Johdanto

Fyysinen kunto - erityisesti lihasvoima ja sydän- ja hengityskunto (CRF) - on ratkaisevassa asemassa syövästä selviytymisessä. On saatu näyttöä siitä, että nämä tekijät voivat vaikuttaa merkittävästi syöpädiagnoosin saaneiden potilaiden kuolleisuusriskiin, mutta suurin osa tutkimuksista on kuitenkin keskittynyt terveisiin väestöihin ennen syövän kehittymistä. Yksinkertaisilla, kliinisesti toteutettavissa olevilla arvioinneilla, kuten käden puristusvoimalla (HGS) ja 6 minuutin kävelytestillä (6MWT), on vahva ennusteellinen arvo, kun taas kehittyneemmät mittaukset, kuten kardiopulmonaalinen rasituskoe (CPET), antavat syvällisempää tietoa. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että suurempi lihasvoima voi vähentää kokonaiskuolleisuutta jopa 39 % ( Ezzatvar, 2021) ja parempi CRF voi pienentää riskiä 48 % (Ezzatvar, 2021), mutta aukkoja on edelleen - erityisesti syöpäspesifisen kuolleisuuden, kasvaintyyppien ja taudin vaiheiden osalta.

Tämän systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin tavoitteena on selventää näitä yhteyksiä ja auttaa fysioterapeutteja optimoimaan syöpäpotilaiden liikuntainterventiot eri etenemisvaiheissa selvittämällä fyysisen kunnon ja syövän eloonjäämisajan välinen suhde.

Menetelmät

Kelpoisuusehdot

Tutkimukset valittiin sen perusteella, että niissä tarkasteltiin aikuispotilaiden fyysistä kuntoa ja syövästä selviytymistä. Tutkijat tekivät systemaattisen haun tärkeimmistä terveystieteiden tietokannoista löytääkseen prospektiivisia havainnollisia kohorttitutkimuksia, joissa tutkittiin lihasvoiman, kardiorespiratorisen kunnon (CRF) ja kuolleisuuden välistä suhdetta aikuisilla syöpäpotilailla (≥18 vuotta). Mukaan otettiin vain tutkimukset, joissa raportoitiin kokonaiskuolleisuus tai syöpäspesifinen kuolleisuus, kun taas tutkimukset, joissa esitettiin kertoimia (OR), ei-englanninkielisiä julkaisuja tai riittämättömiä tietoja, jätettiin pois.

Fyysistä kuntoa arvioitiin kahdella analyyttisellä lähestymistavalla:

1. Rajausmenetelmä (esim. korkean ja matalan lihasvoiman/CRF:n ryhmien vertailu).
2. Yksikkökorotusmenetelmä (esim. kuolleisuusriskin arviointi CRF:n 1 metrin nousua kohti).

Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten lähtötilanteen kuntotaso ja sen asteittainen parantaminen vaikuttavat syöpäpotilaiden eloonjäämiseen.

Tietojen poiminta ja tutkimuksen laadun arviointi

Riippumattomat tarkastajat suorittivat tietojen poiminnan. Ryhmä keräsi systemaattisesti seuraavat tiedot: tutkimuksen ominaisuudet (otoskoko, rakenne, seurannan kesto); osallistujien demografiset tiedot (ikä, BMI); kliiniset parametrit (syöpätyyppi, vaihe, hoitomuoto); ja kuntomittaukset (lihasvoima ja/tai CRF-arviointimenetelmät ja raja-arvot). Saatavilla olleista yksi- ja monimuuttuja-analyyseistä poimittiin sekä kokonaiskuolleisuuden että syöpäspesifisen kuolleisuuden osalta vaarasuhteet (HR) 95 prosentin luottamusväleineen tai keskivirheineen. Tutkimusten laatu arvioitiin sen jälkeen kohorttitutkimusten Newcastle-Ottawa-laadunarviointiasteikolla. Tällä asteikolla arvioidaan kolmea osa-aluetta: Kohorttiryhmän valinta, kohorttien vertailukelpoisuus ja kiinnostavan lopputuloksen toteaminen.

