Johdanto

Tuoreessa katsauksessa, johon sisältyi 11 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, eksentristen harjoitusten on todettu nopeuttavan paluuta urheiluun ja vähentävän uudelleen loukkaantumisten määrää. Tämä on erittäin tärkeä havainto, sillä akuutit reisilihasvammat aiheuttavat merkittävästi urheilusta menetettyjä päiviä ja uusia vammoja esiintyy usein ja paljon. Mutta milloin on paras aika ottaa pidentävät harjoitukset mukaan akuuttien hamstring-vammojen kuntoutukseen? Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin eksentristen harjoitusten käyttöönoton ajoituksen vaikutusta. Voiko hamstring-vammojen varhainen pidennys vaikuttaa urheiluun palaamiseen kuluvaan aikaan?

Menetelmät

Aspetar Ortopedian ja urheilulääketieteen sairaalassa tehtiin yhden keskuksen rinnakkaisryhmätutkimus. Mukaan otettiin 18-50-vuotiaita miesurheilijoita, joilla oli akuutti magneettikuvauksella vahvistettu reisilihasvamma. Mahdolliset ehdokkaat, joilla oli aiempi reisilihasvamma viimeisten 6 kuukauden aikana tai kroonisia (>2 kuukautta) reisilihasongelmia ja täydellisiä repeämiä/avulsioita (Peetronsin luokitusluokka III), suljettiin pois.

Molemmat ryhmät noudattivat tavanomaista kriteereihin perustuvaa kuntoutusohjelmaa, joka koostui 6 vaiheesta: 3 fysioterapiaan perustuvaa vaihetta ja 3 urheilukohtaista vaihetta. Ryhmät erosivat toisistaan pidennysharjoitusten aloittamisen ajankohdan suhteen. Varhaisen pidennyksen ryhmässä pidennysharjoitukset aloitettiin ensimmäisenä kuntoutuspäivänä, kun taas myöhäisen pidennyksen ryhmässä pidennysharjoitukset aloitettiin sen jälkeen, kun oli täytetty kriteerit, joiden mukaan juokseminen oli mahdollista yli 70 % itse arvioidusta maksiminopeudesta.

Pidennysharjoitukset koostuivat pidennysharjoituksesta (joka tehtiin päivittäin), sukeltajasta (joka toinen päivä) ja liukuharjoituksesta (joka kolmas päivä). Muut harjoitukset koostuivat kahden- ja yksipuolisista kyykkyistä ja silloista, selinmakuulla tehdyistä isometrisistä kantapäiden kaivautumisista, manuaalisesti vastustaen tehdyistä harjoituksista, jalkojen koukistuksista ja pohjoismaisista hamstring-harjoituksista. Tässä tutkimuksessa arvioitiin ensisijaisena tuloksena urheiluun paluuseen kuluvaa aikaa, joka määriteltiin "päivien lukumääräksi vammasta siihen asti, kun harjoitus ja/tai ottelupeli on ollut täysin rajoittamatonta".

Tulokset

Tutkimukseen otettiin mukaan 88 osallistujaa, jotka jaettiin tasan varhaisen ja viivästetyn pidennyksen ryhmään. Varhaisryhmä aloitti pidennysharjoitukset ensimmäisenä kuntoutuspäivänä, ja tämä tapahtui keskimäärin 5 päivän kuluttua vammasta (vaihteluväli 3-6 päivää). Viivästyneiden ryhmässä ensimmäinen kuntoutusjakso, jossa tehtiin pidentäviä harjoitteita, aloitettiin vasta 16 päivän kuluttua vammasta (mediaani vaihteluväli 11-23 päivää), ja tämä oli mediaanissa 12 päivää vammasta (vaihteluväli 7-19 päivää).

Urheiluun paluun mediaani oli 23 päivän (vaihteluväli 16-35) ja 33 päivän (vaihteluväli 23-40) kuluttua varhaisen ja viivästetyn pidennyksen ryhmissä. Molempien ryhmien välinen mediaaniero oli 8 päivää (vaihteluväli 0-14 päivää). Urheiluun palaamisen kumulatiivinen todennäköisyys on kuvattu alla. Kuten näet, ryhmien välillä ei ole selviä eroja, sillä käyrät eivät ole erillään toisistaan ja ne ovat usein päällekkäisiä.

