Johdanto

Lannerangan multifidus-lihasta tutkitaan usein suhteessa alaselkäkipuun, ja kroonisesta alaselkäkivusta kärsivillä potilailla on havaittu poikkipinta-alan pienenemistä. Nämä havainnot tehtiin kuitenkin laboratorio-olosuhteissa pienissä, homogeenisissa populaatioissa, mikä rajoittaa niiden yleistettävyyttä muihin alaselkäkipupotilaisiin. Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa pyrittiin tutkimaan lannerangan multifidus-lihasten toiminnallisia ja morfologisia ominaisuuksia perusterveydenhuollossa ja vertailemaan näitä lihasominaisuuksia eripituisissa alaselkäkivuissa ja terveissä kontrolleissa.

Menetelmät

Tässä monikeskuksisessa poikkileikkaustutkimuksessa käytettiin tapaus-verrokkirakennetta. Potilaat rekrytoitiin hollantilaisesta "selkärankaverkostosta", johon kuului yli 100 fysioterapeuttia. Potilaat olivat 18-65-vuotiaita, ja heillä oli epäspesifistä alaselkäkipua. Poissulkukriteereinä käytettiin vakavia sairauksia, radikulaarista oireyhtymää, aiempaa selkäleikkausta, raskautta, psykiatrisia häiriöitä ja painoindeksiä yli 30. Terveet kontrolliryhmät (joilla ei ollut ollut alaselkäkipuja edeltävien 6 kuukauden aikana) rekrytoitiin sosiaalisten verkostojen kautta.

Kelvolliset potilaat, joilta saatiin tietoinen suostumus, ohjattiin johonkin neljästä fysioterapiakäytännöstä, joissa protokollaan koulutetut fysioterapeutit suorittivat mittaukset. Alaselkäkivun yhteydessä tutkittiin muun muassa osallistujien lihastoimintaa (arvioitiin pinta-EMG:llä), lannerangan multifiduksen morfologiaa (arvioitiin ultraäänellä) ja alaselän toimintaa (mitattiin 3D-kinemaattisella laitteella).

Lannerangan multifiduslihaksen pinta-EMG mitattiin, kun osallistuja suoritti Biering Sorensenin testin isometrisen lihaskestävyyden arvioimiseksi. Tässä testissä osallistuja makaa makuuasennossa tutkimuspöydällä, ja vain alaraajat on kiinnitetty penkkiin. Testi suoritetaan siten, että osallistuja tuodaan takaisin vaaka-asentoon ilman yläraajojen tukea. Tätä asentoa oli pidettävä 60 sekuntia.

Ultraäänimittauksella arvioitiin vasemman ja oikean lannerangan multifiduslihakset levossa ja submaksimaalisen supistuksen yhteydessä. Osallistujien vatsan alle asetettiin lannerangan lordoosia vähentävä tyyny, ja vasemman ja oikean kontralateraalisen käsivarren nostotestillä saavutettiin submaksimaalinen supistuminen 15 sekunnin ajan.

Kolmiulotteista kinematiikkaa tutkittiin rintarangan ja lannerangan risteyskohtaan sijoitetulla inertiamittausvälineellä. Osallistujia pyydettiin taivuttamaan ja ojentamaan selkäranka maksimaalisesti taivuttamatta polvia ja liikuttamatta lantiota. Molemmille puolille tehtiin myös maksimaalinen lateraalifleksio.

Toissijaisia tuloksia olivat henkilökohtaiset ominaisuudet, painoindeksi, kivun voimakkuus (numeerinen arviointiasteikko) ja työkyvyttömyys (Oswestryn työkyvyttömyysindeksi). Vammaisuus arvioitiin asteikolla 0-100, jossa 0-20 tarkoittaa vähäisiä rajoituksia, 21-40 kohtalaisia rajoituksia, 41-60 selviä rajoituksia, 61-80 suurimpia rajoituksia ja 81-100 vuodepotilaita.

Tulokset

Tutkimukseen osallistui yhteensä 161 henkilöä. Terveiden kontrolliryhmään kuului 50 osallistujaa. 52 osallistujalla oli subakuutti alaselkäkipu ja 59 osallistujalla krooninen alaselkäkipu. Kontrolliryhmän osallistujien paino oli keskimäärin huomattavasti alhaisempi kuin molempien alaselkäkipuryhmien. Alaselkäkipuryhmien kipu oli samankaltaista, mutta kroonisen alaselkäkivun ryhmässä työkyvyttömyyspisteet olivat korkeammat kuin subakuutin ryhmän.