Tilastollinen analyysi

Tässä tutkimuksessa tutkittiin meta-analyysin avulla, miten lihasvoima ja kardiorespiratorinen kunto (CRF) vaikuttavat kokonaiskuolleisuuteen ja syöpäspesifiseen kuolleisuuteen. Tutkijat yhdistivät aiemmista tutkimuksista saadut riskisuhteet (HR) satunnaisvaikutusten mallin avulla. He vertasivat korkeaa ja matalaa voimaa/CRF:ää sisältäviä ryhmiä ennalta määriteltyjen raja-arvojen perusteella ja analysoivat muutoksia yksikkökohtaista lisäystä kohti (esim. 1 kg:n tai 1 MET:n parannusta kohti). Tilastollinen merkitsevyys asetettiin *p* ≤ 0,05:een, ja heterogeenisuutta arvioitiin käyttämällä I² ja Cochranin Q testi. Herkkyysanalyysit ja julkaisuvirheanalyysit tehtiin. Alaryhmiin kuuluivat syövän vaihe ja tyyppi.

Tulokset

Osallistujien ja toimenpiteiden ominaisuudet

Systemaattisessa katsauksessa löydettiin 2702 tutkimusta, joissa tutkittiin fyysistä kuntoa ja syövästä selviytymistä. 42 tutkimusta täytti lopulta meta-analyysin kriteerit. Näihin tutkimuksiin osallistui yhteensä 46 694 aikuista syöpäpotilasta, joiden keski-ikä oli 64 vuotta ja BMI 24,8 kg/m². Mukaan otetut tutkimukset edustivat eri syöpätyyppejä, kuten keuhkosyöpää (9 tutkimusta), mahasyöpää (2), haimasyöpää (1), rintasyöpää (1), glioomaa (1) ja paksusuolen/virtsarakon syöpää (1 kussakin), ja 26 tutkimuksessa tutkittiin useita syöpätyyppejä.

Lihasvoiman mittaukset

Kaikissa tutkimuksissa lihasvoima arvioitiin käyttäen Hand Grip strength dynamometriaa (HGS). Yhdeksässätoista tutkimuksessa käytettiin raja-arvoja potilaiden luokittelemiseksi korkean ja matalan voiman ryhmiin, ja raja-arvot vaihtelivat naisilla <13 kg:sta <25,1 kg:aan ja miehillä <19,87 kg:sta <40,2 kg:aan. Joissakin tutkimuksissa käytettiin vaihtoehtoisia luokittelumenetelmiä, kuten haurausindeksejä tai ikäkorjattuja prosenttiosuuksia. Tutkimuksissa, joissa voimaa analysoitiin jatkuvana muuttujana (muutokset yksikköä kohti), tarkasteltiin kuolleisuusriskiä 1 kg:n lisäystä kohti.

CRF-mittaukset

Sydän- ja hengityskuntoa arvioitiin kardiopulmonaalisella rasituskokeella (CPET) (14 tutkimusta) ja 6 minuutin kävelytestillä (4 tutkimusta). Matala CRF määriteltiin käyttämällä useita kriteerejä, mukaan lukien VO₂peak <13-16 ml/kg/min, minuuttiventilaation (VE) ja hiilidioksidipäästön (VCO₂) suhde VE/VCO₂ ≥31 tai 6MWT-matka <358,5m - <400 m. Seitsemässä tutkimuksessa CRF:ää tarkasteltiin jatkuvana muuttujana VO₂peak-, MET- tai kävelymatkan yksikkökohtaista lisäystä kohti.

Lihasvoima: kokonaiskuolleisuus.

Raja-arvot

22 tutkimuksen monimuuttuja-analyysissä suuri lihasvoima oli yhteydessä 31 prosenttia pienempään kuolleisuusriskiin. Heterogeenisuus oli kohtalainen (I2 = 67 %). Suojaava yhteys oli selvempi pitkälle edenneissä syövissä (23-46 % riskin pieneneminen) kuin varhaisvaiheen taudissa (ei merkitsevää). Yksilölliset mallit osoittivat samankaltaisia, mutta voimakkaampia vaikutuksia: 50 prosenttia pienempi kuolleisuusriski oli tutkimuksissa, joissa yli 75 prosentilla osallistujista oli pitkälle edennyt syöpä. Kuolleisuuden johdonmukainen väheneminen osoittaa fyysisen kunnon ja syövän eloonjäämisen ennusteellisen arvon, ja erityisen vahvat yhteydet ovat olemassa pitkälle edenneessä taudissa.. Ruoansulatuskanavan syöpää sairastavilla potilailla, joilla oli paljon lihasvoimaa, oli 41 prosenttia pienempi kuolleisuusriski verrattuna niihin, joilla oli vähemmän lihasvoimaa. Vastaavasti keuhkosyöpäpotilaiden keskuudessa suurempi lihasvoima oli yhteydessä 19 prosentin vähennykseen kokonaiskuolleisuudessa. Kun näitä syöpätyyppejä tarkasteltiin yksimuuttujaisissa analyyseissä, kuolleisuusriski pieneni ruoansulatuskanavan syövän osalta 38 prosenttia ja keuhkosyövän osalta 26 prosenttia. Huomattavaa on, että näiden syöpätyyppien osalta tutkimusten välinen heterogeenisuus oli nolla (I² = 0 %), mikä osoittaa, että tulokset ovat johdonmukaisia.

