Niskakipujen lievittämisessä aerobisen harjoittelun lisäetu niskan vahvistamiseen verrattuna.
Johdanto
Niskalihasten vahvistaminen on se, mitä usein määrätään niskakivusta kärsiville ihmisille. Kävelyn ja pyöräilyn kaltaisen aerobisen liikunnan hyödyistä on yhä enemmän näyttöä. Joissakin viimeaikaisissa katsauksissa on saatu näyttöä siitä, että aerobisen harjoittelun lisääminen niskaharjoituksiin on parantanut voimaa, toimintakykyä ja kipua kroonisessa niskakivussa. Tässä RCT-tutkimuksessa pyrittiin vertailemaan suoraan molempia ja selvittämään, johtaako aerobisen harjoittelun lisääminen niskan vahvistamiseen parempiin tuloksiin kuin pelkkä aerobinen harjoittelu.
Menetelmät
Tässä RCT-tutkimuksessa osallistujat satunnaistettiin suorittamaan niskan vahvistusharjoituksia (kontrolli) tai interventioryhmään, jossa niskan vahvistamiseen lisättiin aerobista harjoittelua. Kyseessä oli kaksoissokkotutkimus, sillä sekä potilaat että arvioijat olivat sokkoutettuja, vaikka harjoitusohjelman antaneet fysioterapeutit eivät olleetkaan.
Potilaat voitiin ottaa mukaan tutkimukseen, kun heillä oli epäspesifistä niskakipua, joka oli kestänyt vähintään 4 viikkoa. Mukaan voitiin ottaa sekä henkilöitä, joilla on niskakipuja, joihin liittyy niskakipuja, että henkilöitä, joilla ei ole niskakipuja. Heillä oli oltava vähintään lieviä toimintarajoitteita, mikä vastaa vähintään pistemäärää 10/50 niskan invaliditeetti-indeksin (Neck Disability Index, NDI ) kyselylomakkeessa. Lisäksi väestö oli istumatonta, sillä yksi osallistumisvaatimuksista oli, ettei vapaa-ajan liikuntaa ollut. Tämä määritettiin vastaamalla "ei" seuraavaan kysymykseen: "Harjoititko vapaa-aikanasi liikuntaa, joka sai sinut hengittämään raskaammin vähintään ⩾2 päivänä/viikossa?"
Osallistujat jaettiin satunnaisesti interventioryhmään, jossa aerobiset harjoitukset lisättiin niskan vahvistusharjoitteluun, tai kontrolliryhmään, joka osallistui vain jälkimmäiseen. Sekä interventio- että kontrolliryhmät saivat 2 ohjattua venyttely- ja vastusharjoituskertaa viikossa 6 viikon ajan. Nämä harjoitukset suoritettiin käyttämällä elastisia vastuskuminauhoja, ja ne on kuvattu alla.
Kaikki aloittivat ohjelman helpoimmalla vastuskuminauhalla, ja ohjelmassa edettiin, kun 30 peräkkäistä toistoa oli mahdollista tehdä 3 sekunnin pituudella liikkeen loppualueella. Näitä harjoituksia täydennettiin kotiharjoittelulla 2 päivänä viikossa.
Interventioryhmässä vahvistusharjoitusten jälkeen suoritettiin aerobinen pyöräilyohjelma. Tämä tapahtui kohtalaisella intensiteetillä, joka määritettiin pyöräilemällä 60 %:lla iän mukaisesta maksimisykkeestä. Ensimmäisellä viikolla pyöräiltiin 20 minuuttia, toisella viikolla 30 minuuttia ja kolmannella viikolla 45 minuuttia ja seuraavilla viikoilla 45 minuuttia. Ainoastaan interventioryhmän osallistujat osallistuivat lisäksi kahtena päivänä viikossa kävelyyn tai pyöräilyyn kotona.
Jokaisen valvotun harjoitusjakson lopussa osallistujat saivat 5 minuutin kevyen painehieronnan. Tällä pyrittiin varmistamaan osallistuminen ja rajoittamaan mahdolliset keskeyttämiset mahdollisimman vähäisiksi.
Mittaukset tehtiin tutkimuksen alussa ja harjoittelujakson lopussa (6 viikkoa). Seurantamittaus tehtiin 6 kuukauden kuluttua. Ensisijainen tulosmittari oli globaali muutosarviointi (GROC). Asteikko vaihteli -7:stä (erittäin paljon huonompi) 0:n ("suunnilleen sama") ja +7:n ("erittäin paljon parempi") välillä. Pisteet +4 ja +5 tarkoittavat kohtalaisia muutoksia potilaan kokemassa tilassa, ja pisteet +6 ja +7 tarkoittavat suurempia muutoksia potilaan tilassa. Minimaaliset kliinisesti merkittävät erot kokonaismuutoksen arvioinnissa ilmoitettiin 3 pisteen muutoksina lähtötilanteesta. Hoito katsottiin onnistuneeksi, kun GROC-arvo oli vähintään +5.
Toinen kiinnostuksen kohteena oleva tulosmittari oli kivun voimakkuus, joka mitattiin visuaalisella analogisella asteikolla (VAS). Muita mittauksia olivat NDI, FABQ-kyselylomake (Fear-Avoidance Beliefs Questionnaire), niskan yläosaan ja/tai päähän kohdistuvan kivun esiintyminen, lääkkeiden käyttö ja kliiniset tulokset, kuten ROM, asento, Spurling, segmentaalinen liikkuvuus, lihasten pituuden testaus jne.
