Johdanto

Syöpä on toiseksi yleisin kuolinsyy sydän- ja verisuonisairauksien jälkeen, ja sen taakka kasvaa. Vaikka genetiikalla voi olla tärkeä rooli, elämäntapatekijöiden vaikutus on laajalti tunnustettu. Terveellistä ruokavaliota ja säännöllistä liikuntaa on suositeltu syöpäriskin pienentämiseksi ja eloonjäämismahdollisuuksien parantamiseksi, sillä ylipaino ja liikunnan puute vaikuttavat merkittävästi kasvainten syntyyn. Painon ja aktiivisuuden välistä vuorovaikutusta ei vielä tunneta. Siksi tässä tutkimuksessa tarkasteltiin näiden kahden muuttujan ja syöpäriskin välistä suhdetta.

Menetelmät

Tutkimuksessa käytettiin tietoja UK Biobankista, joka on suuri prospektiivinen kohortti, joka sisältää sosiodemografisia, elämäntapoja ja fenotyyppisiä tietoja. 40-69-vuotiaita henkilöitä seurattiin, ja he suorittivat fyysisiä ja toiminnallisia arviointeja, haastatteluja, kyselylomakkeita ja toimittivat biologisia näytteitä.

Analyysissä keskityttiin tarkastelemaan vyötärönympäryksen, joka on vatsan lihavuuden mittari, ja Maailman terveysjärjestön (WHO) liikuntasuositusten noudattamisen välistä yhteyttä syöpäsairauksien riskiin tulevaisuudessa.

• Vyötärön ympärysmitta mitattiin vartalon pienimmästä kohdasta tai navan kohdalta uloshengityksen aikana.
• Fyysistä aktiivisuutta mitattiin lyhyellä kansainvälisellä fyysisen aktiivisuuden kyselylomakkeella (IPAQ). IPAQ-tietojen perusteella arvioitiin tehtäväarvojen metaboliset ekvivalentit (MET) Ainsworthin ja muiden vuoden 2011 kokoelman mukaisesti. Kohtuulliset liikuntamuodot (4,0 MET) ja voimakkaat liikuntamuodot (8,0 MET) kerrottiin niiden kestolla ja tiheydellä, jotta saatiin laskettua MET-tunnit viikossa.

Tutkimuksessa analysoitiin yli 315 000 henkilön tietokokonaisuus. Osallistujat luokiteltiin WHO:n raja-arvojen mukaan vatsan lihavuuden (vyötärönympärys > 88 cm naisilla ja > 102 cm miehillä) ja viikoittaisen riittävän liikunnan määrän (> 10 METs-tuntia/viikko) mukaan: 4 MET x 150 minuuttia/60 minuuttia).

Tämän luokittelun tuloksena saatiin 4 alaryhmää:

1. Vatsan laihuus ja riittävä liikunta (vertailuryhmä)
2. Vatsan laihuus ja riittämätön fyysinen aktiivisuus
3. Vatsan lihavuus ja riittävä fyysinen aktiivisuus
4. Vatsan lihavuus ja riittämätön fyysinen aktiivisuus

Yhdistyneen kuningaskunnan biopankkiin kuuluvia henkilöitä seurattiin yhdistämällä ne terveydenhuollon rutiinitietoihin ja kansallisiin kuolinrekistereihin. Kaikki syöpädiagnoosit rekisteröitiin ja niitä käytettiin analyyseissä.

Tulokset

Suuresta tietokannasta otettiin mukaan 315 457 henkilöä, joita seurattiin ajan mittaan. Lähes puolet otoksesta oli naisia (48,1 %), ja osallistujien keski-ikä oli lähtötilanteessa 56,1 vuotta.

Lähtötilanteessa havaittiin, että vatsan laihuuden ja riittävän fyysisen aktiivisuuden perusteella määritellyllä ryhmällä oli paremmat ruokailutottumukset ja alhaisempi istumisen ja tupakoinnin määrä verrattuna ryhmään, jolla oli vatsan lihavuus ja riittämätön fyysinen aktiivisuus.

10,9 vuoden seuranta-aikana 29 710 henkilölle kehittyi primaarinen pahanlaatuinen syöpä. Ryhmällä, jolla oli vatsaontelon liikalihavuus, oli kohonnut riski sairastua syöpään (HR= 1,11, 95%CI 1,09-1,14) verrattuna vertailuryhmään. Toisaalta myös riittämätön fyysinen aktiivisuus lisäsi syöpään sairastumisen riskiä (HR=1,05, 95%CI 1,02-1,07) verrattuna riittävän fyysisen aktiivisuuden saavuttamiseen.

