Ellen Vandyck
Tutkimuspäällikkö
Loukkaantumisten ehkäiseminen on ratkaisevan tärkeää monissa urheilulajeissa. Vammojen ennaltaehkäisyohjelmia kehitetään loukkaantumisten vähentämiseksi eri urheilulajeissa. Tässä tutkimuksessa laajennettiin olemassa olevaa vammojen ehkäisyohjelmaa (Knee Control), joka oli aiemmin osoittanut lupaavia tuloksia nuorten floorball-pelaajien vammojen ehkäisyssä. Koska saatavilla on monia ennaltaehkäisyohjelmia, ensisijaisena tavoitteena oli arvioida jalkapalloilijoille tarkoitetun Knee Control -vammojen ennaltaehkäisyohjelman laajennetun version toimivuutta.
Kahden käden satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa verrattiin jalkapalloilijoille tarkoitettua laajennettua vammojen ennaltaehkäisyohjelmaa ja adduktoreiden vahvistamisohjelmaa. Mukaan otettiin lisäksi satunnaistamaton vertailuhaarukka. Kahteen satunnaistettuun ryhmään kuului yksi ryhmä, joka suoritti aiemmin julkaistun Knee Control -ohjelman laajennetun version, ja toinen ryhmä sai adduktoreiden vahvistusohjelman. Satunnaistamattomaan ryhmään kuuluivat urheilujoukkueet, jotka jo toteuttivat jonkinlaista vammojen ennaltaehkäisyä.
Yhden kauden aikana nuoret tai aikuiset jalkapalloilijat, joilla oli vähintään kaksi harjoituskertaa viikossa, saivat valmentajiltaan vammoja ehkäiseviä harjoituksia. Valmentajat kutsuttiin käytännön työpajoihin tutustumaan ennaltaehkäisyohjelmaan.
Laajennetussa polvenhallintaohjelmassa oli 6 harjoitusta, joissa kussakin oli 10 etenemistasoa. Seuraavassa taulukossa esitetään kunkin ohjelman yksityiskohdat.
Kolmas ryhmä koostui seuroista, jotka jo tekivät vammoja ehkäiseviä harjoituksia. Koska tiettyä ennaltaehkäisyohjelman harjoituksia ei suositeltu tiukasti, tämän ajateltiin simuloivan todellisia harjoitustilanteita.
Ensisijaiset tulokset olivat minkä tahansa fyysisen valituksen aiheuttaman vamman syntyminen joko reisilihakseen, polveen, nilkkaan tai nivusiin. Kaksi kysymystä esitettiin:
Toissijaisia tuloksia olivat vammojen esiintyvyys, vammojen viikoittainen esiintyvyys ja toimenpiteiden noudattaminen.
Tutkimukseen osallistui 502 14-46-vuotiasta pelaajaa. Vammoja raportoitiin 279 pelaajalla, ja niitä sattui 485 kappaletta. Lähtötilanteen ominaisuudet on esitetty alla olevassa taulukossa.
Ensisijaiset tulokset osoittivat, että jalkapalloilijoille suunnatun vammojen ennaltaehkäisyohjelman ja adduktio-ohjelman välillä ei ollut eroa hamstringin, polven ja nilkan vammojen esiintyvyydessä. Kolmanteen vertailuryhmään (ei-satunnaistettu ryhmä, joka jo harjoitti jonkinlaista vammojen ehkäisyä) verrattuna laajennettu polven valvontaohjelma vähensi tapaturmien esiintyvyyttä 29 prosenttia. Laajennettua vammojen ennaltaehkäisyä tekevillä pelaajilla esiintyvyys oli 17 % ja 26 % alhaisempi kuin adduktio- ja kolmosryhmillä.
Nivusvammojen esiintyvyydessä ei havaittu eroa. Toissijaiset tulokset osoittivat, että laajennetun vammojen ennaltaehkäisyn, adduktioharjoittelun ja satunnaistamattoman vertailuryhmän harjoittelujaksot olivat 2,3, 1,7 ja 1,9 kertaa viikossa. Jalkapalloilijoiden laajennetussa vammojen ennaltaehkäisyohjelmassa aikahäviön aiheuttamien vammojen esiintyvyys oli 42 % ja 48 % pienempi kuin adductor-ohjelmassa ja satunnaistamattomassa vertailuryhmässä.
Jalkapalloilijoille tarkoitetun Knee Control -vammojen ehkäisyohjelman laajennettu versio sisälsi enemmän harjoitusvariaatioita. Näin osallistujilla oli enemmän mahdollisuuksia mukauttaa harjoitusohjelma omien kykyjensä mukaan.
Valmentajat suorittivat vammoja ehkäisevät harjoitukset ja saivat lyhyen koulutuksen. Ei kuitenkaan mainittu, mukauttivatko valmentajat ohjelmaa. Lisäksi mainittiin, että COVID-pandemian vuoksi kaikilla valmentajilla ei ollut mahdollisuutta saada tietoa käytännön työpajassa. Tämä on saattanut aiheuttaa eroja tuloksiin, sillä emme ole varmoja siitä, valmentajat seurasivat tehokkaasti harjoitusten oikeaa suorittamista. Vaikka valmentajat antoivat harjoitukset harjoitusten aikana, tämä simuloi todellista harjoitustilannetta, mikä voi olla arvokasta harrastajaseuroille, joilla on vähemmän resursseja.
