kuinka suuri osuus jatkoi toimintaansa kotoa käsin, ei kuitenkaan ollut saatavilla, joten tässä ollaan pimeässä. Sama pätee päivittäiseen ammatilliseen istumiseen käytettyyn aikaan, jota ei seurattu, ja siihen, että osallistujien sitoutumisesta heille osoitettuun interventioon ei ollut tietoja.

Kolmen ryhmän osallistujat erosivat lähtötilanteessa toisistaan seuraavien muuttujien osalta: ikä, painoindeksi, koulutustaso, työsuhteen kesto, työn fyysinen vaativuus, sosiaalinen tuki, työtuntien määrä ja työturvallisuus. Tällä on saattanut olla merkittävä rooli analyysissä, eikä tarkemmin eritelty, onko tämä otettu huomioon.

Toinen merkittävä rajoitus on se, että tähän tutkimukseen valittiin toimistotyöntekijöitä, joilla on riski niska- ja alaselkäkipuihin, joten tuloksia ei ehkä voida yleistää koskemaan kaikkia toimistotyöntekijöitä. Tärkeää on huomata, miten he määrittelivät toimistotyöntekijöiden riskin saada niska- tai alaselkäkipuja. NROW- ja BROW-kyselylomakkeiden käyttö merkitsee sitä, että riski arvioitiin subjektiivisen mittarin perusteella. Lisäksi, kun spesifisyys oli 48 % ja positiivinen ennustearvo 29 % (NROW) ja spesifisyys 68 % ja positiivinen ennustearvo 16 % (BROW), näyttää siltä, että näillä kyselylomakkeilla ei pystytty määrittelemään, mitkä toimistotyöntekijät olivat vaarassa saada näitä oireita. Lopuksi totean, että toipumisasteen arvioinnissa epätasainen seuranta-aika on saattanut vaikuttaa tekijöiden päätelmiin.

Vie viestit kotiin

Aktiiviset tauot työstä ja säännöllinen istuma-asentojen vaihtelu näyttävät edistävän toimistotyöntekijöiden niska- ja alaselkäkipujen toipumista ja uusiutumista. Vaikka kirjoittajat väittävät, että interventioista on hyötyä, tuloksia on tulkittava varovaisesti, sillä useat metodologiset seikat ovat voineet vaikuttaa tuloksiin. Koska aktiiviset tauot ja asennonsiirrot vaativat kuitenkin vain vähän ylimääräistä vaivaa, ne voivat olla lupaava strategia pitkän työpäivän keskeyttämiseksi. Tämän tutkimuksen tulosten varovaisesta tulkinnasta huolimatta suosittelemme silti säännöllisten aktiivisten taukojen pitämistä, sillä ylimääräinen liikunta voi vaikuttaa muuhunkin kuin vain niska- ja selkäkipuihin.

Viite

Akkarakittichoke, N., Waongenngarm, P., & Janwantanakul, P. (2021). Aktiivisen tauon ja asennonmuutoksen vaikutukset toimistotyöntekijöiden niska- ja alaselkäkivusta toipumiseen ja sen uusiutumiseen: 3-haarakkeinen klusteroitu satunnaistettu kontrolloitu tutkimus. Tuki- ja liikuntaelinten tiede ja käytäntö, 56, 102451.