Johdanto

Jokin aika sitten tarkastelimme Behnam Liaghatin ym. vuonna 2022 tekemää RCT-tutkimusta, jossa verrattiin suuren kuormituksen ja matalan kuormituksen voimaharjoitteita hypermobilisissa olkapäissä. Tässä tutkimuksessa korkean kuormituksen harjoituksia tekevä ryhmä parani enemmän kuin toinen ryhmä, mutta tämä ero ei saavuttanut kliinisesti merkittävän eron vähimmäismäärää ensisijaisessa lopputuloksessa, kun sitä analysoitiin aikomuksen mukaan. Kirjoittajat havaitsivat kuitenkin, että protokollaa noudattaneet osallistujat saavuttivat WOSI-kyselylomakkeessa 250 pisteen vähimmäiseron. Olkapään hypermobiliteetti liittyy useammin raportoituihin olkapään toimintakyvyn heikkenemiseen, kipuun ja heikentyneeseen elämänlaatuun. Tämä tekee mahdolliseksi sen, että hoidon tehokkuuteen vaikuttavat muutkin tekijät kuin hoitoon sitoutuminen. Viimeaikaiset todisteet osoittavat, että psykologiset tekijät ovat johdonmukaisesti yhteydessä liikuntapohjaisen hoidon tuloksiin, mutta tähän asti on keskitytty enemmän biologisiin selityksiin. Tässä seurantajulkaisussa pyrittiin arvioimaan useiden psykologisten altistumismuotojen ja olkapään hypermobiliteetin hoitotulosten välistä yhteyttä. Tämän vuoksi kirjoittajat tekivät toissijaisen analyysin selvittääkseen, mitkä psykologiset perusominaisuudet olivat yhteydessä parempaan lopputulokseen 16 viikon kuluttua harjoitusten suorittamisesta.

Menetelmät

Tässä tutkimuksessa verrattiin matalan kuormituksen vahvistusohjelmaa ja korkean kuormituksen vahvistusohjelmaa itsearvioidun toimintakyvyn osalta potilailla, joilla oli hypermobiliteettihäiriö (HSD). Tutustutaanpa Liaghatin tutkimuksen tutkimuskatsaukseen, jotta saamme lisätietoja tutkimukseen osallistuneista.

Lyhyesti sanottuna korkean kuormituksen ryhmä sai 5 harjoitusta, jotka suoritettiin 2x/w valvonnassa ja 1x/w kotona. Harjoitukset suoritettiin enintään 15 kg:n käsipainoilla yksilöllisesti säädetyin kuormituksin. Ensimmäisten kolmen viikon aikana harjoitukset suoritettiin kasvavalla kuormituksella 50 %:sta 70 %:iin ja 90 %:iin 10RM:stä. Tämän jälkeen viikoilla 4-9 kuormia nostettiin 10RM:ään, ja viikoilla 10-15 sarjat suoritettiin 8RM:n kuormilla.

Matalan kuormituksen vahvistamisryhmä suoritti omatoimista harjoittelua. Tutkimuksessa potilaille esiteltiin harjoitukset, ja heitä valvottiin viikoilla 5 ja 11, kun uusia harjoituksia tehtiin. Heidän ohjelmansa sisälsi yhdeksän hartiaharjoitusta: asennon korjaaminen, olkapään abduktio, olkapään sisä- ja ulkorotaatio 90°:n taivutuksella kyynärnivelessä seinää vasten ja seisova painonsiirto olkapäillä pöytää vasten, olkapään abduktio, olkapään sisä- ja ulkorotaatio 90°:n taivutuksella kyynärnivelessä ja nelipistepolviharjoittelua, jossa on yhden käsivarren nosto.

Sisäänottokriteerien osalta suosittelen, että katsotte aiempaa katsaustamme. Lähtötilanteessa tehtiin seuraavat mittaukset:

• Potilaiden odotukset hoidon vaikutuksesta: mitattiin kysymällä arvioita 7-portaisella Likertin asteikolla "Kuinka paljon odotatte olkapääongelmanne muuttuvan fysioterapiahoidon seurauksena?". Pistemäärä nolla tarkoittaa, että he odottavat olkapäänsä olevan "huonompi kuin koskaan", ja pistemäärä kuusi tarkoittaa, että he odottavat olkapäänsä toipuvan täysin.
• Oireisiin liittyvää itsetehokkuutta arvioitiin itsetehokkuuskyselylomakkeella. Pistemäärä vaihtelee välillä 0-60, ja korkeampi pistemäärä merkitsee korkeampaa itsetehokkuutta.
• Liikkumisen pelkoa arvioitiin Tampa Scale of Kinesiophobia 11 -asteikolla. Pistemäärä vaihtelee 11:stä 44:ään, ja korkeampi pistemäärä merkitsee suurempaa liikkumisen pelkoa.
• Oireen kesto

Näiden altistumismuuttujien yhteyttä arvioitiin lopputulosmuuttujiin olkapään toimintakyky (mitattuna Western Ontario Shoulder Instability Index - WOSI), kipu (NPRS), elämänlaatu (European Quality of Life - 5 Dimensions - 5 Levels - EQ-5D-5L) ja Global Perceived Effect (GPE).