Vartalon liikelaajuus oli suurempi kaikkiin suuntiin terveillä kontrolleilla verrattuna kaikkiin osallistujiin, joilla oli alaselkäkipuja, lukuun ottamatta oikeaa sivuttaisfleksiota. Terveillä kontrolleilla oli paksummat lannerangan multifidus-lihakset paitsi oikean puolen rentoutuneessa tilassa. Lannerangan multifidus-lihakset olivat paksuimmat terveillä kontrolleilla ja pienimmät kroonisen alaselkäkivun ryhmässä. Lannerangan multifidus-lihasten kestävyyden osalta pinta-EMG ei osoittanut eroja ryhmien välillä. Aineisto paljasti kuitenkin merkittävää heterogeenisuutta, joten varovaisuus on tarpeen.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Ryhmät erosivat merkittävästi toisistaan kaikkien osallistujien ominaisuuksien osalta, paitsi kehon pituuden osalta. Tämä tarkoittaa, että nämä ryhmät eivät olleet vertailukelpoisia lähtötilanteessa. Analyysit, joissa tarkasteltiin sukupuolen, iän ja painon yhteyttä sekoittavina tekijöinä, osoittivat kuitenkin vain vähän vaikutusta ensisijaisiin tuloksiin.

Pinta-EMG:llä mitatun lihaskestävyyden osalta ei havaittu ryhmäeroja. Analyysiin otettiin kuitenkin mukaan vain 130 osallistujaa, koska 21 osallistujaa ei saavuttanut 60 sekunnin pitoa Biering Sorensenin testissä. Mielenkiintoista on, että vain yksi 50:stä terveiden kontrolliryhmään kuuluvasta osallistujasta epäonnistui, kun taas subakuutissa ryhmässä 13 osallistujaa 52:sta ja kroonisen alaselkäkivun ryhmässä 17 osallistujaa 59:stä. Tämä näyttää osoittavan, että ryhmien välillä olisi voitu havaita eroa lihaskestävyydessä, jos kestävyystesti olisi ollut lyhyempi, jolloin kaikki osallistujat olisivat voineet suorittaa testin. Koska kyseessä on kuitenkin kestävyystesti, on tutkittava riittävä aika, ja kirjoittajat perustivat 60 sekunnin pitoajan artikkeliin, joka osoitti, että potilaiden, joilla on suuri vaivan riski, kestävyys on keskimäärin alle 58 sekuntia.>

Lihasten paksuus väheni eniten 12 ensimmäisen viikon aikana alaselkäkipujakson jälkeen (ero terveiden kontrolliryhmän ja subakuutin alaselkäkipuryhmän välillä). Kirjoittajat katsovat, että tämä voidaan selittää lannerangan multifiduksen käyttämättömyydellä, joka johtuu alaselkäkivusta. Tämä surkastuminen matalan selkäkivun ensimmäisen jakson aikana on havaittu myös muissa tutkimuksissa. Mielestämme voi olla mielenkiintoista kohdistaa näihin lihaksiin kroonistumisen ehkäiseminen, mutta tästä ajatuksesta ei ole vielä todisteita.

Puhu minulle nörttimäisesti

Tämän tutkimuksen hyviin puoliin kuuluu validoitujen laitteiden (Gyko 3D kinematiikka) ja menetelmien (pinta-EMG) käyttö standardoiduissa olosuhteissa. Ainoastaan 5 datapistettä puuttui, ja ne laskettiin Monte Carlo Markovin ketjumenetelmällä. Sukupuolen, painon ja iän yhteyttä ensisijaisiin tuloksiin arvioitiin mahdollisina sekoittavina tekijöinä. Uskomme kuitenkin, että mahdollisia sekoittavia muuttujia on saattanut olla enemmän. Ajattele esimerkiksi vapaa-ajan tai ammatillisen liikunnan määrää.

Jotkin näkökohdat vaarantavat päätelmät. Kirjoittajat toteavat, että otoskokoa ei voitu laskea. Sen sijaan he käyttivät "yleistä laskelmaa" ja ottivat mukaan 50 osallistujaa ryhmää kohti. He viittaavat erääseen artikkeliin menettelynsä tueksi; tarkastelun jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että kyseisessä artikkelissa tarkastellaan otoskoon laskentaa täysin eri alalla (lasten neuropsykologiassa). Näin ollen oletus 50 koehenkilöstä ryhmää kohti ei näytä saavan tukea mistään tieteellisestä lähteestä tutkimuksen kohteena olevalla alalla, ja siksi tämä on mahdollinen rajoitus.

Vie viestit kotiin

Tässä tutkimuksessa, jossa tutkittiin lihasten ominaisuuksia alaselkäkivun yhteydessä, todettiin, että alaselkäkipupotilailla oli vähemmän liikelaajuutta ja lannerangan multifiduslihasten paksuus oli pienempi kuin terveillä kontrolleilla. Fleksion liikelaajuus pieneni 15° ja ekstensio- ja lateraalifleksion liikelaajuus pieneni 5°. Ero lihaksen paksuudessa oli noin 1 senttimetri, mikä on lähes kolmannes terveiden kontrollihenkilöiden lihaksen paksuudesta. Kroonisesta alaselkäkivusta kärsivillä potilailla oli enemmän työkyvyttömyyttä kuin subakuutista alaselkäkivusta kärsivillä potilailla.

Viite

Hofste, A., Soer, R., Groen, G. J., van der Palen, J., Geerdink, F. J., Oosterveld, F. G., ... & Hermens, H. (2021). Toiminnalliset ja morfologiset lannerangan multifiduksen ominaisuudet alaryhmissä, joilla on alaselkäkipua perusterveydenhuollossa. Tuki- ja liikuntaelinten tiede ja käytäntö, 55, 102429.