Tutkimus
Diagnoosi ja kuvantaminen
28. lokakuuta 2024
Lonkan voima ja potilaan tulokset pitkäaikaisessa lonkka- ja nivuskivussa
Johdanto
On suositeltavaa määrätä liikuntatoimia henkilöille, joilla on pitkäaikainen lonkka- ja nivuskipu. Vaikka liikunta voi saada aikaan merkittäviä muutoksia, kun se kohdistetaan erityisesti muokattaviin fyysisiin tekijöihin, kuten voimaan, liikelaajuuteen ja liikemalleihin, meidän on vielä opittava tarkalleen, miten tämä toimii. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten lonkan lujuus ja potilastulokset liittyvät toisiinsa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vahvemmat lonkkanivelet voisivat vaikuttaa tämän potilasryhmän raportoimiin oireisiin, kipuun, päivittäisiin toimintoihin ja yleiseen elämänlaatuun.
Menetelmät
Osallistujat, joilla oli pitkäaikainen lonkka- ja nivuskipu, rekrytoitiin peräkkäin ortopedisestä hoitoyksiköstä. Mukaan voitiin ottaa potilaita, joilla oli yksi- tai molemminpuolinen lonkka- ja nivuskipu yli kolmen kuukauden ajan. Tärkeimpiä poissulkemisperusteita olivat vaikea nivelrikko, nivustyrä tai muut tuki- ja liikuntaelinten sairaudet.
Lonkan toimintakykyä ja elämänlaatua arvioitiin Kööpenhaminan lonkan ja nivustaipeen tulosmittarilla (HAGOS). Kyselylomakkeessa on kuusi osa-asteikkoa, joiden pistemäärät vaihtelevat 0:sta (huonoin) 100:aan (paras).
- Oireet,
- Kipu,
- Päivittäiset toiminnot (ADL),
- Fyysinen toimintakyky urheilussa ja vapaa-ajalla (Sport/Rec),
- Osallistuminen liikuntaan,
- Elämänlaatu (QoL).
Isometrinen lihasvoima lonkan adduktiossa ja ekstensiossa arvioitiin käsidynamometrillä, joka oli kiinnitetty vyöllä. Lujuus mitattiin Newtonina ja normalisoitiin kehon painoon (Nm/kg). Seuraavia testausprotokollia käytettiin:
- Lonkan adduktio: Potilas oli selinmakuulla ja kontralateraalinen jalka pöydällä. Dynamometri sijoitettiin 0,1 senttimetriä proksimaalisesti mediaalisesta malleoluksesta. Potilasta ohjeistettiin ponnistamaan maksimaalisesti 3-5 sekunnin ajan samalla kun häntä kannustettiin sanallisesti.
- Lonkan ojennus: Potilas makasi selinmakuulla, ja dynamometri asetettiin säären takaosaan, 10 senttimetriä proksimaalisesti mediaalisesta malleoluksesta. Lantio vakautettiin vyön avulla testin aikana. Kolmen toiston maksimivoima kirjattiin analyysiä varten.
Tulokset
Tutkimukseen osallistui yhteensä 81 potilasta (40 naista ja 41 miestä), jotka olivat iältään 18-55-vuotiaita. Lonkkaan liittyvä nivelensisäinen kipu tai nivelen ulkopuolinen kipu diagnosoitiin kliinisten kriteerien perusteella. Mukana olleista 81 osallistujasta 33:lla oli lonkkaan liittyvää kipua, 37:llä oli nivelen ulkopuolista kipua ja 11:tä ei luokiteltu puuttuvien tietojen vuoksi.
Potilaat ilmoittivat, että heidän lonkka- ja nivuskipunsa vaikuttivat eniten heidän fyysiseen aktiivisuuteensa ja elämänlaatuunsa.
Keskimääräinen lonkan adduktorivoima oli 1,58 Nm/kg ja keskimääräinen lonkan ojennusvoima 2,08 Nm/kg. Analyysissä havaittiin, että suurempi lonkan adduktiovoima oli yhteydessä parempiin HAGOS-pisteisiin kipua ja toimintakykyä koskevissa ala-asteikoissa. Suurempi lonkan ojennusvoima oli yhteydessä parempiin HAGOS-oireisiin, kipuun ja ADL-tuloksiin.
Kysymyksiä ja ajatuksia
Lonkan adduktio- ja ekstensiovoiman mittaukset valittiin kahdella tavalla. Ensinnäkin lonkan ojennusvoima vakauttaa lonkkaniveltä ponnistusvaiheessa esimerkiksi hölkkäämisen, portaiden nousun ja kyykistymisen aikana, kun taas lonkan adduktiovoima vakauttaa lonkkaniveltä ja lantiota etutasossa, mikä on olennaista sivuttaisliikkeissä, kuten leikkaamisessa ja suunnanmuutoksissa. Nämä toiminnot ovat välttämättömiä jokapäiväisessä toiminnassa sekä urheilu- ja virkistystoiminnassa. Toiseksi aiemmassa tutkimuksessa, joka koski samaa kohorttia, ei havaittu eroja lonkan adduktio- ja ekstensiovoiman tuloksissa niiden henkilöiden välillä, joilla oli nivelensisäisiä ja nivelen ulkopuolisia lonkkapatologioita, kuten tässä tutkimuksessa. Tämä mahdollistaa lonkkakivun kahden eri syyn välisen vertailun.