Tulokset
Tutkimukseen otettiin mukaan 139 osallistujaa, ja lähtötilanteessa saatiin vertailukelpoiset ryhmät. Heillä oli keskimäärin 226 päivää niskakipua.
Ensisijainen tulosanalyysi osoitti, että aerobisen harjoittelun lisääminen niskan vahvistamiseen johti siihen, että 77 prosenttia potilaista ilmoitti hoidon onnistuneen 6 kuukauden kuluttua, kun taas kontrolliryhmässä 40 prosenttia. Merkittäviä eroja molempien ryhmien välillä ei kuitenkaan havaittu 6 viikon jälkeen.
VAS-kivun voimakkuus väheni 6 viikon kohdalla molemmissa ryhmissä, mutta se oli merkittävää vain interventioryhmässä. Se kuitenkin väheni edelleen 3 kuukauden ja 6 kuukauden seurannassa vain interventioryhmässä.
Kysymyksiä ja ajatuksia
Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että aerobisen harjoittelun lisääminen niskakivun säännölliseen voimaharjoitteluun ei johtanut merkittäviin eroihin potilaiden kokemassa hoidon onnistumisessa. Kuitenkin 6 kuukauden kohdalla tämä ero oli ilmeinen. Melko harvinainen havainto oli se, että ryhmässä ei ollut eroa tutkimuksen lopussa, mutta 6 kuukautta tutkimuksen päättymisen jälkeen havaittiin kuitenkin merkittävä ero. Molempien ryhmien osallistujia kannustettiin jatkamaan harjoittelua 3 kertaa viikossa kotona, ja interventioryhmässä heitä kehotettiin myös jatkamaan 3 kertaa viikossa 30 minuutin aerobista liikuntaa. Oliko yleisen kunnon paraneminen se, joka johti merkittävään eroon hoidon onnistumisessa 6 kuukauden kuluttua?
Vain neljäkymmentä prosenttia osallistujista, jotka saivat niskan vahvistusharjoitteita, paranivat. Tämä ei herätä suurta luottamusta voimaharjoitusten tekemiseen. Näyttää siltä, että aerobisen harjoittelun lisääminen niskan vahvistamiseen oli välttämätöntä hyvien tulosten saavuttamiseksi. Lisäksi onnistuneiden tulosten ja aerobisen harjoittelun keston välillä havaittiin merkittävä positiivinen korrelaatio; mitä pidempi kesto, sitä suuremmat mahdollisuudet onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseen. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että kaikki eivät ehkä reagoi voimaharjoitteluun. Voi myös olla, että tämä johtui yleisen kunnon kohoamisesta.
Mielenkiintoista on, että kivun voimakkuuden väheneminen havaittiin välittömästi alkuperäisen toimenpiteen päättymisen jälkeen molemmissa ryhmissä. Mielenkiintoista oli, että pitkäaikaisseurannan aikana kivun voimakkuus väheni jälleen, mutta vain aerobisen liikunnan ryhmässä.
Toissijaiset tulosmittarit tukivat ensisijaisen analyysin tuloksia. Silmiinpistävää oli lääkkeiden käytön suuri väheneminen. Ennen tutkimuksen aloittamista puolet otoksesta käytti kipulääkkeitä, mutta vain 3 % jatkoi kipulääkkeiden käyttöä 6 kuukauden jälkeen. Emme tietenkään voi sanoa, lopettivatko he lääkkeen käytön hyvien tulosten vuoksi vai eikö sitä enää vain määrätty heille. Tästä huolimatta tämä tutkimus näyttää saavuttaneen erittäin hyvän tuloksen suurelle joukolle ihmisiä.
Puhu minulle nörttimäisesti
Teholaskelma osoitti, että ryhmää kohti tarvittiin 40 henkilöä. Tutkimukseen osallistui 70 henkilöä ryhmää kohti. Se on lähes kaksinkertainen vaadittuun otoskokoon verrattuna. Tämä on pienentänyt virhemarginaalia. Otoskoon kasvattaminen helpottaa myös merkittävien tulosten löytämistä. Tässä yhteydessä on edelleen ratkaisevaa tarkastella kliinisesti vähiten merkittävää eroa, koska sen avulla voidaan erottaa toisistaan tärkeät ja merkityksettömät kliiniset tulokset eikä niinkään merkitsevyyden perusteella.
Tutkimuksesta puuttui todellinen kontrolliryhmä, joka suoritti vain aerobista liikuntaa. Tutkimukseen osallistui kuitenkin osallistujia, joilla oli niskakipuja keskimäärin 222 päivän ajan. Tämä voi olla tärkeää sen tutkimiseksi, hyötyisivätkö pitkäaikaisemmasta niskakivusta kärsivät henkilöt enemmän aerobisesta ohjelmasta kuin henkilöt, joilla kipu on alkanut akuutisti.
Vie viestit kotiin
Aerobisen harjoittelun lisääminen niskahartiaseudun vahvistamiseen näytti vähentävän kivun määrää verrattuna pelkkään vahvistamiseen. Samalla se johti siihen, että lähes kaksinkertainen määrä osallistujia ilmoitti hoidon onnistuneen 6 kuukauden kuluttua, mutta ei 6 viikon kuluttua. Aerobisen harjoittelun lisääminen on merkityksellistä pitkäaikaisvaikutusten kannalta henkilöillä, joilla on epäspesifistä niskakipua.
Viite