Kun tarkastellaan molempien ohjelmien välisiä eroja, kaksi asiaa pistää silmään. Polvenhallintaohjelma koostuu 60 harjoituksesta (6 harjoitusta ja 10 etenemisvaihtoehtoa), ja sitä verrataan adduktiovoimaohjelmaan, jossa on 1 harjoitus ja 3 vaikeusastetta. Lisäksi polvenhallintaohjelman harjoituksia voidaan pitää toiminnallisempina, koska ne tehdään kuormittavassa asennossa, kun taas adduktoreita vahvistavat harjoitukset tehdään makuuasennossa.
Ehkä yllättäen adduktoreita vahvistavia harjoituksia tehneessä ryhmässä nivusvammoja esiintyi enemmän kuin molemmissa ryhmissä. Tässä ennaltaehkäisevässä tutkimuksessa olemme kuitenkin yleensä kiinnostuneempia ilmaantuvuudesta eli uusien vammojen esiintymisestä tutkimusjakson aikana. Esiintyvyydellä tarkoitetaan niiden ihmisten lukumäärää, joita sairaus koskee tietyn ajanjakson aikana. Tätä voi olla mielenkiintoista tarkastella vamman keston määrittämiseksi. Se, että nivusvammojen esiintyvyys oli korkein nivusvaurioiden heikoin ryhmässä, on hieman yllättävää, koska on ajateltu, että nivusvaurioiden ennaltaehkäisy ja ehkä myös hoito olisi tehokkaampaa nivusvaurioiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Tämä saattaa osittain selittyä COVID-19-rajoituksista johtuvalla muutoksella, jossa edellytettiin vaihtoehtoisten yksilöharjoitusten käyttöä yhteispelaajien avustamien harjoitusten sijaan. Näihin kuuluivat muun muassa adduktiopuristukset, joissa pallo oli polvien välissä, ja sivuttaissuuntainen adduktio. Olen kuullut sinun ajattelevan, että nämä ovat saattaneet olla intensiteetiltään liian alhaisia, jotta saavutettaisiin merkityksellisiä voiman mukautuksia.
Hoitoon tarvittava määrä oli 316 tuntia. Kirjoittajien mukaan tämä tarkoittaa, että yhden loukkaantumisen estämiseksi noin 7 pelaajan on suoritettava laajennettu polvenhallintaohjelma yhden kauden aikana. Tämä vaikuttaa toteutettavissa olevalta, koska harjoitukset voidaan antaa koko ryhmälle koulutustilaisuuden aikana. Kun oletetaan, että yhdessä joukkueessa on noin 20-22 henkilöä, tämä ohjelma voisi ehkäistä noin 3 loukkaantumista yhden kauden aikana.
Onko tämä toteutettavissa? Kun hoidon tarve on 316 tuntia ja tarvitsemme 7 pelaajaa, jotta voimme estää yhden loukkaantumisen, tämä tarkoittaa noin 45 tuntia pelaajaa kohti. Jos tarkastelemme vuodenaikaa, yksi vuodenaika on määritelty 7 kuukaudeksi. Vaadittiin vähintään 2 harjoituskertaa viikossa. Jos käytämme keskimäärin 4 viikkoa kuukaudessa, saamme noin 28 koulutusviikkoa ja siten noin 56 koulutustilaisuutta. Yleisesti ottaen 45 tuntia vammojen ennaltaehkäisyä 56 harjoituskerran aikana vastaa noin hieman yli 1 tuntia harjoituskertaa kohti. En usko, että amatöörijalkapallojoukkueen valmentaja antaa joukkueelleen 1h loukkaantumisten ennaltaehkäisyä harjoituskertaa kohden. Luottamusvälien hoitamiseen tarvittavien lukujen yläraja osoittaa 3620 koulutustuntia. Käyttämällä jälkimmäistä hoitoa varten tarvittavaa lukumäärää voit laskea itse...
Jalkapallon laajennettuun Knee Control -vammojen ennaltaehkäisyohjelmaan osallistuvat pelaajat voivat odottaa, että reisilihasten, polven ja nilkan loukkaantumisriski pienenee verrattuna siihen, että pelaajat osallistuisivat itse valitsemiinsa vammoja ennaltaehkäiseviin harjoituksiin. Vammojen esiintyvyydessä ei ollut eroa verrattuna niihin pelaajiin, jotka tekivät adduktiovoimaohjelmaa. Tutkimus osoitti myös, että nivusvammojen ennaltaehkäisyyn suunniteltu Adductor Strengthening -ohjelma ei ehkäissyt nivusvammoja. On kuitenkin huomattava, että erään tärkeän protokollan muutoksen vuoksi tätä vertailua ei voitu tulkita.
Työskentelitpä sitten huippu- tai amatööriurheilijoiden kanssa, et halua jättää huomiotta näitä riskitekijöitä, jotka voivat altistaa heidät suuremmalle loukkaantumisriskille. Tämän webinaarin avulla voit havaita nämä riskitekijät ja työskennellä niiden parissa kuntoutuksen aikana!