Johdanto

Gastroknemius- ja soleus-lihakset ovat tärkeitä rakenteita liikkumisessa, sillä niiden jänteet vaimentavat huippuvoimia kävelyn ja juoksun aikana. Kun nilkan dorsifleksio vähenee, vasikanlihasten vaimentamat huippuvoimat kasvavat. Tämän lisääntyneen rasituksen uskotaan olevan akillesjänteen tendinopatiaa edistävä tekijä, sillä nilkan heikentyneeseen dorsifleksioon liittyy 2,5-3,6-kertainen akillesjänteen tendinopatian riski. Nilkan dorsifleksiota parannetaan usein eksentristen harjoitusten avulla, koska niiden oletetaan aiheuttavan lihasjänteisen liitoskohdan pidentymistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, lisäävätkö eksentriset harjoitukset nilkan dorsifleksiota.

Menetelmät

Tähän prospektiiviseen tutkimukseen otettiin mukaan nuoria terveitä jalkapalloilijoita (14-21-vuotiaita), joiden nilkan dorsifleksio oli heikentynyt. Alentunut nilkan dorsifleksio määriteltiin ≤10 cm:n etäisyydeksi nilkan ja seinän välisestä etäisyydestä painoa kantavassa lonkkatestissä (WBLT) tai soleus- tai gastrocnemius-lihaksen joustavuudeksi ≤ 34°. Osallistujat rekrytoitiin kahden hollantilaisen ammattilaisjalkapalloseuran nuoriso-osastoista.

Interventioryhmä suoritti venyttely- ja eksentrisiä harjoituksia 12 viikon ajan tavanomaisen harjoitteluohjelmansa lisäksi. Kaikkia interventioryhmän pelaajia ohjeistettiin tekemään eksentrisiä harjoituksia kolme kertaa viikossa 12 viikon ajan. Työn kuormitusta lisättiin asteittain noin 20 prosenttia viikoittain ylikuormituksen välttämiseksi, alkaen kahdesta kertaa neljästä toistosta. Eksentristen vasikkalihasharjoitusten sarjat toistettiin kahdesti neljän ensimmäisen viikon aikana siten, että ensimmäisellä viikolla toistoja oli 4 ja niitä lisättiin 2 toistoa viikossa. Viikolla viidestä yhteentoista sarjat toistettiin 3 kertaa, alkaen 7 toistosta ja lisäten yhdellä toistolla viikossa. Viikolla kaksitoista tehtiin kolme sarjaa 15 toistoa. Venyttelyharjoituksia toistettiin kolme kertaa 30 sekunnin ajan riskijalan osalta. Kontrolliryhmä osallistui tavanomaiseen harjoitteluun vain 4 kertaa viikossa keskimäärin 2 tunnin ajan.

Tulokset

Lisäävätkö eksentriset harjoitukset nilkan dorsifleksiota? Keskimääräinen nilkan dorsifleksio parani interventioryhmässä 7,1 (± 1,8) cm:stä 7,4 (± 2,4) cm:iin (p = 0,381). Kontrolliryhmässä keskimääräinen dorsifleksio parani 6,1 (± 2,1) cm:stä 8,2 (± 2,9) cm:iin (p < 0,001). Dorsifleksio parani siis tilastollisesti vain kontrolliryhmässä, joka ei tehnyt kaikkia pidennyksiä ja vahvistuksia.

Keskimääräinen soleus-lihaksen joustavuus parani 31,0° (± 1,7°) asteesta 32,5° (± 3,3°) asteeseen (p = 0,075) interventioryhmässä, kun taas kontrolliryhmässä havaittiin tilastollisesti merkitsevä parannus 28,3° (± 3,4°) asteesta 33,6° (± 4,7°) asteeseen (p < 0,001). Sama havainto on nähtävissä gastrocnemiuksen joustavuuden muutoksessa, jossa kontrolliryhmä saavutti tilastollisesti merkitsevän muutoksen lihaksen joustavuudessa 28,3°:sta (± 4,4°) 31,2°:een (± 5,6°) (p = 0,004), kun taas interventioryhmässä muutos ei ollut merkitsevä 29,8°:sta 29,8°:sta 29,8°:sta (± 3,0°) 31,0°:een (± 3,5°) (p = 0,188).

