Johdanto

Kliinisessä hoitokäytännössä potilailla on usein useita eri sairauksia, joita kutsutaan monisairaudeksi. Tätä alettiin tutkia yhä enemmän, ja se määriteltiin maailmanlaajuisen terveystutkimuksen painopisteeksi(Anon et al. 2018) Moniterveysongelmat ovat yhteydessä huonompaan fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, suurempaan lääkkeiden käyttöön ja terveydenhuollon käyttöön, ja ilmeisesti ne lisäävät myös ennenaikaisen kuoleman riskiä ja sairaalahoitojaksojen kestoa. Aikaisemmin terveydenhuolto keskittyi pääasiassa näiden olemassa olevien terveystilojen erilliseen hoitoon. Nykyään yksilöllisen hoidon merkitys yksilölle kokonaisuutena on korostunut, mikä tarkoittaa, että painopiste on enemmän tiettyjen sairauksien yhdistelmissä, jotka liittyvät fysiologisiin tekijöihin ja riskitekijöihin. Pelkästään polven tai lonkan nivelrikon, verenpainetaudin, tyypin 2 diabeteksen, masennuksen, sydämen vajaatoiminnan, iskeemisen sydänsairauden ja kroonisen obstruktiivisen keuhkosairauden (COPD) osalta liikunta osoittautui tehokkaaksi ja turvalliseksi. Oletus siitä, että liikunnasta voi olla hyötyä myös näiden sairauksien yhdistelmissä, perustuu siihen, että näillä sairauksilla on yhteinen riskitekijä (fyysinen passiivisuus) ja patogeneesi (systeeminen matala-asteinen tulehdus), joihin liikunta on osoittautunut tehokkaaksi. Tässä yhteenvedossa esitetään yhteenveto monisairaiden henkilöiden liikuntaterapiaa koskevasta näytöstä, joka on peräisin Briccan ym. vuonna 2020 julkaistusta järjestelmällisestä katsauksesta ja meta-analyysistä.

Menetelmät

Katsaukseen sisältyi RCT-tutkimuksia, joissa tarkasteltiin liikuntaterapiainterventioita muiden interventioiden kanssa tai ilman niitä verrattuna tavanomaiseen hoitoon, odotteluun ja lumelääkehoitoon. Arvioidut tulokset olivat:

• terveyteen liittyvä elämänlaatu
• Fyysinen toiminta
• Masennuksen ja ahdistuksen oireet

Tulokset

Kelpoisuusehdot täyttäviä tutkimuksia löytyi 23, joista meta-analyysiin sisällytettiin 13 tutkimusta.

Keskimäärin kolmetoista viikkoa kestäneen liikuntaterapian todettiin parantavan terveyteen liittyvää elämänlaatua hieman, mutta tähän tulokseen liittyy huomattavaa heterogeenisuutta. Meta-regressiot osoittivat, että iän lisääntyminen oli yhteydessä pienempiin vaikutusten suuruuksiin, mikä tarkoittaa, että mitä nuorempi potilas on, sitä enemmän parannuksia voidaan odottaa.

Kun tarkasteltiin liikunnan vaikutusta vuoden kuluttua, terveyteen liittyvä elämänlaatu parani hieman, ja heterogeenisuus oli vähäistä.

Mukaan otettiin kolmetoista tutkimusta, joissa mitattiin liikunnan vaikutusta objektiivisesti mitattuun fyysiseen toimintakykyyn. Keskimäärin kaksitoista viikkoa kestänyt harjoittelu paransi hieman fyysistä toimintakykyä, joskin huomattavan heterogeenisesti. Kun kuitenkin tarkasteltiin tutkimuksia, joissa käytettiin 6 minuutin kävelytestiä tulosmittarina, havaittiin lähes neljänkymmenen kolmen metrin parannus kävelymatkassa, ja heterogeenisuus oli vähäistä. Tämä parannus on suurempi kuin 30 metrin raja-arvo, jota yleensä käytetään kroonisista sairauksista kärsivillä. Pieni vaikutus säilyi vielä 1 vuoden kohdalla, mutta se oli huomattavan heterogeeninen. Liikunnalla ei havaittu olevan vaikutusta itse raportoituun fyysiseen toimintakykyyn, vaikka tätä tutkittiin vain kahdessa tutkimuksessa.

