Johdanto

Fysioterapeuttina työskentelevä tekee päivittäin päätöksiä siitä, mitä hoitoa tarjota potilaalle, jolla on tuki- ja liikuntaelinten sairaus. Ihannetapauksessa valitset hoitosuunnitelman koulussa, harjoittelussa, harjoittelussa, harjoittelussa, (jatko-)koulutuksessa sekä kliinisen kokemuksen ja päättelykyvyn avulla hankkimiesi tietojen perusteella. Harjoittelussa ei kuitenkaan ole kyse vain siitä, että päätetään, mitä hoitoa jollekin annetaan. Potilaat kyselevät sinulta hoidon syitä ja tapoja. Tieto siitä, mitkä mekanismit johtavat parempiin tuloksiin, voi olla arvokasta käytännöllesi. Hoidon välittäjät selittävät, miten hoito toimii tietyn lopputuloksen saavuttamiseksi. Näin voit kertoa asiakkaallesi paremmin parannusten taustalla olevista tekijöistä. Toisaalta, kun tiedät, mitkä potilaan ominaisuudet vaikuttavat hänen hoitotuloksiinsa (moderaattorit), voit valita tietyntyyppisiä hoitomuotoja, jotta interventio voidaan räätälöidä yksilöllisesti. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, mitkä ovat pakaralihaksen jännetuppitulehduksen tulosten välittäjät ja moderaattorit.

Menetelmät

Tämä tutkimus oli aiemmin julkaistun RCT:n eksploratiivinen analyysi. Tässä vuonna 2018 julkaistussa RCT-tutkimuksessa verrattiin kolmea tutkimushaaraa toisiinsa. RCT-tutkimuksessa verrattiin 8 viikkoa kestävää koulutusta ja liikuntaa (14 istuntoa) yhteen kortikosteroidi-injektioon ja odottelevaan lähestymistapaan pakaralihaksen jännetupen jännetupen tapauksessa. Mukaan otettiin 35-70-vuotiaita henkilöitä, joilla oli yli 3 kuukautta kestänyt lonkan lateraalinen kipu ja joilla oli todettu gluteaalinen tendinopatia. Kahdeksan viikon ja yhden vuoden kohdalla valittiin lopputuloksen mittariksi kokonaismuutosarviointi (GROC), ja tulokset osoittivat, että koulutus ja liikunta olivat suositeltavin hoito.

 

"Koulutuksen, liikunnan ja kortikosteroidi-injektion käytön lisäksi potilaan raportoima kokonaisparannus ja kivun voimakkuuden aleneminen olivat suurempia kuin ilman hoitoa kahdeksan viikon kuluttua. Koulutus ja liikunta toimivat paremmin kuin kortikosteroidipistoksen käyttö. 52 viikon seurannassa koulutus ja liikunta johtivat parempaan kokonaisparannukseen".

Tämä post-hoc-analyysi tehtiin, jotta saataisiin selville, mitkä tekijät ja moderaattorit välittävät ja hillitsevät pakaralihaksen jännetuppitulehduksen tuloksia koulutuksen ja liikunnan jälkeen. Kiinnostava tulos oli 52 viikon kuluttua tapahtunut kokonaismuutos, joka arvioitiin 11-portaisella asteikolla, joka vaihteli "erittäin paljon parempi" ja "erittäin paljon huonompi" välillä. Tulokset muutettiin kaksijakoiseksi asteikoksi, ja vastaukset "kohtalaisen parempi" ja "erittäin paljon parempi" määriteltiin onnistuneiksi tuloksiksi.

