Johdanto

Fyysinen aktiivisuus on suositeltava ensisijainen hoitomuoto oireiden ja toimintakyvyn parantamiseksi, vaikka monet ihmiset eivät saavuta suositeltua vähimmäisliikuntamäärää. Kanavakin ym. (2017) mukaan nivelkipu on merkittävä este liikuntaan osallistumiselle ja että jotkut ihmiset kamppailevat optimaalisen liikuntatason löytämisen kanssa. Tämä osoittaa, että monet ihmiset tarvitsevat ohjausta, jotta he saavuttaisivat riittävän liikunnan tason. Koska nivelrikko on kuitenkin krooninen, parantumaton sairaus, itsehoitoa suositaan intensiivisen ja kalliin yksilöllisen ohjauksen sijaan. Mercer et al. (2016) havaitsivat, että kannettavien seurantalaitteiden käyttö voi johtaa käyttäytymisen muutokseen ja fyysisen aktiivisuuden tason paranemiseen. Tämä käsite otettiin esille tässä tutkimuksessa, jossa selvitettiin, voisivatko nivelrikkoa sairastavat henkilöt parantaa fyysistä aktiivisuuttaan, kun he käyttävät kannettavaa aktiivisuudenseurantalaitetta. Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään liikunnan omaseurannan vaikutusta nivelrikkoon.

Menetelmät

Vuonna 2020 julkaistun satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen toissijaisessa analyysissä kirjoittajat tarkastelivat tarkemmin nivelten koettua toimintaa ja terveyteen liittyvää elämänlaatua ja yrittivät selvittää, voisiko nivelrikon yhteydessä tapahtuvan omatoimisen liikunnan lisääminen parantaa näitä tuloksia.

Osallistujat olivat 18-67-vuotiaita lonkka- ja/tai polvinivelrikkoa sairastavia henkilöitä. Heidän oli oltava vähintään 50-prosenttisesti työllisiä ja heidän oli voitava harrastaa liikuntaa.

Kahta ryhmää verrattiin:

1. Tuettuun nivelrikon itsehoito-ohjelmaan (Supported Osteoarthritis Self-management Program, SOASP) osallistuvat henkilöt.
2. SOASP-tutkimukseen osallistuneet henkilöt, jotka saivat puettavan aktiivisuudenseurantalaitteen.

Kannettavan aktiivisuudenseurantalaitteen saaneiden ryhmään kuuluvien henkilöiden oli käytettävä laitetta heräämisestä nukkumaanmenoaikaan 12 peräkkäisen viikon ajan. Laite ohjelmoitiin siten, että jokainen osallistuja aloitti kokeen ennalta määritellyllä 7000 askeleen päivittäisellä askeltavoitteella.

Sosiodemografiset muuttujat kerättiin, ja nivelen koettua toimintaa arvioitiin käyttämällä lonkan invaliditeetti- ja nivelrikkopistemääritystä (HOOS ) tai polven vamma- ja nivelrikkopistemääritystä (KOOS) sen mukaan, mikä nivel oli eniten vaurioitunut. Pisteet vaihtelevat välillä 0-100, jolloin alhaisemmat pisteet edustavat huonompia tuloksia.

Itsearvioitu terveyteen liittyvä elämänlaatu kartoitettiin Euroqol EQ-5D-3L -kyselylomakkeella. Pistemäärä vaihtelee välillä 0-100, ja alhaisemmat pisteet merkitsevät huonompia tuloksia. Kyselylomakkeessa on viisi ulottuvuutta: liikkuvuus, itsestä huolehtiminen, tavanomaiset toiminnot, kipu/vaiva ja ahdistus/masennus.

Tulokset arvioitiin lähtötilanteessa sekä 3-, 6-, ja 12 kuukauden kuluttua.

Tulokset

Yhteensä 124 osallistujaa: 50 kontrolliryhmän ja 74 interventioryhmän jäsentä analysoitiin. Suurin osa osallistujista oli naisia (87 %). Osallistujien ikä vaihteli 38-65 vuoden välillä, ja keskiarvo oli 55,8 vuotta. Polvi oli eniten vaurioitunut nivel.