Inkrementaaliset arvot

Monimuuttujamalleissa jokainen 1 kg:n vahvuuden lisäys vähensi kuolleisuutta 11 % huolimatta huomattavasta heterogeenisyydestä (I2=94 %). Samanlaisia tuloksia saatiin myös yksimuuttujaisessa analyysissä (6 % vähennys). Hyödyt olivat ilmeisimmät keskivaikeasti edenneissä syövissä (20 prosentin vähennys yksikköä kohti). Riittämättömässä määrässä tutkimuksia tutkittiin kuolleisuuden muutoksia yksikköä kohti, kun ne oli jaoteltu syöpätyypin mukaan.

 Sydän- ja hengityskunto: kuolleisuus kaikista syistä.

Katkaisuanalyysit

Monimuuttuja-analyysissä korkean CRF:n kohdalla kuolleisuusriski oli 46 % pienempi kuin alhaisemman CRF:n kohdalla. Heterogeenisuus oli kuitenkin huomattavaa I2=90 %. Yksittäisten muuttujien mallit osoittivat heikentyneitä mutta merkittäviä vaikutuksia (36 %:n vähennys). Monimuuttuja-analyyseissä todettiin, että keuhkosyöpäpotilaat hyötyivät erityisen paljon (31 % vähennys). Yksilölliset analyysit osoittivat samankaltaisen mutta hieman voimakkaamman vaikutuksen: kuolleisuusriski pieneni 35 prosenttia. Ruoansulatuskanavan ja hematologisten syöpien osalta käytettävissä oli vain yksimuuttujamalleja, eikä niissä todettu merkittävää yhteyttä sydän- ja hengityskunnon ja kuolleisuuden välillä. Varhaisvaiheen syövissä korkea CRF-arvo ei vähentänyt kuolleisuutta merkitsevästi mukautetuissa malleissa, ja kohtalainen heterogeenisuus viittaa väestöstä riippuviin vaikutuksiin.

Inkrementaaliset arvot

CRF:n lisääminen yksikköä kohden vähensi kuolleisuutta merkitsemättömästi (11-12 %) sekä monimuuttujamalleissa että yksimuuttujamalleissa, ja havaittiin huomattavaa heterogeenisuutta (I²>95 %). Samanlaisia tuloksia saatiin myös yksimuuttujamallista. Riittämättömässä määrässä tutkimuksia tutkittiin sydän- ja hengityskunnon muutoksia kuolleisuudessa yksikköä kohti, kun ne oli jaoteltu syöpätyypin ja -vaiheen mukaan.

Sydän- ja hengityskunto syöpäkohtainen kuolleisuus.

Katkaisuanalyysit

Korkea CRF vähensi kuolleisuutta merkitsemättömästi (66 % mukautetuissa malleissa, 49 % mukauttamattomissa malleissa), mutta se oli erittäin heterogeeninen (I²>94 %). CRF:n ja kuolleisuuden välistä suhdetta eri syöpätyypeissä ja -vaiheissa oli saatavilla vain vähän tietoa.

