Johdanto

Nuorten polvivammoilla voi olla merkittävä vaikutus, koska ne vaikuttavat pitkällä aikavälillä voimiin ja osallistumiseen. Vammoihin johtavia tekijöitä ja niiden korjaamista on tutkittu runsaasti, mutta vain vähän tiedetään siitä, miten polven voima kehittyy vammautuneilla nuorilla. Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa pyrittiin vertailemaan voimaa nuorten polvivammojen yhteydessä ja vertaamaan sitä loukkaantumattomiin ikätovereihin.

Menetelmät

Tässä tutkimuksessa käytettiin prospektiivista kohorttirakennetta, jolla seurattiin nuorten polvivamman vaikutusta reiden ojentaja- ja taivuttajalihasten voimaan. Mukaan otettiin osallistujia, joilla oli polvivammoja ja joilla ei ollut polvivammoja, jos heidän ikänsä oli 11-19 vuotta. Loukkaantuneiden osallistujien edellytyksenä oli, että vamma oli heidän ensimmäinen urheiluun tai vapaa-ajan harrastuksiin liittyvä loukkaantumisensa ja että se oli tapahtunut enintään neljän viime kuukauden aikana.

Nuorten polvivamma määriteltiin "kliiniseksi diagnoosiksi nivelside-, meniski- tai muuksi nivelensisäiseksi sääriluun tai polvilumpion vammaksi".

Kaikkien mukana olleiden osallistujien reiden ojentajien ja taivuttajien voimaa arvioitiin lähtötilanteessa (vamman syntymisen jälkeen) sekä 6, 12, 18 ja 24 kuukauden kuluttua.

Altistumismuuttuja oli polvivamman tila (vammaton vs. loukkaantunut), ja tulosmuuttujina olivat polven konsentrinen ojentaja- ja taivutusvääntömomentti 90° sekunnissa 0-90°:n taivutusliikealueella. Analyyseissä käytettiin absoluuttisia huippuvääntömomenttiarvoja Nm:nä ilmaistuna. Ryhmien väliset erot polven ojentajien ja taivuttajien huippuvääntömomentissa arvioitiin loukkaantuneissa ja vahingoittumattomissa polvissa.

Tulokset

Yhteensä 186 osallistujaa osallistui tutkimukseen, joista 106:lla oli polvivamma ja 80:llä ei ollut polvivammaa.

Tulokset osoittavat, että polvivamman saaneilla henkilöillä oli alhaisempi lähtötason voima (eli heti vamman jälkeen, ei ennen vammaa). Tämä ryhmien välinen ero oli -37,1 Nm vammojen ojentajavääntömomentissa ja -24,6 Nm vammojen taivutusvääntömomentissa verrattuna kontrolliryhmään, joka ei ollut loukkaantunut.

Vammautuneiden osallistujien vammaton raaja oli myös vähemmän vahva, mutta ryhmien väliset erot olivat tässä pienempiä: -8,4 fleksorisen vääntömomentin osalta ja merkityksetön ekstensorisen vääntömomentin osalta, koska luottamusväli oli nolla: -6,4 (95 prosentin CI -14,0-1,3).

Kuukausien kuluessa vammasta ryhmien väliset erot voimassa pienenivät 12 kuukauteen asti sekä ojentaja- että taivutusmomentin osalta. 12 kuukauden kuluttua parannusta ei enää havaittu. Vahvuusarvot, jotka saatiin 12 kuukauden seurannan jälkeen, jäivät alle niiden arvojen, jotka saatiin vammattomilta vertailuhenkilöiltä.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Tutkimustuloksia lukiessa silmään pistää se, että loukkaantuneen raajan voima ei koskaan ylittänyt loukkaantumattoman ryhmän perusarvoa. Merkittävä takaisku! Vammautumaton raaja saavutti vammattoman ryhmän voiman perusarvon ylittävän kasvun. Tämä tarkoittaisi, että myös raajojen symmetriaindeksiin on vaikutusta. Vammaton ryhmä vahvistuu kuukausien kuluessa, mikä johtuu mahdollisesti kypsymisen ja jatkuvan harjoittelun yhdistelmästä. Nuorten urheilijoiden parissa työskentelevien henkilöiden tulisi olla tietoisia siitä, että loukkaantuneen voimat jäävät alle vastaavan ikäisten loukkaantumattomien urheilijoiden voimien. Tämä korostaa tarvetta jatkaa kauden aikana ennaltaehkäisyä ja vahvistamista, erityisesti loukkaantumisesta palaavien osalta. Nuorten parissa työskentelevät fysioterapeutit voisivat käyttää yhdistelmää, jossa lasketaan raajojen symmetriaindeksi (LSI) ja verrataan sitä vammattomien nuorten voiman normiarvoihin.

