Johdanto

Kykyä vakauttaa ja säädellä lantiota ja alaselkää muiden kehon osien liikkeen aikana kutsutaan lumbopelviseksi liikkeenhallinnaksi. Sen uskotaan olevan tärkeää vammojen ja alaselkäkipujen ehkäisemiseksi. Yleisväestössä on havaittu, että alaselkäkivusta kärsivillä henkilöillä on yhteys lannerangan liikkeiden vääristyneen hallinnan välillä verrattuna henkilöihin, joilla ei ole alaselkäkipua. Sitä pidetään yleisesti riskitekijänä alaselkäkivun puhkeamiselle tai kehittymiselle, ja sen uskotaan vaikuttavan kielteisesti hoitoon, jos tämän alueen hallinta on puutteellista. Voimanostajat raportoivat usein lantion ja alaselän alueella tapahtuvista vammoista, ja näin ollen voimanostajien lantion ja lantion liikkeiden hallintaa pidetään olennaisen tärkeänä selkärangan suojaamiseksi suurilta puristusvoimilta. Huolimatta siitä, että usein syytetään huonoa hallintaa, tätä teoriaa lannerangan liikkeiden hallinnasta voimanostajilla ei ole koskaan tutkittu, joten on epäselvää, onko sitä pidettävä riskitekijänä. Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa arvioitiin lumbopelvisen liikkeen hallintaa voimanostajilla, joilla oli ja joilla ei ollut alaselkäkipuja.

Menetelmät

Mukaan voitiin ottaa voimanostajia, joilla oli alaselkäkipua, jonka voimakkuus oli vähintään 1/10 VAS-asteikolla ja kesto vähintään 4 viikkoa, ja jotka ilmoittivat selkäkivun aiheuttamista toimintarajoituksista kyykyssä, penkkipunnerruksessa ja/tai deadliftissä. Toimintarajoitteet mitattiin potilaskohtaisen toimintakyvyn asteikon (PSFS) muunnetulla versiolla. Toimintarajoitteeksi määriteltiin pistemäärä, joka oli alle 10 jossakin kolmesta voimanostokomponentista.

Voimanostajien lumbopelvisen liikekontrollin arvioimiseksi kirjoittajat käyttivät Luomajoen ym. kuvaamaa testipatteristoa. (2007 ja 2008) poikkileikkaustutkimusta varten. Lyhyesti sanottuna testipatteristo koostui seitsemästä testistä:

• Tarjoilijan jousi (taivutuksen hallinta)
• Lantion takaosan kallistus seisten (fleksiokontrolli)
• Yhden jalan asento (sivuttaissiirtymän hallinta)
• Polven ojennus istuen (fleksio/rotaation hallinta)
• Nelijalkainen keinuu eteenpäin (pidennyksen hallinta).
• Nelijalkainen keinuminen taaksepäin (taivutuksen hallinta).
• Polven koukistus (ojennus/rotaation hallinta)

Kaikki testit videoitiin, kun ne suoritettiin 3 kertaa testiasentoa kohti. Tämän jälkeen sokkoutettu fysioterapeutti arvioi videoiden oikeellisuuden visuaalisesti. Testi suoritettiin virheellisesti, kun urheilija ei päässyt oikeaan alkuasentoon missään kolmesta toistosta. Kokonaispistemäärä laskettiin, ja se vaihteli välillä 0-13.

Lisäksi he täyttivät taustakyselylomakkeen, joka koski heidän nykyistä harjoitteluaan ja kilpailemistaan sekä nykyisiä vammojaan. Roland-Morrisin työkyvyttömyyskyselylomake ja NPRS kirjattiin myös.

Tulokset

Tähän tutkimukseen osallistui 40 voimanostajaa. Kahdellatoista osallistujalla oli alaselkäkipuja ja 28:lla ei ollut. Ne olivat vertailukelpoisia eri ryhmissä lähtötilanteessa.

Heillä oli samanlaiset harjoittelu- ja kilpailuominaisuudet.

Voimanostajien lannerangan liikkeiden hallintaa arvioiva testipatteristo ei osoittanut merkittäviä eroja kokonaispistemäärissä voimanostajien välillä, joilla oli ja joilla ei ollut alaselkäkipuja.

Kun lannerangan liikkeiden hallintaa arvioivia eri testejä verrattiin voimanostajien välillä, joilla oli ja joilla ei ollut alaselkäkipuja, ei havaittu merkittäviä eroja.

Näin ollen lannerangan liikkeiden hallinnan testeissä positiivisen tuloksen saaneiden osallistujien prosenttiosuuksissa ei ollut merkittäviä eroja.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Mitä tämä tarkoittaa? Joko voimanostajilla, joilla on alaselkäkipuja, ei ole erilaista lantio- ja lannerangan liikkeiden hallintaa verrattuna voimanostajiin, joilla ei ole alaselkäkipuja, tai näillä testeillä ei voida havaita virheellistä liikkeiden hallintaa, tai molempia.