Inkrementaaliset arvot

Kahdessa tutkimuksessa havaittiin, että jokainen CRF-yksikön lisäys liittyi 18 prosenttia pienempään syöpäkohtaiseen kuolleisuusriskiin mukautetuissa malleissa. Heterogeenisuus oli kuitenkin huomattavaa (I2=90 %). Käytettävissä ei ollut riittävästi tutkimuksia, jotta olisi voitu tutkia syöpäspesifistä kuolleisuusriskiä CRF:n yksikkökohtaista lisäystä kohti, kun se on ositettu syövän vaiheen ja tyypin mukaan.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Tässä järjestelmällisessä katsauksessa tarkasteltiin sekä monimuuttuja- että yksimuuttuja-analyysejä prospektiivisista havainnollisista kohorttitutkimuksista. Vaikka nämä tutkimukset paljastavat tärkeitä yhteyksiä, on tärkeää muistaa, että ne voivat vain tunnistaa korrelaatioita - eivät osoittaa syy-yhteyttä fyysisen kunnon ja syövästä selviytymisen välillä. Havainnointiasetelman vuoksi tuloksia on tulkittava varovaisesti, erityisesti koska yksimuuttujaisissa analyyseissä on taipumus yliarvioida voiman ja kardiorespiratorisen kunnon vaikutuksia kuolleisuusriskiin, koska mahdollisia sekoittavia muuttujia ei ole otettu huomioon.

Tämänhetkisestä näytöstä käy ilmi useita rajoituksia. Tutkimusten välinen suuri heterogeenisuus (I²-arvot ovat usein yli 50 %) viittaa huomattavaan vaihteluun potilasryhmissä, arviointimenetelmissä ja lopputulosmittareissa. Tämä heterogeenisuus yhdistettynä mukautettujen kovariaattien puutteelliseen raportointiin joissakin monimuuttujaisissa

analyysit tekevät fyysisen kunnon erityisten vaikutusten eristämisen haastavaksi. Lisäksi kaikkien syöpäkuolleisuuteen vaikuttavien tekijöiden epätäydellinen tuntemus vaikeuttaa pyrkimyksiä määrittää voiman ja sydän- ja hengityskunnon tarkka rooli.

Käytännön toteutuksessa on todellisia esteitä. Syöpäpotilaat kokevat usein hoitoon liittyvää väsymystä ja muita sivuvaikutuksia, jotka aiheuttavat merkittäviä haasteita fyysisen kunnon ylläpitämiselle tai parantamiselle. Nämä kliiniset realiteetit on otettava huomioon, kun näitä tuloksia sovelletaan potilaiden hoitoon, sillä tutkimuspopulaatiot eivät välttämättä edusta täysin laajempaa syöpäpotilaiden kokemusta.

Puhu minulle nörttimäisesti

Analysoidakseen, miten lihasvoima ja sydän- ja hengityskunto (CRF) liittyvät kuolleisuuteen, tutkimuksessa kerättiin ensin olemassa olevista tutkimuksista saatavia riskisuhteita (HR). Nämä HR-arvot ja niiden 95 prosentin luottamusvälit (CI) mukautettiin matemaattisesti oikeudenmukaisten vertailujen varmistamiseksi. Tämän jälkeen tulosten yhdistämiseen käytettiin satunnaisvaikutusten mallia, jossa otetaan nimenomaisesti huomioon tutkimusten väliset erot olettamalla, että niiden todelliset vaikutukset vaihtelevat luonnollisesti (esim. erilaisten potilaspopulaatioiden tai mittausmenetelmien vuoksi). Tämä on konservatiivisempi kuin kiinteän vaikutuksen malli, koska se laajentaa luottamusvälejä tämän epävarmuuden huomioon ottamiseksi. Tässä mallissa tarkemmille tutkimuksille annettiin suurempi painoarvo käänteisen varianssipainotuksen avulla, joka on menetelmä, jossa asetetaan etusijalle estimaatit, joiden keskivirheet ovat pienempiä.

Tutkimuksissa, joissa verrataan "korkeaa ja matalaa" kuntoluokkaa, osallistujat jaetaan ryhmiin ennalta määriteltyjen raja-arvojen (kuten lihasvoiman >19,1 kg) perusteella. Kun tutkimuksissa tiedot järjestettiin kolmannes- tai nelannesryhmiin, vain ylä- ja alin ryhmä analysoitiin kontrastin maksimoimiseksi. Toisessa lähestymistavassa keskityttiin asteittaisiin muutoksiin, kuten siihen, miten kukin 1 MET:n parannus CRF:ssä vaikutti kuolleisuusriskiin.