Tuloksissa on varmasti jonkin verran heterogeenisuutta, koska kyseessä oli havainnointitutkimus. Tämä tarkoittaa, että hoitoa ei tarjota ja että osallistujia seurataan vain ajan myötä. Näin ollen voi olla eroja noudatettavassa hoidossa (konservatiivinen vs. operatiivinen), kuntoutuksen osatekijöissä, kuntoutuksen kestossa, kuntoutukseen osallistumisessa, lajikohtaisissa vaatimuksissa ja kilpailutasossa sekä monissa muissa tekijöissä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei näiden tulosten tarkastelu olisi arvotonta. Voit oppia, miten voimat paranevat nuoren polvivamman jälkeen ja miten urheilijasi pärjää ikätovereihinsa verrattuna.

On tärkeää huomata, että tässä tutkimuksessa voiman mittaamiseen käytettiin huippuvääntömomenttia. Huippuarvot voivat olla vähemmän luotettavia kuin keskiarvot. 3-5 sekunnin ajan. Myös loukkaantuneet osallistujat saattavat epäröidä kärsivien jalkojen voiman mittaamista. Siksi ehdotan, että lasketaan huippulujuus ja keskimääräinen lujuus.

Puhu minulle nörttimäisesti

Voiman analyyseihin sisältyi huippuvääntömomentti, jota ei ollut normalisoitu kehon painoon. Normaalitilanteessa normalisoituja voimamittareita käytetään yksilöiden välisten vertailujen tekemiseen, mutta tässä tutkimuksessa käytettiin pikemminkin huippuvääntömomenttia. Kirjoittajat selittivät, että huippuvääntömomentti oli valittu lopputulos, koska toissijaisena tavoitteena oli verrata voimaa eri sukupuolten välillä ja että sukupuolen sijasta rasvattoman massan ero voisi selittää, miksi naisilla on yleensä huonommat tulokset ACL-rekonstruktion jälkeen. Tämä olisi toisaalta voinut johtaa aiheiden välisiin virheellisiin vertailuihin, mutta kirjoittajat päättelivät, että koska vammoja sairastaneet henkilöt oli yhdistetty vammattomiin kontrolleihin, jotka olivat iältään, sukupuoleltaan ja urheilulajiltaan samanlaisia, vertailut heijastivat todennäköisesti todellisia eroja.

Käytettiin uutta menetelmää relevanttien kovariaattien löytämiseksi suunnatun asyklisen graafin (DAG) avulla kovariaattien ja altistumisen (polvivamma) sekä voiman lopputuloksen välisen suhteen käsitteellistämiseksi. Seuraavat muuttujat säilytettiin:

• Ikä,
• Sukupuoli,
• Urheilulaji,
• Kilpailun taso,
• Perheen tulot,
• Raajojen dominanssi,
• rasvaton massa ja
• Urheilun altistumisen määrä

Useita herkkyysanalyysejä tehtiin, ja ne vahvistivat ensisijaisessa analyysissä saadut tulokset. Samoin eksploratiiviset analyysit eivät muuttaneet ensisijaisen analyysin päätelmiä, kun käytettiin osallistujien sukupuolta tai vammatyyppien eroja.

Kotiin vietävät viestit

Tässä tutkimuksessa osoitettiin, että nuorilla polvivamman jälkeen on tapahtunut merkittäviä voimakestävyyden takaiskuja. Mikä tärkeintä, loukkaantuneen polven voima jäi alle loukkaantumattoman osallistujan voiman perustason, mikä viittaa epäjohdonmukaisen tai riittämättömän kuntoutuksen mahdollisuuteen. Tämä merkitsee sitä, että urheiluun ja vapaa-ajan toimintaan palaavia nuoria olisi seurattava tarkoin, vaikka paluun katsottaisiinkin onnistuneen. Tämä puoltaa jatkuvaa vahvistamista ja jatkuvien ennaltaehkäisevien toimenpiteiden sisällyttämistä.

Viite

Losciale JM, Le CY, Jansen NEJ, Lu L, Xie H, Mitchell C, Hunt MA, Whittaker JL. Vahvuus Takaiskut: Nuorten urheiluun liittyvien polvinivelvammojen vaikutus reisilihasten voimaan. 24 kuukauden prospektiivinen kohorttitutkimus. J Orthop Sports Phys Ther. 2025 Feb;55(2):1-11. doi: 10.2519/jospt.2024.12663. PMID: 39846422.