Johdanto

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että niskakipupotilailla esiintyy usein muuttuneita lihasaktivaatiomalleja ja koordinaatiohäiriöitä pinnallisten ja syvien niskan taivuttajalihasten supistumisen välillä. Nämä muutokset näkyvät nyt myös kaularangan ojentajalihaksissa, mikä voi vaikuttaa niskan päivittäiseen toimintaan. Syvien taivuttajalihasten harjoittelulla on osoitettu olevan myönteisiä vaikutuksia kivun ja toimintakyvyn vähentämiseen sekä liikelaajuuden ja asentokestävyyden lisäämiseen. Tässä valossa kaulan syviä ojentajia on vahvistettu, koska sen uskotaan tuottavan samanlaisia parannuksia. Tutkimuksissa on tutkittu syvien niskalihasten vahvistamista ja niskan ojentajien kokonaisvaltaisia harjoituksia. On kuitenkin epäselvää, onko kaulan syvien ojentajien harjoittelu tehokkaampaa kuin ojentajalihasten harjoittelu yleisellä tavalla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli siis tutkia, miten niskan syvien ojentajien harjoittelu vaikuttaa työkyvyttömyyteen ja kipuun verrattuna kokonaisvaltaisiin ojentajaharjoituksiin.

Menetelmät

Kaksihaarainen RCT-tutkimus toteutettiin, jotta voitiin tutkia, miten erityinen syvän niskan ojentajaharjoittelu verrattuna yleisiin niskan ojentajaharjoituksiin vaikuttaa kipuun ja työkyvyttömyyteen. Tutkimukseen osallistui aikuisia naisia, jotka ilmoittivat lievästä tai keskivaikeasta kroonisesta idiopaattisesta niskakivusta, joka oli jatkunut vähintään 3 kuukautta. Lievä tai keskivaikea niskakipu määriteltiin VAS-asteikolla kivun voimakkuudeksi välillä 30-50/100. Jokaisella osallistujalla oli huono suorituskyky (<250s) niskan ojentajien vastustestissä.

Kuuden viikon harjoitusohjelmaan osallistuneita potilaita ohjattiin kerran viikossa, ja he tekivät kotiharjoituksia kahdesti viikossa. Nämä istunnot kestivät keskimäärin 20-25 minuuttia. Molemmissa ryhmissä suoritettiin 2 isometristä harjoitusta ja 1 konsentris-eksentrinen harjoitus. Yhdessä ryhmässä kaulan alempien syvien ojentajien harjoittelu suoritettiin kohdistamalla vastusta C4-nikaman kaareen, ja toisessa ryhmässä kaulan yleisiä ojentajia harjoiteltiin kohdistamalla vastusta niskahartiaseutuihin. Isometriset harjoitteet suoritettiin 3 sarjaa, joissa 6 toistoa 6 sekuntia, 6 sekuntia lepoa kunkin toiston välillä ja 1-2 minuutin tauko sarjojen välillä. Konsentrinen ja eksentrinen harjoitus toistettiin 3 sarjaa 10 toistoa 2-3 sekunnin välein sekä konsentrisen että eksentrisen vaiheen aikana. Osallistujia pyydettiin käyttämään maksimaalista kivutonta voimaa kaikkien harjoitusten aikana.

Alla näet yksityiskohtia kaulan syvien ojentajien harjoittelusta, kun C4-nikaman kaareen kohdistetaan painetta.

Kaulan kokonaisvaltaisessa ojennusohjelmassa vastusta käytettiin takaraivoon.

Ensisijainen tulos oli niskan invaliditeetti-indeksi (NDI), joka vaihtelee välillä 0-50, ja korkeammat pisteet merkitsevät suurempaa niskan invaliditeettia. Aiemmin 8,5 pisteen muutos oli määritetty kliinisesti merkittäväksi. Tämä mitattiin lähtötilanteessa, heti kuuden viikon intervention jälkeen ja kuusi kuukautta myöhemmin.

Tulokset

Tutkimukseen otettiin mukaan 46 niskakipupotilasta, jotka jaettiin tasan ryhmään, joka suoritti alempien syvien niskan ojentajien harjoittelun, ja ryhmään, joka suoritti kokonaisvaltaisen niskan ojentajaharjoittelun. Analyysissä havaittiin ajan merkittävä päävaikutus. Lähtötilanteeseen verrattuna molemmat ryhmät paransivat NDI:tä. Ryhmien välillä ei ollut merkittävää eroa. Keskimääräinen vähennys alempien syvien kaulan ojentajien harjoittelua tehneessä ryhmässä oli -6,09 (-7,75-4,42) heti kuuden viikon intervention jälkeen. Yleisen niskaharjoitteluryhmän keskimääräinen ero oli -4,73 (-6,57-2,91) samaan aikaan. Kuuden kuukauden kuluttua tämä ero oli edelleen tilastollisesti merkitsevä ryhmän sisäinen ero molemmissa ryhmissä: - 4,74 (-6,50-2,97) ja -4,47 (-6,41-2,53) syvän kaulan ja globaalin kaulan harjoitteluryhmissä.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Tässä katsauksessa ei havaittu eroja alempien syvien kaularangan ojentajien vahvistamiseen suunnitellun ohjelman ja yleisemmin kaulan ojentajiin kohdistetun ohjelman välillä. Molemmissa ryhmissä havaittiin kuitenkin parannuksia tutkimusjakson aikana ja jopa 6 kuukauden kuluttua. Nämä parannukset eivät ylittäneet 8,5 pisteen pienintä kliinisesti merkittävää eroa, joten niillä ei ollut kliinistä merkitystä. Tulokset antavat kuitenkin lupaavan käsityksen niskan vahvistamisen merkityksestä henkilöille, joilla on epäspesifistä alkuperää oleva krooninen niskakipu. Se, että näiden parannusten saavuttamiseen tarvittiin vain 6 viikkoa, saattaa olla tärkeää ottaa huomioon. Entä jos ohjelma olisi kestänyt viikon tai kaksi pidempään? Valitettavasti mukana ei ollut todellista vertailuryhmää. Näihin tuloksiin on voinut vaikuttaa lumelääkkeen tai kontekstin vaikutus. Tämän vuoksi olisi ollut mielenkiintoista verrata näitä kahta lähestymistapaa ryhmään, joka ei tee mitään.

