Johdanto

ACL-repeämä voidaan varmistaa eturistiside-, Lachman- ja pivot shift -testeillä. Näiden testien diagnostiset ominaisuudet eivät kuitenkaan ole täydelliset, kuten Benjaminsen ja muiden vuonna 2006 tekemä meta-analyysi osoittaa. Anteriorisen vetimen herkkyys on 49 % ja spesifisyys 58 %, pivot shiftin herkkyys on 32 % ja spesifisyys 98 % ja Lachmanin mittauksen herkkyys on 85 % ja spesifisyys 94 %. Tämän meta-analyysin perusteella Lachmanin leikkaus olisi paras vaihtoehto, kun kliinisesti epäillään revennyttä tekonivellevyä. Testiä voi kuitenkin olla vaikea suorittaa erityisesti lihaville tai jos tutkija ei pysty riittävästi tarttumaan koehenkilön säären ympärille. Vuonna 2014 Lelli et al. kuvasivat vipuvarren merkkitestin, ja se vaikutti arvokkaalta vaihtoehdolta, koska Lachmanin testin yhteydessä esiintyneet vaikeudet eivät näkyneet tässä ensi silmäyksellä. Kahdessa uudemmassa meta-analyysissä on esitetty joitakin varauksia tämän testin pätevyyden suhteen. Tässä tutkimuksessa kirjoittajat ottivat nämä kommentit huomioon ja yrittivät määrittää vipuvarsi-merkkitestin herkkyyden ACL-repeämien varalta akuutissa perusterveydenhuollossa.

Menetelmät

Koehenkilöt rekrytoitiin 36 ranskalaisesta hiihtokeskuksesta. Mukaan otettiin potilaat, joilla oli akuutti polvivamma (<7 vrk) ja joilla kliinisesti epäiltiin revennyttä ACL:ää (halkeama, instabiliteetti, kouristelu, nestevajaus) ja joiden RX oli normaali. Heidät suljettiin pois, jos heillä oli ollut aiemmin revitty ACL (joko kirurgisesti hoidettu tai ei) tai jos RX-kuvauksessa oli todettu siihen liittyviä murtumia alkuperäisen käynnin yhteydessä.

258 potilasta analysoitiin ensin vipumerkkitestillä ja sitten Lachmanin testillä. Tuloksia verrattiin kliinisen tutkimuksen jälkeen tehtyyn magneettikuvaukseen, jota pidettiin kultaisena standardina. Tulokset koottiin 2×2-kontingenssitaulukoihin todellisten ja väärien positiivisten ja negatiivisten tulosten laskemiseksi. Näitä tietoja käytettiin laskettaessa vipuvarren merkkitestin positiivista ennustearvoa (PPV) ja herkkyyttä ACL-repeämien varalta.

Vipuvarsitesti voidaan suorittaa seuraavasti:

Tulokset

Yhteensä 190 naista ja 68 miestä tutkittiin molemmilla testeillä. Magneettikuvauksissa todettiin 219 ACL-repeämää (84,9 %). 160 potilaalla (62,7 %) vipumerkkitesti oli positiivinen, ja näistä 134:llä (83,8 %) se varmistettiin magneettikuvauksella. Lachmanin testissä todettiin 251 positiivista tapausta (98,4 %), joista 217 (85,1 %) vahvistettiin magneettikuvauksella. Lachmanin testin herkkyys ACL-repeämille oli näin ollen 99,1 % ja vipumerkkitestin 61,2 %. Lachmanin testin ja vipumerkkitestin PPV-arvo oli 86,5 % ja 83,8 %.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Kirjoittajat laskivat ainoastaan vipumerkkitestien herkkyyden ja PPV:n, koska tutkimuksessa ei ollut mukana todellisia negatiivisia tuloksia. Spesifisyys ja NPV voidaan määrittää vain, jos mukaan otetaan todelliset negatiiviset tulokset loukkaantumattomien potilaiden muodossa.

Tässä yhteydessä on huomattava, että olosuhteet (Ranskan hiihtokeskukset) mahdollistavat monien akuuttien polvivammojen esiintymisen, ja ACL-repeämien ilmaantuvuus voi siksi olla paljon suurempi kuin muussa perusterveydenhuollossa. Tämä saattaa vaikuttaa tässä määritettyihin herkkyys- ja PPV-arvoihin. Lisäksi tulokset osoittivat, että vipumerkkitesti on hyödyllinen testi, joka voi täydentää Lachmanin testiä tai korvata Lachmanin testin, jos jälkimmäistä ei voida suorittaa asianmukaisesti tai jos lopputulos on epävarma.

Puhu minulle nörttimäisesti

ACL-repeämän vipuvarjotesti testattiin populaatiossa, jossa oli suuri todennäköisyys, että kyseessä oleva sairaus esiintyy. Tämä on saattanut johtaa PPV:n yliarviointiin. Jos haluatte lukea siitä lisää, viittaan seuraavaan blogikirjoitukseen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että olisi mielenkiintoista tutkia, miten testi toimisi tilanteessa, jossa ACL-repeämiä odotetaan olevan paljon vähemmän. Kliinisessä käytännössä todennäköisyyssuhteet ovat paljon informatiivisempia, mutta tämä ei kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Siksi tässä esitettyjen tulosten tulkitsemiseksi on pidettävä mielessä, missä ympäristössä vipumerkkitestiä tehdään.

Vie viestit kotiin

Lever-merkkitestiä voidaan käyttää Lachmanin testin ohella erityisesti silloin, kun jälkimmäisen tekeminen on vaikeaa tai mahdotonta. On huomattava, että tämä tutkimus tehtiin ympäristössä, jolle oli ominaista ACL-repeämien suuri esiintyvyys, mikä saattaa yliarvioida PPV:n. Vuonna 2019 Abruscato et al. osoittivat meta-analyysissä lupaavia arvoja vipumerkkitestille: yhdistetty herkkyys oli 0,77 ja spesifisyys 0,90, ja negatiivinen todennäköisyyssuhde oli 0,22 ja positiivinen todennäköisyyssuhde 6,60. Tämä herkkyysero voi johtua akuutissa tilanteessa tehdystä vipumerkkitestistä, joka voi vaikeuttaa kliinistä tutkimusta esimerkiksi akuutin turvotuksen ja pelon vuoksi.

Viite

Bucher C, Lamy D, Debaty G, Pailhé R, Saragaglia D. Vipumerkkitestin pätevyys eturistisiteen repeämien kliinisessä diagnostiikassa: Arvioinnit hiihtokeskuksissa. Orthop Traumatol Surg Res. 2022 May;108(3):103254. doi: 10.1016/j.otsr.2022.103254. Epub 2022 Feb 17. PMID: 35183758.

Lisäviite:

Benjaminse A, Gokeler A, van der Schans CP. Etummaisen ristisiteen repeämän kliininen diagnoosi: meta-analyysi. J Orthop Sports Phys Ther. 2006 May;36(5):267-88. doi: 10.2519/jospt.2006.2011. PMID: 16715828.