Analyysi ei osoittanut tilastollisesti merkitseviä yhteisvaikutuksia minkään HOOS- tai KOOS-ala-asteikon eikä EQ-5D-3L-mittarin osalta. Ajan myötä oli havaittavissa vain vähäisiä parannuksia, riippumatta ryhmäjaosta, erityisesti kipua ja oireita koskevissa osa-asteikoissa. EQ-5D-3L:n osalta ei havaittu parannuksia ajan myötä. Nämä tulokset osoittavat, että liikunnan omaseurannasta ei ole hyötyä nivelrikossa.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Miksi nivelrikosta kärsivien ihmisten on niin vaikea saada aikaan mielekkäitä muutoksia? Yksi mahdollinen selitys on se, että HOOS- ja KOOS-kyselylomakkeet eivät sovellu hyvin konservatiivisesti hoidettujen henkilöiden muutosten kuvaamiseen. Voimme kuitenkin myös suhtautua kriittisesti käytettyihin toimiin. Myöskään vuoden 2022 tutkimuksessa ei havaittu, että interventio- ja kontrolliryhmien välillä olisi ollut etuja työkyvyn osalta. Meidän on myös tarkasteltava kriittisesti interventio-ohjelmaa. Yksilöitä täydennettiin kannettavalla laitteella. Nämä henkilöt olivat kuitenkin jo kohtalaisen aktiivisia, mutta silti päivittäinen perusaskeleen tavoite palautui 7000 askeleeseen. Ehkä ohjelma ei vain ollut tarpeeksi intensiivinen, jotta se olisi tuottanut merkittäviä eroja. Lisäksi jokaisella yksilöllä on erilaiset lähtötasot, joten hienosäätö vaikuttaa erittäin tärkeältä, mutta silti käytettiin yhden koon lähestymistapaa. Käytännössä kaikille ei kuitenkaan anneta samaa aloituspakkausta, eikö niin?

Jos tarkastelemme SOASP-ohjelman osia, tutkimuksessa viitataan Thorstensson et al. (2015), kun ohjelman nimi oli vielä Better Management of Patients with Osteoarthritis (BOA). Mielenkiintoista on, että tähän ohjelmaan sisältyy valinnainen liikuntaosuus. Tutkimuksessa mainitaan: "Teoriaistuntojen tarkoituksena oli selittää erityisharjoitusten mahdollisten hyötyjen taustalla olevia mekanismeja ja lisätä potilaan motivaatiota harjoitteluun. Potilaat saattoivat kuitenkin halutessaan kieltäytyä harjoittelusta, jos heillä ei ollut siihen motivaatiota." Valitettavasti tässä tutkimuksessa ei annettu tällaisia tietoja eikä myöskään mainittu, kieltäytyivätkö ihmiset liikunnasta. Tämä voi olla merkittävä tekijä siinä, miksi merkittäviä parannuksia ei havaittu.

Tulokset ovat hyvin pettymys. Meidän on kuitenkin otettava huomioon, että tähän tutkimukseen osallistuneet henkilöt olivat jo lähtötilanteessa aktiivisia ja merkittävä osa heistä oli jo käyttänyt säännöllisesti puettavaa aktiivisuudenseurantajärjestelmää. On mahdollista, että tämä otos ei siten soveltunut hyvin tähän RCT:hen. Olisi voinut olla mahdollista, että otokseen olisi soveltunut paremmin alemmista sosioekonomisista luokista, joissa terveydenhuoltopalvelujen saanti on rajallista, peräisin olevat passiiviset osallistujat.

Puhu minulle nörttimäisesti

Sinun on myös huomattava, että tämä tutkimus oli aikaisemman RCT-tutkimuksen toissijainen analyysi. Aiemmassa tutkimuksessa ei havaittu merkittäviä vaikutuksia niiden ryhmien välillä, joissa oli kannettavia aktiivisuudenseurantalaitteita tai ei. Voisitte ihmetellä, miksi he silti tekivät tämän analyysin.

Lukuun ottamatta toissijaista luonnetta, joka rajoittaa tehoa, koska alkuperäisen RCT-tutkimuksen tehoa ei käytetty tässä analyysissä, todellisia metodologisia ongelmia ei ilmennyt. Nykyinen tutkimusväestö ei ehkä ole paras mahdollinen tutkimuksen laajuuden kannalta, mutta voisi olla mielenkiintoista saada tietoa siitä, mitä puettavien aktiivisuudenseurantalaitteiden käyttö voisi lisätä niiden ihmisten kohdalla, jotka tarvitsevat sitä enemmän, esimerkiksi ihmisten, joiden aktiivisuus on vähäistä, joilla on rajalliset mahdollisuudet käyttää terveydenhuoltopalveluja, joilla on heikko terveyden lukutaito jne.

Kotiin vietävät viestit

Liikunnan omaseuranta nivelrikon yhteydessä ei parantanut nivelten toimintaa ja terveyteen liittyvää elämänlaatua tässä otoksessa, joka koostui jo aktiivisista henkilöistä, jotka olivat tutustuneet puettaviin aktiivisuudenseurantalaitteisiin ja liikuntaan.

Viite

Östlind E, Eek F, Stigmar K, Ekvall Hansson E. Fyysisen aktiivisuuden omaseurannan vaikutukset nivelten toimintaan ja terveyteen liittyvään elämänlaatuun lonkka- ja polvinivelrikkoa sairastavilla henkilöillä: sekundaarianalyysi klusteroidusta satunnaistetusta kliinisestä tutkimuksesta. BMC Musculoskelet Disord. 2025 Jan 9;26(1):33. doi: 10.1186/s12891-024-08238-8. PMID: 39789623; PMCID: PMC11715198.