Tulokset

Seuraavassa taulukossa esitetään välittäjäaineet kussakin ryhmässä lähtötilanteessa ja 8 viikon kuluttua. Merkittäviä välittäviä tekijöitä 8 viikon kohdalla ovat lonkan vääntömomentti, korkeampi potilaskohtainen toimintakyky, korkeampi itsetehokkuus ja alhaisempi jatkuvan kivun taso, kun tarkastellaan koulutusta ja liikuntaa verrattuna odotteluun ja seurantaan. Tämä tarkoittaa sitä, että koulutus- ja liikuntaryhmässä oli keskimäärin korkeampi kivun itsetehokkuus ja potilaskohtainen toimintakyky kuin odottavien ryhmässä ja alhaisempi jatkuva kipu kahdeksan viikon kuluttua. Koulutus ja liikunta -ryhmässä oli myös korkeammat arvot pakaralihasten vääntömomentille kuin odottavien ryhmässä.

Kun verrataan koulutusta ja liikuntaa sisältävää ryhmää ja kortikosteroidiryhmää, havaitaan, että liikuntaryhmän itsetehokkuus ja toimintakyky olivat korkeammat ja jatkuva kipu oli vähäisempää 8 viikon kohdalla. Kortikosteroidi-injektioiden avulla kivun itsetuntemus ja toimintakyky olivat 8 viikon kuluttua paremmat kuin odottavan ja odottavan ryhmän kohdalla.

Koulutuksen ja liikunnan sekä odottelun ja tarkkailun vaikutusta kokonaismuutosarviointiin välittävät potilaskohtainen toimintakyky, kivun pysyvyys ja kivun itsetehokkuus. Verrattaessa koulutusta ja liikuntaa sekä kortikosteroidi-injektiota havaittiin sama tulos. Tämä tarkoittaa, että potilaskohtaisen toimintakyvyn ja itsetehokkuuden paraneminen ja jatkuvan kivun väheneminen parantavat GROC-tulosta. Näin ollen koulutus ja liikunta vaikuttavat GROC:hen toimintakyvyn, itsetehokkuuden ja kiputason paranemisen kautta, mutta eivät aktiivisen abduktion tai lonkan vääntömomentin paranemisen kautta.

Moderaatioanalyysin tulokset osoittavat, että ei ollut näyttöä siitä, että vaihdevuosien tila, oireiden kesto ja VISA-G (kipu ja toimintakyvyttömyys) moderoivat GROC-tulosta vuoden kuluttua. Näin ollen nämä muuttujat eivät vaikuttaneet havaittuihin hoitovaikutuksiin.

"Koulutus plus liikunta ei paranna potilaan käsitystä tilastaan, kun vahvistamalla lihaksia tai parantamalla lonkan aktiivista abduktioliikettä - implisiittiset tavoitteet harjoituksen tavoitteet. Sen sijaan näyttää siltä, että koulutus ja liikunta vaikuttavat potilaiden käsitykseen siitä, että paranemiseen vähentämällä kipujen esiintymistiheyttä, lisäämällä kykyä tehdä heille tärkeitä tai aiemmin heikentyneitä tehtäviä ja antamalla potilaille mahdollisuuden toimia paremmin. tehdä enemmän, kun heillä on kipuja."

Kysymyksiä ja ajatuksia

Kirjoittajat valitsivat gluteaalisen tendinopatian tulosten välittäjät ja moderaattorit ja perustelivat ne. Kirjoittajat määrittelivät seuraavat mahdolliset välittäjät: aktiivinen abduktioväli, abduktiolihaksen vääntömomentti, kivun itsetehokkuus, kivun pysyvyys ja potilaskohtainen toiminta. Välitysanalyysi osoitti, että koulutuksen ja liikunnan myönteiset vaikutukset välittyivät (=syynä) itsetehokkuuden ja potilaskohtaisen toimintakyvyn paranemiseen sekä jatkuvan kivun vähenemiseen. Toisin kuin yleisesti luullaan, tämä harjoitusohjelma ei siis vaikuttanut lonkkien lihasvoimaa tai abduktiosuuntausta lisäävästi. Osallistumalla tähän harjoitusohjelmaan potilaat eivät saavuttaneet parannuksia vahvistamalla tai palauttamalla liikelaajuutta, vaan ohjelma johti pikemminkin parannuksiin vähentämällä kivun esiintymistiheyttä (kivun pysyvyyden väheneminen), lisäämällä kykyä tehdä heille tärkeitä tehtäviä tai tehtäviä, jotka olivat aiemmin olleet heikentyneet (parempi potilaskohtainen toimintakyky), ja antamalla potilaille mahdollisuuden tehdä enemmän, kun heillä on kipua (kivun itsetehokkuuden paraneminen).