Viime vuosina on kirjoitettu paljon syvien kaularangan taivuttajien vahvistamisesta. Tässä tutkimuksessa havaittiin parannuksia molemmissa ryhmissä tutkimuksen aikana, mutta merkittävää eroa ei havaittu, kun syviä ojentajia verrattiin yleiseen kaulan ojentajaohjelmaan. Tärkeää on, että erot kummassakaan ryhmässä eivät ylittäneet minimaalisen merkittävän eron rajaa. Mutta kun otetaan huomioon lyhyt aikaväli ja havaittu työkyvyttömyyden väheneminen, se voi olla arvokas apuväline kuntoutuksessa.

Mielestäni tämä antaa sinulle laajan valikoiman mahdollisuuksia käyttää kroonisen niskakivun kuntoutuksessa. Ehkäpä henkilö, jolla on asentoon liittyviä niskakipuvaivoja, hyötyy enemmän yhdistetystä interventiosta, joka kohdistuu syviin kaulanseudun fleksoreihin, jotta pään asento mukautuisi ja niskan ojentajat vahvistuisivat, jotta istuma-asento paranisi. En todellakaan usko, että on olemassa hyvää ja huonoa ryhtiä, vaan pikemminkin on parantamisen varaa, kun on kyse kestävistä asennoista.

Puhu minulle nörttimäisesti

Kirjoittajat viittaavat huonoon suoritukseen niskan ojentajien kestävyystestissä, joka oli alle 250 sekuntia. Viitatussa viitteessä ei kuitenkaan mainita suorituskykytestiä, joten jää epäselväksi, miten osallistujaa tutkittiin niin, että hän suoriutui huonosti niskan ojentajavoimatestistä. Tämän vuoksi ei valitettavasti voida antaa suosituksia sen käytöstä kliinisessä käytännössä. Näen tämän sisällyttämisvaatimuksen merkityksellisenä, koska henkilöt, joilla on heikkoutta niskan ojennussuunnassa, todennäköisesti hyötyvät toimenpiteestä, joka on suunniteltu vahvistamaan ojentajalihaksia. Niillä, joilla on riittävä kestävyys, on todennäköisesti vähemmän parannusta 6 viikon ojentaja- ja ojentajalihasten vahvistusohjelman aikana.

Kun tarkastellaan toissijaisia tuloksia, käy selväksi, että ryhmän sisällä havaitut parannukset ulottuvat myös näihin tuloksiin. Molemmissa ryhmissä havaittiin merkittäviä parannuksia kivun voimakkuudessa, liikkuvuudessa sekä paikallisessa ja etäisessä hyperalgesiassa. Myös rentoutuneessa asennossa molemmissa ryhmissä havaittiin suurempi kaularangan kulma, mikä viittaa niskan pystympään asentoon. Kaularangan kulma laskettiin käyttämällä linjaa, joka piirrettiin korvan traguksen ja 7. kaularangan nikaman väliltä vaakatasoon nähden. Tärkeää on, että itse koettu hyöty, jota mitattiin GROC-mittarilla (Global Rating of Change), osoittaa merkittävää ja kliinisesti merkityksellistä parannusta molemmissa ryhmissä.

Vie viestit kotiin

Alemman syvän niskan ojentajaharjoittelu ei ole tehokkaampaa kuin yleinen niskan vahvistamisohjelma naisilla, joilla on kroonista niskakipua. Molemmat lähestymistavat vähentävät tehokkaasti niskan invaliditeettia NDI-mittarilla mitattuna 6 viikon ja 6 kuukauden kuluttua, mutta nämä vähennykset ovat alle kynnyksen, jonka perusteella voidaan todeta, että erot ovat minimaalisen merkittäviä. Tulokset voivat kuitenkin olla lupaavia, koska ne havaittiin kroonisessa niskakipupopulaatiossa vain 6 viikon minimitoiminnan jälkeen. Yksi valvottu harjoitus, jossa tehtiin 3 harjoitusta, ja 2 kotiharjoitusta 6 viikon aikana, kukin 20-25 minuuttia. Potilaat saavuttivat lisäksi parannuksia kaikissa toissijaisissa tuloksissa, ja heidän itsensä kokema parannus oli kliinisesti merkityksellinen 6 viikon kuluttua. Tämä voi siis olla mahdollista, potilaan kannalta merkityksellistä ja lupaavaa tulevaa tutkimusta varten!

Viite

Giménez-Costa M, Schomacher J, Murillo C, Blanco-Hernández T, Falla D, Lluch E. Niskan ojentajalihasten spesifiset ja epäspesifiset harjoitteet naisilla, joilla on krooninen idiopaattinen niskakipu: Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus. Musculoskelet Sci Pract. 2022 Aug;60:102561. doi: 10.1016/j.msksp.2022.102561. Epub 2022 Apr 6. PMID: 35421696.