Toisin kuin yleisesti luullaan, näyttää siis siltä, että eksentriset harjoitukset yhdistettynä venyttelyyn eivät paranna nilkan dorsifleksiota. BANG...

Kysymyksiä ja ajatuksia

Vaikka tutkimus oli hyvin suunniteltu, joitakin seikkoja on pidettävä mielessä, kun tarkastellaan näitä tuloksia. Interventio- ja kontrolliryhmät poimittiin kahdesta eri jalkapalloseurasta. Vaikka seurat jatkoivat säännöllistä harjoitteluohjelmaansa, harjoittelurutiinit saattoivat poiketa toisistaan paljonkin molempien seurojen välillä. Tätä muuttujaa ei valvottu mittauksia tehtäessä. Toinen tärkeä huomioitava seikka on, että vasikanlihaksen joustavuusmittaukset kerättiin viikko jalkapallokauden alkamisen jälkeen molemmilta joukkueilta. Me kaikki tiedämme, että uuden kauden alussa on tavallista, että lihakset ovat hieman kipeät ja kireät, joten tämä on voinut helposti vaikuttaa ensimmäisen harjoitusviikon lopussa tehtyihin mittauksiin. Tämän tutkimuksen kesto oli 12 viikkoa, mikä ei ehkä riittänyt siihen, että pidennysharjoitusten jälkeiset muutokset kudosominaisuuksissa olisivat voineet näkyä, sillä oletuksena on, että muutokset tapahtuvat aluksi aistien tasolla ja todelliset muutokset kudosominaisuuksissa tapahtuvat vasta pitkällä aikavälillä.

Puhu minulle nörttimäisesti

Tässä tutkimuksessa saadut mittaukset osoittivat erinomaista inter- ja intrarater-luotettavuutta. Dorsifleksiossa tapahtunut muutos ylitti pienimmän havaittavan muutoksen ja heijasti siten todellista parannusta kontrolliryhmässä. Tämä ei koskenut soleus- ja gastrocnemius-lihaksen joustavuutta, joissa muutokset pysyivät mittausvirheen rajoissa, eikä niitä siksi voida pitää todellisena muutoksena.

Tämän tutkimuksen tärkeä rajoitus on se, että otoskokoa ei laskettu. Sen sijaan kirjoittajat valitsivat mukaan 100 tervettä jalkapalloilijaa kyseenalaistamatta, riittäisikö tämä riittävän tilastollisen tehon saavuttamiseen. Kun tarkastellaan tämän tutkimuksen tutkimussuunnitelmaa, käy selväksi, että nilkan dorsifleksiomuutos ei ollut ensisijainen tulosmittaus ja että eksentristen ja venyttävien harjoitusten lisäksi on voitu tehdä myös muunlaisia harjoituksia. Tämä voi tarkoittaa, että havaittu muutos ei ehkä täysin heijasta pelkästään eksentristen harjoitusten ja venyttelyn vaikutusta, kuten tässä artikkelissa on kuvattu, ja siksi sinun on pysyttävä kriittisenä tulkitessasi näitä tuloksia.

Vie viestit kotiin

12 viikon pidentävä harjoitusohjelma ei paranna nuorten jalkapalloilijoiden nilkan dorsifleksiota.

Tutkimuksen 12 viikon kesto ei ehkä ollut riittävä rakenteellisten kudosmuutosten aikaansaamiseksi.

12 viikon eksentriset vasikkalihasharjoitukset eivät ehkä ennaltaehkäise akillesjänteen vammoja.

Viite

Lagas, I. F., Meuffels, D. E., Visser, E., Groot, F. P., Reijman, M., Verhaar, J. A., & de Vos, R. J. (2021). Eksentristen harjoitusten vaikutus nilkan dorsifleksion parantamiseen jalkapalloilijoilla. BMC Musculoskeletal Disorders, 22(1), 485.