Johdanto

Nivuskipu on yleinen sairaus jalkapalloilijoiden keskuudessa, ja se voi johtaa ajan menetykseen. Nivuskivun varhaista havaitsemista on ehdotettu tehokkaaksi ennaltaehkäiseväksi toimenpiteeksi. Raporttien mukaan nivuskipu voi liittyä adduktorien heikkouteen. Koska emme kuitenkaan tiedä, edeltääkö kipu adduktorien heikkoutta vai onko asia toisinpäin, tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään adduktorien voiman heikkouden ja nivuskivun puhkeamisen välistä vuorovaikutusta.

Menetelmät

Pitkittäistutkimus, johon osallistui erään jalkapallon pääsarjatason seuran jalkapalloilijoita alle 13-vuotiaista alle 19-vuotiaisiin. Heitä pyydettiin ilmoittamaan 14 viikon ajan joka viikko, kokivatko he nivuskipua vai eivät. Jos näin oli, saatiin numeerinen kipuarvosana-asteikko 0-10.

Viikoittain suoritettiin pitkävartisen adduktorin puristusvoimatesti ForceFrame-ohjelmalla. Vastusta käytettiin 5 cm:n etäisyydellä mediaalisesta malleolista. Tehtiin 5 sekunnin maksimaalinen puristus, ja yksi toisto tehtiin viikoittain.

Pelaajat jaettiin nivuskipuryhmään ja ryhmään, jossa nivuskipua ei esiintynyt, oireiden ilmoittamisen perusteella.

Tulokset

Tulokset saatiin 53 pelaajalta, joiden keski-ikä oli 14,4 vuotta. Heistä 29 ilmoitti nivuskivusta, kun taas 24:llä ei ollut nivuskipua 14 viikon tutkimusjakson aikana. Lähtötilanteessa näiden kahden ryhmän demografisissa tiedoissa ei ollut eroa. Myöskään nivuskivun kanssa ja ilman nivuskipua liikkuvien välillä ei ollut eroa lähtötilanteen adduktorin puristusvoimassa.

Nivuskipua kokeneet ilmoittivat NPRS-asteikolla kivun keskimääräiseksi vaikeusasteeksi 3,1 (+/- 1,5). Näiden oireiden keskimääräinen kesto oli 2,1 viikkoa (+/- 1,3 viikkoa). Tuloksista kävi ilmi, että nivuskivusta ilmoittaneilla henkilöillä oli erilaiset adduktorin puristusvoimaarvot neljässä eri ajankohdassa, ks. kuva 2B.

Adduktiovoima väheni lähtötilanteesta kipua edeltävään viikkoon Se jatkoi vähenemistään kivun alkaessa Voima lisääntyi kivuttomaan aikaan palatessa.

Erityisen mielenkiintoista oli se, että pelaajilla, joilla ei ollut nivuskipua, ei ollut eroja puristusvoimassa 14 viikon aikana.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Onko nivuskipu syynä alentuneeseen adduktiovoimaan vai altistaako voiman väheneminen nivuskivulle? Se on kuin vastaisi kysymykseen kanan vai munan. Tämä havainto vähentyneestä adduktiovoimasta ja nivuskivun puhkeamisesta oli yhdenmukainen Crow'n vuonna 2009 ja Thorborgin vuonna 2014 tekemän aikaisemman pienen tutkimuksen kanssa. On ehdotettu, että motorisen yksikön neuromuskulaarinen inhibitio ilmenee ennen kivun tietoista alkamista. Tiedämme kuitenkin myös, että kipu voi estää lihasten toimintaa.

Kivun ilmoittaminen perustui seuraavaan kysymykseen: "Onko teillä ollut viimeisen viikon aikana mitään

lonkka- tai nivuskipu, joka on rajoittanut suoritustasi millään tavalla, asteikolla 0-10?". Tämä kysymys saattoi olla tulkinnanvarainen, sillä jotkut saattoivat lopettaa suorituksensa kivun ilmaantuessa, kun taas toiset saattoivat jatkaa suoritusta ja tulkita tämän toisin.

Vaikka tätä pitäisi testata tarkemmin, on mielenkiintoista huomata, että pelaajien, joilla ei ollut nivuskipua, puristusvoimaarvot pysyivät vakaina 14 viikon ajan. Vastaavasti ne, joilla ei ollut kipua, eivät eronneet lähtötilanteessa niistä, joille myöhemmin kehittyi nivuskipu. Ja mikä tärkeintä, kun nivuskipu hellitti, voima-arvot palasivat perusarvoihin. Siksi vaikuttaa järkevältä sisällyttää tämä pikatesti jalkapalloon.

Puhu minulle nörttimäisesti

Kokonaisvoimantuotto normalisoitiin BMI:n mukaan ja ilmaistiin newtoneina kilogrammaa kohti. Tällä tavoin lujuusarvoja voitiin verrata yksilöiden välillä. Johdonmukaisuuden vuoksi varmistettiin, että testausmenettelyt suoritettiin vähintään kolme päivää viimeisen pelatun pelin jälkeen, keskellä viikkoa.

Tämän tutkimuksen rajoituksena voi olla se, että suoritettiin vain yksi maksimaalinen toisto adduktorin puristuksesta. Tämä on siis mahdollista todellisissa tilanteissa. Tutkimuksessa sallitaan kuitenkin useimmiten vähintään yksi tai vähintään kolme testin toistoa. Tämä on saattanut aiheuttaa epäröintiä, erityisesti niillä, joilla on jo nivusvaivoja tai kipua.

Pitkän vivun adduktiovoima mitattiin, koska sen oli osoitettu tuottavan suurempia adduktiovääntömomentteja hyvällä luotettavuudella. Lisäksi pitkän vivun puristustestin on todettu olevan nivuskivun riskitekijä.

Tässä näytteessä 15 prosentin lujuuden alenemisen raja-arvo katsottiin merkitykselliseksi. Nivuskipua sairastavista (29 kipukohtausta) 16:lle kipukohtaukselle oli ominaista vähintään 15 prosentin voiman lasku.

Tässä tutkimuksessa ei otettu huomioon muita muuttujia, kuten väsymystä, harjoitusmäärää ja harjoitustietoja. Näin ollen tarvitaan lisätutkimuksia näiden tekijöiden kontrolloimiseksi.

Vie viestit kotiin

Tässä havaittu yhteys adduktiovoiman ja nivuskivun välillä ei merkitse syy-yhteyttä. Se, että sama suhde on havaittu myös muissa tutkimuksissa, voi tarkoittaa, että lonkan adduktorien voiman väheneminen voi altistaa nivuskivulle. Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä voidaan helposti toteuttaa, kun nämä vähennykset havaitaan seulonnassa.

Viite

DeLang MD, Garrison JC, Hannon JP, Ishøi L, Thorborg K. Nuorten miesjalkapalloilijoiden viikoittainen seulonta: 14 viikon pitkittäistutkimus nivuskivun ja pitkän vivun adduktorin puristusvoiman välisestä vuorovaikutuksesta. J Sci Med Sport. 2023 Feb 10:S1440-2440(23)00031-2. doi: 10.1016/j.jsams.2023.02.003. Epub ahead of print. PMID: 36813698.