Valitut mahdolliset moderaattorit eivät vaikuttaneet hoidon vaikutuksiin. Näin ollen gluteaalisen tendinopatian invaliditeetti, vaihdevuosien status, oireiden kesto, jänteen patologian vakavuus magneettikuvauksella määritettynä ja kivun katastrofaalistuminen eivät muuttaneet liikunnan ja koulutuksen havaittuja hoitovaikutuksia vuoden kuluttua.

Puhu minulle nörttimäisesti

Tässä tutkimuksessa luodaan katsaus mekanismeihin, jotka johtavat GROC-tulosten paranemiseen vuoden kuluttua. Tämä tutkimus oli kuitenkin RCT:n tietojen post-hoc-analyysi, jossa otoskoko laskettiin GROC-erojen havaitsemiseksi mutta ei gluteaalisen tendinopatian tulosten mahdollisten välittäjien ja moderaattoreiden tunnistamiseksi. Tämä olisi pidettävä mielessä, koska näin lisätään väärien negatiivisten tulosten mahdollisuutta.

Muuttujia valittiin vain tietty määrä, mutta niitä, jotka vaikuttavat koulutuksen ja liikunnan vaikutukseen GROC:iin, on voinut olla paljon enemmän. Tämäntyyppisiä analyysejä on kuitenkin tehty muiden sairauksien, kuten alaselkäkivun ja nivelrikon, yhteydessä. Tässä yhteydessä nähdään myös itsetehokkuuden ja kipukokemukseen liittyvien näkökohtien välittävä vaikutus erilaisten hoitomuotojen (joista useimmat sisältävät jonkin verran fyysistä aktiivisuutta/liikuntaa ja koulutusta/tietoa) vaikutuksiin. Tämän tutkimuksen välittäjät voidaan näin ollen hyväksyä mahdollisiksi todellisiksi välittäjiksi. Herkkyysanalyysi paljastaa lisäksi, että kivun pysyvyyttä koskevat tulokset olivat suhteellisen tuntemattomia sekoittavista tekijöistä johtuville muutoksille. Potilaskohtainen toimintakyky oli kuitenkin herkempi sekoittavista muuttujista johtuville muutoksille, ja siksi tätä olisi tulkittava varovaisesti.

Vie viestit kotiin

Toiminnan ja itsetehokkuuden paraneminen sekä jatkuvan kivun väheneminen koulutuksen ja liikunnan avulla aiheuttavat pikemminkin GROC:n paranemista kuin voiman ja liikelaajuuden paranemista. Vaihdevuosien tila, oireiden kesto ja gluteaalisen tendinopatian invaliditeetti eivät vaikuttaneet GROC:n paranemiseen. On pidettävä mielessä, että otoskoko laskettiin muuhun kuin tässä tutkittuun tarkoitukseen ja että kyseessä oli post-hoc-analyysi.

Viite

Mellor R, Kasza J, Grimaldi A, Hodges P, Bennell K, Vicenzino B. Koulutuksen ja harjoittelun välittäjät ja moderaattorit, jotka vaikuttavat koettuun parannukseen henkilöillä, joilla on pakaralihaksen jännetupen jännetupen vajaatoiminta: kolmen käden satunnaistetun tutkimuksen eksploratiivinen analyysi. J Orthop Sports Phys Ther. 2022 Oct 28:1-25. doi: 10.2519/jospt.2022.11261. Epub ahead of print. PMID: 36306175.