Taulukossa 2 esitetään vyötärönympäryksen ja fyysisen aktiivisuuden yhteiset yhteydet kokonaisriskiin. Syöpäriski oli suurentunut henkilöillä, joilla oli vatsaontelon liikalihavuus, riippumatta heidän fyysisen aktiivisuutensa tasosta, vaikka hyvän fyysisen aktiivisuuden saavuttaneiden riski oli jonkin verran pienentynyt (HR=1,11, 95%CI 1,08-1,15) verrattuna niihin, joiden fyysinen aktiivisuus oli riittämätöntä (HR=1,15, 95%CI 1,11-1,19). Pelkkä vatsan laihuus ilman fyysistä aktiivisuutta ei kuitenkaan riitä, kun otetaan huomioon HR=1,04 (95%CI 1,01-1,07).

Herkkyysanalyysit vahvistivat tulokset. Vyötärönympäryksen ja fyysisen aktiivisuuden välillä ei näyttänyt olevan kerrannaisvaikutusta.

Kysymyksiä ja ajatuksia

On tärkeää, että tässä tutkimuksessa ei käytetty painoindeksiä vaan vyötärönympärystä, joka on parempi keino ymmärtää, mihin ihmisten ylimääräinen paino jakautuu. Korkea vyötärönympärys mittaa erityisesti vatsan lihavuutta (viskeraalista rasvaa), ja tämä on yhteydessä aineenvaihduntaongelmiin, kuten insuliiniresistenssiin, tulehdukseen ja hormonaaliseen epätasapainoon, jotka todennäköisesti edistävät syövän kehittymistä. BMI voi olla epäluotettava, erityisesti lihaksikkaiden henkilöiden kohdalla, ja ikään liittyvät muutokset kehon koostumuksessa (rasvamassan lisääntyminen ja lihasmassan väheneminen, vaikka paino pysyy samana). Joku voi menettää rasvamassaa ja lisätä lihasmassaa, kun hän on aktiivisempi, mutta BMI voi pysyä samana.

Vaarasuhteet osoittivat, että kokonaissyöpäriski kasvaa merkittävästi, mutta joillekin se saattaa tuntua pieneltä. Arvioidaan, että vatsanseudun liikalihavuus yhdessä riittämättömän liikunnan kanssa aiheuttaa 2 prosenttia kaikista syövistä. Kun tutkijat keskittyivät kuitenkin lihavuuteen ja passiivisuuteen liittyviin syöpiin, riskit kasvoivat huomattavasti. Tietyt syöpätyypit ovat vahvasti yhteydessä passiivisuuteen ja ylipainoon. Näitä ovat ruokatorven (adenokarsinooma), paksusuolen, maksan, kohdun limakalvon ja postmenopausaalisen rintasyövän syöpä. Näiden syöpien osalta tulokset olivat selvempiä kuin vertailuryhmässä:

• Vatsalihavien ja riittävän aktiivisten potilaiden HR oli 1.38 (95 % CI 1,30-1,47). Tämä on 38 prosenttia suurempi riski sairastua lihavuuteen ja passiivisuuteen liittyviin syöpiin.
• Vatsalihavien ja riittämättömästi liikkuvien potilaiden HR oli 1.48 (95 % CI 1,39-1,58). Tämä tarkoittaa 48 prosenttia suurempaa riskiä liikalihavuuteen ja passiivisuuteen liittyviin syöpiin.

Vatsan liikalihavuuden ja inaktiivisuuden yhdistelmän arvioitiin aiheuttavan 6,1 prosenttia liikalihavuuteen ja inaktiivisuuteen liittyvistä syövistä.

Herkkyysanalyyseissä seurannan ensimmäiset 2 ja 5 vuotta jätettiin pois käänteisen syy-yhteyden ongelman ratkaisemiseksi. Käänteinen kausaalisuhde tarkoittaa sitä, että toisin kuin ehkä odotetaan, muuttuja A ei aiheuta muuttujaa B, vaan asia on päinvastoin. Tässä tutkimuksessa ensimmäiset 2 ja 5 vuotta seurannasta jätettiin pois, koska tekijät halusivat välttää väärän johtopäätöksen tekemistä siitä, että vähäisempi fyysinen aktiivisuus tai lisääntynyt vatsan lihavuus johtaisi syöpään, vaikka asia olisi päinvastoin.