Ryhmä arvioi tilastollisen merkitsevyyden käyttämällä *p*-arvoa, jonka kynnysarvo oli 0,05. Arvioidakseen, ovatko tutkimustulokset ristiriidassa keskenään, he laskivat, että heterogeenisuus kautta I²-tilasto (yli 50 %:n arvot osoittivat huomattavia eroja) ja Cochran's Q-testi. Esimerkiksi 90 prosentin I²-arvo (kuten joissakin analyyseissä) viittaa siihen, että > 90 prosenttia havaituista tutkimusten välisistä eroista heijastaa todellisia epäjohdonmukaisuuksia eikä satunnaisvirheitä. Kun heterogeenisuus on suurta, yhdistetyt estimaatit ovat vähemmän luotettavia, alaryhmäanalyysit saattavat selittää osittain nämä erot, kuten varhaisen ja pitkälle edenneen vaiheen syöpien kohdalla, joiden tulokset eroavat toisistaan.

Mahdolliset poikkeamat merkittiin käyttämällä herkkyysanalyysi, jossa kukin tutkimus poistettiin väliaikaisesti sen vaikutusten tarkistamiseksi (leave-one-out-menetelmä). Julkaisun harhaa - negatiivisten tutkimusten puuttumisen riskiä - arvioitiin suppilokuvioilla ja Eggerin testillä, jotka havaitsevat epätasapainon pienten tutkimusten vaikutuksissa.

Alaryhmäanalyyseissä tutkittiin, vaihtelivatko tulokset syövän vaiheen (varhainen vs. pitkälle edennyt) tai tyypin (esim. pelkkä keuhkosyöpä vs. ruoansulatuskanavan syöpien ryhmät) mukaan. Kaikki laskelmat tehtiin käyttämällä Review Manageria (RevMan) ja R:n metafor-pakettia , jotka ovat tavanomaisia työkaluja meta-analyysejä varten.

Vie viestit kotiin

Nykyinen näyttö viittaa vahvasti siihen, että syöpäpotilaiden lihasvoiman ja kardiorespiratorisen kunnon (CRF) parantaminen voi vähentää merkittävästi sekä syöpäspesifisen että kokonaiskuolleisuuden riskiä, vaikka tarkat suojavaikutukset vaativat vielä tarkempaa kvantifiointia tutkimusten rajoitusten, kuten heterogeenisuuden ja pienten otoskokojen, vuoksi. Keskeiset kliiniset mallit tulevat esiin:

• Voima ratkaisee: Suurempi lihasvoima on johdonmukaisesti yhteydessä 31-46 prosenttia pienempään kuolleisuusriskiin pitkälle edenneissä syöpätaudeissa, ja siitä on huomattavaa hyötyä ruoansulatuskanavan ja keuhkosyövän osalta.
• Sydän- ja hengityskunto: Jokainen 1 metrin lisäys CRF:ssä voi pienentää kuolleisuusriskiä 11-18 prosenttia, ja keuhkosyöpäpotilailla hyödyt ovat vielä suuremmat (31 prosentin vähennys).
• Vaihekohtaiset vaikutukset: Nämä suojaavat yhteydet ovat voimakkaimpia pitkälle edenneissä syövissä, mikä korostaa kuntoutuksen kriittistä merkitystä myös myöhäisvaiheen hoidon aikana.

Käytännön vaikutukset:

• Aseta etusijalle progressiivinen kestävyysharjoittelu voiman lisäämiseksi (kohdistamalla harjoittelu tärkeimpiin lihasryhmiin).
• Sisällytä aerobinen kuntoilu (esim. kävely, pyöräily) parantamaan CRF:ää, vaikkakin vaatimattomasti.
• Seuraa potilaan edistymistä käyttämällä toiminnallisia mittareita (esim. tartuntavoima, 6MWT) oireiden ohella.
• Tunnistetaan liikunnan esteet ja puututaan niihin potilaan sitoutumisen edistämiseksi.

Vaikka fyysisen kunnon ja syövästä selviytymisen välinen yhteys on hyvin dokumentoitu, myös muut kliiniset tekijät vaikuttavat merkittävästi hoitotuloksiin. Katsauksemme tarjoaa kattavan analyysin näistä vuorovaikutteisista riskitekijöistä.

Viite

Bettariga F, Galvao DA, Taaffe DR , et alAssociation of muscle strength and cardiorespiratory fitness with all-cause and cancer-specific mortality in patients diagnosed with cancer: a systematic review with meta-analysisBritish Journal of Sports Medicine 2025;59:722-732.