Aasa et al. (2020) eivät havainneet eroa lannerangan patoanatomisten löydösten esiintyvyydessä tai vakavuudessa, kun he vertasivat voimanostajia, joilla oli ja joilla ei ollut alaselkäkipuja. Tämä merkitsisi sitä, että voimanostajien lannerangan liikkeiden hallinta ei liity vammoihin. Saman tutkimusryhmän monissa tutkimuksissa havaittiin, että kokeneet voimanostajat ja painonnostajat mukauttivat lannerangan asentoa kyykkyjen ja voimanostojen aikana eivätkä ylläpitäneet selkärangan "vakaata neutraaliasentoa". Tämä voisi tarkoittaa, että lannerangan alueen pitäisi sopeutua nostamaan tehokkaasti näitä raskaita kuormia, kuten myös Mawston et al., (2021) tutkimuskatsauksessamme tarkastelimme. Ehkä voisimme kutsua sitä liikuntavamman sijasta liikkeen optimoinniksi. Loppujen lopuksi selkäranka on rakennettu sopeutumaan, joten miksi se ei sopeutuisi?

Mutta entäpä erot lumbopelvisen liikkeen hallinnassa ihmisillä, joilla on ja joilla ei ole alaselkäkipuja, verrattuna väestöön? Vaikka selkäkivusta kärsivien ja ilman selkäkipua olevien ihmisten välillä on eroa, se ei tarkoita, että ihmiset, joilla on vääristynyt lantion ja lantion alueen liikkeiden hallinta, kehittävät selkäkipua näiden mukautusten vuoksi. Ehkä he löysivät keinon pysyä liikkeellä. He saattavat kompensoida tai heidän liikkeissään voi olla vähemmän tai muuttunutta vaihtelua.

Huomioon on otettava myös muiden kehon osien tuki- ja liikuntaelinten vammojen esiintyminen. Muut kehon osat kuin alaselkä loukkaantuivat lonkkaan/lantioon/reiteen, rintakehään, polveen, jalkaan, olkapäähän, kyynärpäähän ja ranteeseen. Myös tämä on voinut vaikuttaa liikkeisiin, mutta eroja ei havaittu voimanostajien välillä, joilla oli ja joilla ei ollut alaselkäkipuja.

Puhu minulle nörttimäisesti

Areeudomwongin ym. tekemässä tutkimuskatsauksessa. (2020), keskustelimme jo siitä, että meillä ei ole täydellistä kultaista standardia, mikä oli tilanne myös tässä tutkimuksessa. Luomajoen ym. kuvaama testipatteristo. (2007, 2008) on selkärangan liikkeiden visuaalinen havainnointi. Kirjoittajien mukaan sen luotettavuus arvioijien välillä ja sisällä oli kohtalainen. Näiden testien pätevyyttä ei kuitenkaan voida olettaa, koska ei ole olemassa kultaista standardia, johon niitä voisi verrata. Kirjoittajat totesivat, että testipatteristolla on "mahdollisesti" jonkinasteinen erottelukyky, mikä on varsin epämääräistä.

Lisäksi liikkeet arvioitiin visuaalisesti ja kuvattiin, jotta sokea tutkija pystyi arvioimaan liikkeet. Hän pystyi katsomaan tallenteen vain kerran. Tiedämme kuitenkin, että liikkeiden silmämääräinen tarkastelu on yleensä vähän luotettavaa, ja koska todellista kultaista standardia tai objektiivisempaa 3D-analyysiä ei ole, meidän on oltava hyvin varovaisia "liikevirheiden ja toimintahäiriöiden" tulkinnassa.

Alaselkäkivusta kärsivien voimanostajien ryhmä oli paljon pienempi kuin niiden ryhmä, joilla ei ollut selkäkipuja. Kirjoittajat korostavat, että tämä lisää väärien negatiivisten löydösten riskiä.

Ryhmät eivät olleet vertailukelpoisia, mutta koska ne olivat vertailukelpoisia lähtötilanteessa, tämän ei olisi pitänyt olla ongelma.

Vie viestit kotiin

Tässä tutkimuksessa tutkittiin lannerangan liikkeiden hallintaa voimanostajilla, joilla oli ja joilla ei ollut alaselkäkipua, käyttäen Luomajoen ym. mukaan laadittua testipatteristoa. (2007). Lannerangan alueen liikkeiden hallinnassa ei ollut eroja niiden voimanostajien välillä, joilla oli alaselkäkipuja, ja niiden välillä, joilla niitä ei ollut. Koska testit eivät osoittaneet eroja niiden voimanostajien välillä, joilla oli ja joilla ei ollut alaselkäkipuja, voimme olettaa, että lantion ja lantion alueen liikkeiden vaihtelu ei ole alaselkäkipuja edistävä tekijä tai riskitekijä. Sen sijaan on mahdollista, että tämä kuvastaa vain toiminnallista liikkeen optimointia.

Viite

Larsson H, Strömbäck E, Schau M, Johansson S, Berglund L. Lannerangan liikkeiden hallinta voimanostajilla, joilla on ja ei ole alaselkäkipua. Phys Ther Sport. 2023 Dec 4;65:74-82. doi: 10.1016/j.ptsp.2023.11.006. Epub ahead of print. PMID: 38070289.