Toissijaisessa analyysissä verrattiin uudelleen loukkaantumisia varhaisen ja viivästetyn reisilihaksen pidennysohjelman välillä 2, 6 ja 12 kuukauden kuluttua. Kertoimien suhdeluvut eivät kuitenkaan saavuttaneet merkitsevyystasoa.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Mitä päätelmiä teet tulosten perusteella? Varhaisen ja viivästetyn hamstringin pidennysohjelman välillä ei ollut merkittävää eroa. Näin ollen varhaisessa vaiheessa tehty pidennys ei parantanut urheiluun palaamiseen kuluvaa aikaa verrattuna viivästettyyn aloitukseen. Se ei myöskään parantanut uudelleen loukkaantumisen riskiä. Urheiluun paluuseen kuluneen ajan mediaaniero oli 8 päivää ja vaihteluväli 0-14 päivää, mutta ero ei ollut merkittävä. Tämä tarkoittaa sitä, että pahimmillaan hamstring-vammojen vuoksi varhain pidentämistä suorittavat osallistujat palaavat samaan aikaan kuin pidennystä viivästyttävät osallistujat ja parhaimmillaan he palaavat 14 päivää nopeammin. Koska molempien ryhmien välillä ei havaittu eroja uusien vammojen määrässä, aloittaisin mieluummin heti pidentävät harjoitukset niille, joilla on akuutti hamstring-vamma. Parhaimmillaan saat urheilijasi palaamaan urheiluun nopeammin ja pahimmillaan palautat hänet samaan aikaan. Pidennysharjoitusten aloittaminen kuntoutuksen alkuvaiheessa voi myös lisätä urheilijan itseluottamusta raskaampien eksentristen harjoitusten suorittamiseen myöhemmin kuntoutuksen edetessä. Miksi ei? Tässä yhteydessä myös seuraava on merkityksellinen. Vain kaksi päivää (vaihteluväli 1-4 päivää), joten magneettikuvaukseen kulunut mediaaniaika vamman jälkeen pysyi hyvin lyhyenä. Tämä ei ole mahdollista kaikissa kliinisissä tiloissa, koska odotusajat ovat usein paljon pidempiä. Mutta jos potilas tulee vasta sen jälkeen, kun hänelle on tehty magneettikuvaus, joka on tehty paljon myöhemmin vamman jälkeen kuin tässä tutkimuksessa (usein viikkoja sen jälkeen), en usko, että eksentrisiä venytysharjoitteita olisi tarpeen viivyttää enää pidempään.

Puhu minulle nörttimäisesti

Cohenin d-arvo ryhmien väliselle 8 päivän mediaanierolle oli 0,39, mikä vastaa pientä vaikutuskokoa. Vaikutuksen koon laskeminen perustui Aspetar-tutkimuskeskuksen aiemmista tutkimuksista saatuihin keskimääräisiin urheilijoiden paluuaikoihin akuuteista reisilihasvammoista kärsivien urheilijoiden osalta (keskimäärin 25,4 päivää). He valitsivat etukäteen tehdyssä teholaskelmassaan pieneksi vaikutuskooksi 25 prosenttia, koska tämä vastaa noin 6,6 päivää, mikä tarkoittaa yhtä ylimääräistä ottelua useimmissa urheilulajeissa. Vaikuttaa kohtuulliselta valita tässä tapauksessa pieni vaikutuskoko, koska heidän aiemmassa tutkimuksessaan urheiluun paluun keskiarvo oli vain 25 päivää. Kun pidetään realistiset aikarajat mielessä, 25 prosenttia keskimäärin 25 päivästä vaikuttaa kohtuulliselta aikaväliltä.

Ennakkoon määritettiin, että merkittävät perusominaisuudet mukautettiin, jos ne muuttivat lopputulosta yli 10 prosenttia. Koska "loukkaantumisajankohta ottelun tai harjoittelun aikana" erosi merkittävästi ryhmien välillä, ensisijainen tulosanalyysi mukautettiin. Oikaistussa analyysissä vaarasuhde oli 1,15 ja oikaistussa analyysissä vaarasuhde oli 0,95, molemmat merkityksettömiä. Tämä mukautettu analyysi osoitti myös, että ei ollut eroa niiden pelaajien välillä, jotka loukkaantuivat varhaisessa vaiheessa ottelua tai harjoittelua, ja niiden välillä, jotka saivat akuutin reisilihasvamman myöhemmin pelin aikana.

Ensisijaisen analyysin osalta seurantaan menettäneet osallistujat sensuroitiin. Herkkyysanalyysillä testattiin kuitenkin hoidon vaikutuksen kestävyyttä. Herkkyysanalyysi tehtiin pahinta mahdollista tilannetta silmällä pitäen; seurannassa kadonnut henkilö ei välttämättä ole palannut urheilun pariin. Tämä analyysi osoitti, että riskisuhde muuttui 0,91:stä 0,82:een.

Valitettavasti ei tehty osa-analyysiä, jossa olisi tarkasteltu vammojen vakavuuden eroja. Siksi tässä yhteydessä ei voida antaa suosituksia. Olisi mielenkiintoista nähdä, reagoivatko potilaat, joilla on vakavampia reisilihasvammoja, yhtä hyvin tutkimusmenetelmiin.

Vie viestit kotiin

Pahimmillaan urheiluun paluuseen kuluvassa ajassa ei ole eroa sen jälkeen, kun reisilihasvammojen varhainen pidennys on tehty. Parhaimmillaan varhaisessa vaiheessa pidentäviä harjoituksia suorittava urheilija voi palata 2 viikkoa aikaisemmin kuin jos harjoituksia tehdään myöhemmin. Näiden harjoitusten aloittaminen varhaisessa vaiheessa ei vaikuttanut reisilihaksen uudestaan loukkaantumiseen 2, 6 tai 12 kuukauden kuluttua.

Viite

Vermeulen, R., Whiteley, R., Van der Made, A. D., Van Dyk, N., Almusa, E., Geertsema, C., ... & Wangensteen, A. (2022). Varhaiset ja viivästetyt pidennysharjoitukset akuutin reisilihasvamman hoidossa miesurheilijoilla: satunnaistettu kontrolloitu kliininen tutkimus. British Journal of Sports Medicine, 56(14), 792-800.