Tämä on erityisen tärkeää, sillä tämän kaltaisissa havainnointitutkimuksissa, joissa tutkijat havainnoivat yhteyksiä sen sijaan, että manipuloisivat muuttujia suoraan (kuten kontrolloidussa kokeessa), on aina olemassa huoli käänteisestä syy-yhteydestä. Tämä tarkoittaa, että sen sijaan, että altistuminen (vyötärönympärys tai liikunta) aiheuttaisi lopputuloksen (syöpä), lopputulos saattaa itse asiassa vaikuttaa altistumiseen.

Esimerkiksi:

• Saattaa vaikuttaa siltä, että suuri vyötärönympärys aiheuttaa syöpää. Mutta entä jos joku sairastuu varhain diagnosoimattomaan syöpään, jonka vuoksi hän on vähemmän aktiivinen ja lihoo? Tässä tapauksessa syöpä voi aiheuttaa korkean vyötärönympäryksen, ei päinvastoin.
• Saattaa vaikuttaa siltä, että vähäinen liikunta aiheuttaa syöpää. Mutta entä jos joku alkaa kärsiä diagnosoimattoman syövän oireista, mikä saa hänet vähentämään fyysistä aktiivisuuttaan? Syöpä vaikuttaisi jälleen kerran fyysiseen aktiivisuuteen, ei päinvastoin.

Tämän mahdollisen ongelman ratkaisemiseksi tutkijat tekivät herkkyysanalyysin, jossa he jättivät pois osallistujat, joille kehittyi syöpä kahden ensimmäisen vuoden aikana ja sitten viiden ensimmäisen seurantavuoden aikana. Tämä on tärkeää väärien oletusten välttämiseksi.

• Varhaiset syöpädiagnoosit: Jos joku sairastuu syöpään hyvin pian tutkimuksen alkamisen jälkeen, on todennäköisempää, että syöpä oli jo olemassa (vaikka sitä ei olisikaan diagnosoitu) tutkimuksen alussa ja vaikutti vyötärönympärykseen tai fyysiseen aktiivisuuteen.
• Varhaisia tapauksia lukuun ottamatta: Kun tutkijat jättävät pois nämä varhaiset syöpätapaukset, he käytännössä poistavat yksilöt, joiden kohdalla käänteinen syy-yhteys on todennäköisempi. Näin he voivat saada selkeämmän kuvan vyötärönympäryksen/liikunnan ja syövän välisestä mahdollisesta syy-yhteydestä.

Koska tutkimuksen tulokset pysyivät samoina myös sen jälkeen, kun nämä varhaiset syöpätapaukset jätettiin pois, havaitut yhteydet johtuvat todennäköisesti siitä, että vyötärönympärys ja fyysinen aktiivisuus vaikuttavat syöpäriskiin eikä päinvastoin. Näin ollen, kun tutkimuksesta poistettiin ne henkilöt, jotka sairastuivat syöpään hyvin pian tutkimuksen alkamisen jälkeen (joilla saattoi jo olla syöpä, joka vaikutti heidän painoonsa tai aktiivisuuteensa), vyötärönympäryksen/aktiivisuuden ja syövän välinen yhteys oli edelleen olemassa. Tämä tarkoittaa, että on todennäköisempää, että nämä asiat vaikuttavat syöpäriskiin, eikä tilanne ole päinvastainen. Tämäntyyppinen herkkyysanalyysi on tärkeä vaihe havainnointitutkimuksissa, jotta voidaan lisätä luottamusta tuloksiin ja puuttua mahdollisiin vääristymiin, kuten käänteiseen syy-yhteyteen.

Muissa herkkyysanalyyseissä tarkasteltiin sitä, miten tupakoimattomuus vaikutti syöpäsairauksien riskiin, miten alkoholin määrä vaikutti syöpäsairauksien riskiin, miten kiihtyvyysmittarilla mitatut fyysisen aktiivisuuden tasot vaikuttivat osallistujien ilmoittamien fyysisen aktiivisuuden tasojen sijasta, miten WHO:n suositteleman 150 minuutin kohtuullisen ja raskaan fyysisen aktiivisuuden tason saavuttaminen viikossa vaikutti, miten sukupuoli vaikutti, miten lihavuuteen liittyvät syövät vaikuttivat syöpiin ja passiivisuuteen liittyvät syövät vaikuttivat ja miten annos-vastesuhteiden määritteleminen onnistui paremmin, kun fyysisen aktiivisuuden tasot olivat jatkuvia eikä kaksinumeroisina. Kaikki herkkyysanalyysit vahvistivat ensisijaisen analyysin tulokset.