Tämä tutkimus antaa tärkeää tietoa siitä, miten fyysiset haitat ja potilaan raportoimat tulokset liittyvät toisiinsa ihmisillä, joilla on pitkäaikainen lonkka- ja nivuskipu. Tämä tutkimus eroaa muista, koska siinä tutkittiin heterogeenista potilasjoukkoa, johon kuului sekä nivelensisäisistä että nivelten ulkopuolisista syistä johtuvaa lonkka- ja nivuskipua sairastavia henkilöitä. Aiemmissa tutkimuksissa on useimmiten ollut mukana hyvin spesifinen väestö tai tutkittu osallistujia, joille oli jo suunniteltu leikkaus tai jotka olivat leikkauksen jälkeisessä vaiheessa. Koska tässä tutkimuksessa oli mukana heterogeeninen joukko säännöllisesti aktiivisia ihmisiä, jotka eivät (jo) ole leikkausjonossa, se tarjoaa mielenkiintoisia tietoja väestöstä, joka saattaa usein tulla fysioterapian piiriin. Tulokset ovat siis varsin hyvin siirrettävissä kohtaamiisi potilaisiin. On tärkeää huomata, että näillä henkilöillä ei ollut keskivaikeaa tai vaikeaa lonkan nivelrikkoa.
Kirjoittajat osoittavat, että 37 prosentin lisäys lonkan ojennusvoimassa voi lisätä HAGOS-asteikon kivun osa-asteikkoa 10 pisteellä, mikä on kliinisesti merkityksellisen muutoksen vähimmäismäärän sisällä. Lonkan voiman ja potilaan tulosten arviointi lähtötilanteessa ja näiden fyysisten haittojen kohdentaminen kuntoutuksen aikana voi olla tärkeä tekijä fysioterapian onnistumisen kannalta.
Puhu minulle nörttimäisesti
Lineaarista regressiota käytettiin lonkan lihasvoiman (adduktio ja ekstensio) ja HAGOS-ala-asteikkojen välisen yhteyden analysointiin. Analyysiin otettiin mukaan sellaiset oheismuuttujat kuin sukupuoli, ikä, painoindeksi ja aktiivisuustaso, jotta niiden mahdollinen vaikutus lopputuloksiin voitiin kontrolloida. Vaikka ei-korjatussa mallissa lonkan lujuuden ja potilastulosten välillä havaittiin yhteyttä, korjattu malli ei löytänyt sellaista. Tämä tarkoittaa sitä, että kun analyysit mukautettiin sukupuolen, iän, BMI:n ja aktiivisuustason mukaan, lonkkavoiman ja potilastulosten välillä ei havaittu yhteyttä. Se saattaa osoittaa, että potilaiden sukupuolella, iällä, BMI:llä ja aktiivisuustasolla on merkittävä vaikutus potilaan raportoimiin tuloksiin. Tässä analyysissä ei otettu huomioon ihmisten valitusten kestoa.
Koska käytettiin poikkileikkausmenetelmää, näitä yhteyksiä mitattiin vain yhtenä ajankohtana. Tällaisista analyyseistä ei voida tehdä kausaalisia johtopäätöksiä, mikä tarkoittaa, että emme voi tarkalleen ymmärtää mekanismia, joka on niiden havaintojen taustalla, joiden mukaan liikunta ja voimaharjoittelu voivat vähentää kipua tässä väestössä.
Tutkimuksen rajoituksiin kuuluu merkittävä 10 prosentin puuttuva tieto ihmisten lonkkakivun lähteen luokittelusta.
Vie viestit kotiin
Lisää lonkan ojennus- ja ojennusvoimaa oli yhteydessä vähäisempiin itse raportoituihin oireisiin, vähentyneeseen kipuun ja parempaan ADL-toimintakykyyn vapaa-ajalla aktiivisilla potilailla, joilla oli pitkään jatkunut lonkka- ja nivuskipu. Pitkään jatkuneesta lonkka- ja nivuskivusta kärsivien henkilöiden, joilla on runsaasti oireita, kipua ja suuri vaikutus päivittäiseen toimintakykyyn, harjoitusohjelmat voidaan suunnata lonkan adduktoreiden ja ojentajien voiman parantamiseen.
Viite
TASOITTAA EROTUSDIAGNOOSISI JUOKSUUN LIITTYVISSÄ LONKKAKIVUISSA - ILMAISEKSI!
Älä ota sitä riskiä, että mahdolliset punaiset liput jäävät huomaamatta tai että juoksijoita hoidetaan väärän diagnoosin perusteella! Tämä webinaari estää sinua tekemästä samoja virheitä, joihin monet terapeutit sortuvat!