Tulokset

Alkuperäisessä RCT-tutkimuksessa oli mukana sata osallistujaa, ja heistä 91-93 täytti tulosmittarit 16 viikon kuluttua. Lähtötilanteessa osallistujien odotukset olivat korkeat, sillä 92 henkilöä sadasta odotti, että hoidon vaikutus 16 viikon kuluttua olisi 5 tai 6 7-pisteisellä Likertin asteikolla. Heidän keskimääräinen pistemääränsä oli 44,9/60 Self-Efficacy Questionnaire -kyselylomakkeessa, mikä tarkoittaa, että heidän itsetuntemuksensa olkapääoireisiinsa liittyen oli keskimäärin korkeampi. Tampa-asteikko osoitti keskiarvolla 22,7, että liikkumisen pelko oli alempana, mikä tarkoittaa vähäisempää liikkumisen pelkoa. Heillä oli olkapääoireita keskimäärin 3,3 vuotta.

Analyysit osoittivat, että:

• Korkeampi itsetehokkuus lähtötilanteessa oli yhteydessä olkapään toimintakyvyn ja elämänlaadun paranemiseen sekä kivun vähenemiseen 16 viikon seurannassa.
• Suurempi liikkumisen pelko lähtötilanteessa oli yhteydessä lisääntyneeseen kipuun ja heikentyneeseen elämänlaatuun 16 viikon seurannassa.
• Oireiden pidempi kesto oli yhteydessä heikompaan elämänlaatuun 16 viikon kohdalla.
• Suuret odotukset hoidon vaikutuksesta lähtötilanteessa olivat yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen kokea fyysisten oireiden parantuneen merkittävästi. 

Lihavoidut viivat olivat merkitseviä kaikkien altistumismuuttujien korjauksen jälkeen.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Tässä analyysissä havaittiin merkittävä yhteys useiden psykologisten altistumismuotojen ja olkapään liikerajojen lopputulosten välillä. Hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi olkapään hypermobiliteettihäiriötä sairastavalla potilaalla olisi mieluiten alhainen liikkumisen pelko, lyhyempi oireiden kesto ja korkeampi itsetehokkuus sekä korkeat odotukset fysioterapiahoitoa kohtaan.

Liikkumisen pelko ja itsetehokkuus ovat kaksi muuttujaa, joihin voimme pyrkiä vaikuttamaan, ja tämä voi mahdollisesti vaikuttaa myös hoidon vaikutusta koskeviin odotuksiin. Oireiden kestolla ei tietenkään ole vaikutusta, mutta tässä otoksessa oireiden keskimääräinen kesto oli 3 vuotta, ja silti he onnistuivat parantamaan olkapäänsä koettua toimintaa. Mitään lisääntyneitä vaikutuksia olkapään toimintaan ei kuitenkaan havaittu. Tämä tarkoittaisi sitä, että vaikka nämä potilaat eivät parantaneet WOSI-pistemäärää, he kokivat fyysisiin oireisiinsa myönteisiä vaikutuksia. Koska oireiden pitkittyminen oli yhteydessä elämänlaadun heikkenemiseen, psyykkistä ahdistusta olisi harkittava ja hoidettava huolellisesti.

Kun analyysissä otettiin huomioon kaikki altistumismuuttujat, vain oireiden keston yhteys elämänlaatuun ja korkeiden hoito-odotusten yhteys oireiden koettuun paranemiseen pysyi merkitsevänä.

Puhu minulle nörttimäisesti

Koska kyseessä on toissijainen analyysi, tässä tutkimuksessa ei ehkä ole riittävästi tehoa havaita yhteyksiä olkapään toimintaan. Moninkertaiset regressiomallit selittivät 30-50 prosenttia lopputulosmuuttujien varianssista, mikä tarkoittaa, että paljon muutakin kuin vain nämä psykologiset tekijät määrittävät lopputulokset. Näiden tulosten yleistettävyys koskee enemmän naisia, sillä lähes 80 prosenttia osallistujista oli naisia. Tärkeää on kuitenkin se, että kun potilas, joka on jo saanut aiempaa hoitoa ja jolla on pitkään jatkuneita olkapäävaivoja, voi silti saada hyviä tuloksia! On tärkeää huomata, että kahden muuttujan välinen yhteys ei tarkoita syy-yhteyttä.

Vie viestit kotiin

Toipumisodotusten, itsetehokkuuden, liikkumisen pelon ja oireiden keston sekä parempien hoitotulosten välillä oli merkittävä yhteys. Kyseessä oli kuitenkin RCT:n toissijainen analyysi, joten tuloksia on tulkittava varovaisesti, koska näiden yhteyksien tutkimiseksi ei laskettu tehoa.

Viite

Dolsø M, Juul-Kristensen B, Skou ST, Søgaard K, Søndergaard J, Juhl CB, Liaghat B. Psykologiset tekijät ja oireiden kesto ovat yhteydessä liikuntapohjaisen hoidon vaikutukseen henkilöillä, joilla on hypermobilisoituneet olkapäät: Satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen toissijainen analyysi. Musculoskelet Sci Pract. 2023 Jun 9;66:102798. doi: 10.1016/j.msksp.2023.102798. Epub ahead of print. PMID: 37331257.