Puhu minulle nörttimäisesti

Näin laajan aineiston käyttö vahvistaa tuloksia, mutta kuten kaikissa tutkimuksissa, myös tässä on joitakin rajoituksia. Tärkeää on korostaa vyötärönympäryksen ja fyysisen aktiivisuuden mittaamista lähtötilanteessa. Nämä muuttujat ovat tietenkin voineet muuttua seurantavuosien aikana, mutta näitä muutoksia ei otettu huomioon analyyseissä. Vastaavasti Yhdistyneen kuningaskunnan biopankkiaineiston vastausprosentti oli alhainen, ja vastanneiden henkilöiden liikunta-aktiivisuus oli todennäköisesti suhteellisen korkealla tasolla (valintavirhe). Tämä voi tarkoittaa, että tosielämän tilanne voi olla jopa huonompi kuin tässä arvioitu.

Yli 72 000 henkilön osajoukko toimitti 7 päivän kiihtyvyysmittaritiedot fyysisestä aktiivisuudestaan. Suurimmalla osalla ihmisistä käytettiin subjektiivisia IPAQ-kyselylomakkeita fyysisen aktiivisuuden tason analysoimiseksi. IPAQ-pohjaisiin tietoihin voi tietysti liittyä muistelu- ja raportointivirheitä, mutta kirjoittajat käyttivät näitä subjektiivisia IPAQ-tietoja ja tekivät herkkyysanalyysejä käyttämällä objektiivisia kiihtyvyysmittaritietoja osajoukossa osallistujia. Nämä analyysit osoittivat johdonmukaisia tuloksia:

• Kun käytettiin kiihtyvyysmittaritietoja, vatsan lihavuuden ja riittämättömän fyysisen aktiivisuuden ryhmän vaarasuhde oli HR=1,22 (95 %CI 1,10-1,36).
• Tämä vaarasuhde oli samankaltaisella alueella ja samansuuntainen kuin IPAQ-tietojen perusteella saatu vaarasuhde (HR 1,15, 95 % CI 1,11-1,19).

Kotiin vietävät viestit

WHO:n ohjeiden noudattamatta jättäminen vyötärönympäryksen osalta (> 88 cm naisilla ja > 102 cm miehillä) lisää syöpäriskiä 11 %, ja liikuntaa koskevien ohjeiden noudattamatta jättäminen (vähintään 150 minuuttia kohtuullisen tai raskaan liikunnan harrastamista viikossa) lisää syöpäriskiä 5 %. Vyötärönympärys- ja liikuntaohjeiden noudattamatta jättäminen yhdessä lisää syöpäriskiä 15 prosenttia.

Riippumatta geneettisistä alttiustekijöistä syöpäriskiä voidaan muuttaa merkittävästi säilyttämällä terveellinen paino koko elämän ajan ja harrastamalla säännöllistä viikoittaista liikuntaa. Vaikka henkilö noudattaisi liikuntaohjeita, vatsan lihavuus lisää silti merkittävästi hänen riskiään sairastua tiettyihin syöpiin. Tätä tietoa olisi käytettävä painottamaan painonhallinnan ja erityisesti vatsan rasvan vähentämisen merkitystä potilaiden syöväntorjuntastrategioissa. Voimme käyttää tätä tietoa selittääksemme potilaille, että vaikka he olisivat fyysisesti aktiivisia, suuri vyötärönympärys on silti suurempi riski, ja molempiin tekijöihin puuttuminen on ratkaisevan tärkeää.

Viite

Bohmann P, Stein MJ, Amadou A, Baurecht H, Fervers B, Fontvieille E, Freisling H, Friedenreich C, Konzok J, Peruchet-Noray L, Leitzmann MF, Sedlmeier AM, Weber A. WHO:n ohjeet vyötärönympäryksestä ja fyysisestä aktiivisuudesta ja niiden yhteydestä syöpäriskiin. Br J Sports Med. 2025 Mar 3;59(6):360-366. doi: 10.1136/bjsports-2024-108708. PMID: 39843229; PMCID: PMC11874282.