Liikuntaterapia, jonka keskimääräinen kesto oli 13 viikkoa, pystyi vähentämään masennusta huomattavasti, mutta siihen liittyy suurta heterogeenisuutta. Meta-regressio osoitti, että liikunta henkilöillä, joilla oli enemmän masennusta, pystyi vähentämään näitä masennusoireita enemmän. Tämä havainto voi osittain selittyä regressio keskiarvoon -ilmiöllä. Vuoden kuluttua liikuntaterapialla ei ollut vaikutusta masennukseen.

Liikuntaterapia, jonka keskimääräinen kesto oli kolmetoista viikkoa, ei pystynyt vähentämään ahdistuneisuutta.

Kaiken kaikkiaan liikunta ei aiheuttanut tavanomaiseen hoitoon verrattuna enempää haittatapahtumia, ja päinvastoin liikuntaterapia pystyi vähentämään vakavien haittatapahtumien, kuten sairaalahoidon, kuoleman, keuhkokuumeen ja sydänsairauksien riskiä.

Puhu minulle nörttimäisesti

Tutkimuksessa tehtiin perusteellinen järjestelmällinen katsaus ja meta-analyysi. On tärkeää huomata, että asiakirjojen etsinnässä ei käytetty kielirajoituksia. Mukaan otettiin tutkimuksia eri puolilta maailmaa, joten on todennäköistä, että tämän asiakirjan tulokset ovat laajalti yleistettävissä. Päivämäärää rajoitettiin vuodesta 1990 alkaen, mutta tämä selittyy asianmukaisesti lisääntyneellä raportoinnilla ja sillä, että monisairauden hoito on muuttunut huomattavasti sen jälkeen. Vahvuutena on se, että useimmissa tutkimuksissa käytettiin asianmukaista satunnaistamista ja tulokset arvioitiin validoiduilla mittareilla. Näyttöä julkaisuvirheestä ei ilmennyt, ja kirjoittajat ottivat virheen huomioon alentamalla näytön laatua.

Joitakin rajoituksia on se, että joissakin tutkimuksissa ei ollut mukana potilaita, joilla oli vain monisairautta. Koska monisairauden määritelmä ja interventiot ovat heterogeenisiä, tämä voi merkitä sitä, että havaitut vaikutukset eivät olleet pelkästään liikuntaterapian todellisia vaikutuksia.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Kaiken kaikkiaan havaittiin, että liikuntaterapialla oli pieniä vaikutuksia terveyteen liittyvän elämänlaadun ja fyysisen toimintakyvyn paranemiseen sekä masennusoireiden vähenemiseen. On tärkeää, että liikunta pystyi vähentämään merkittävästi vakavien haittatapahtumien, kuten sairaalahoidon, kuoleman, keuhkokuumeen ja sydänsairauksien riskiä. Vaikka nämä päätelmät perustuvat heikkolaatuiseen näyttöön, liikunta vaikuttaa turvalliselta ja hyödylliseltä, joten sitä olisi suositeltava. Vaikutusten häviäminen vuoden kuluttua voi selittyä liikuntaterapiaan sitoutumisen heikkenemisellä, minkä vuoksi suosittelemme pidempikestoista liikuntaterapiaa ja liikunnan sisällyttämistä näiden monisairaiden potilaiden päivittäiseen rutiiniin. Olisi mielenkiintoista tarkastella liikunnan vaikutuksia tutkimuksissa, joissa raportoidaan korkeasta hoitoon sitoutumisesta. Täydellinen 100-prosenttinen liikunnan noudattaminen saattaa kuitenkin jäädä meille terveydenhuollon tarjoajille haaveeksi....

Vie viestit kotiin

Aerobisesta liikunnasta, voimaharjoittelusta, tasapaino- ja liikkuvuusharjoittelusta tai näiden yhdistelmästä koostuvaa liikuntaterapiaa voidaan suositella monisairaiden potilaiden hoidossa.

Viitteet

Bricca, A., Harris, L. K., Jäger, M., Smith, S. M., Juhl, C. B., & Skou, S. T. (2020). Liikuntaterapian hyödyt ja haitat monisairailla henkilöillä: satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten systemaattinen katsaus ja meta-analyysi. Ikääntymistutkimuksen katsaukset, 63, 101166.

Boast, J. & Lancet. (2018). Monisairauden hyödyntäminen: uusi painopistealue. Lancet, 391(10131), 1637.