Patellofemoraalista kipua (PFP) on perinteisesti lähestytty hyvin biolääketieteellisellä tavalla. Loppujen lopuksi siinä tarkastellaan nivelestä johtuvaa kipua ja sitä, vaikuttaako niveleen kohdistuva kuormitus biomekaniikkaan. Miksi meidän pitäisi siis kiinnittää huomiota psykososiaalisiin näkökohtiin ja mitä tiedämme niistä PFP:n alalla?
Patellofemoraalista kipua (PFP) on perinteisesti lähestytty hyvin biolääketieteellisellä tavalla. Loppujen lopuksi siinä tarkastellaan nivelestä johtuvaa kipua ja sitä, vaikuttaako niveleen kohdistuva kuormitus biomekaniikkaan. Miksi meidän pitäisi siis kiinnittää huomiota psykososiaalisiin näkökohtiin ja mitä tiedämme niistä PFP:n alalla?
Kun PFP:tä alettiin tutkia 1980-luvulla, suurin huomio kiinnitettiin VMO:hon. Lukuisat tutkimukset ovat johtaneet epäselviin tuloksiin VMO:n anatomian, toiminnan ja laukaisun osalta. 1990- ja 2000-luvuilla keskityttiin proksimaalisiin rakenteisiin sekä lantion ja reisiluun asennon ja hallinnan rooliin. Tämän ohella on julkaistu julkaisuja jalkaterän roolista, lihasten pituudesta, vartalon aktivoinnista ja viime aikoina myös juoksutekniikasta. Ulkoisia tekijöitä on tutkittu muun muassa kuormitusta, jalkineita ja porraskuormitusta tarkastelemalla. Kaikki hyödyllisiä, kaikki informatiivisia, mutta kaikki hyvin, hyvin biolääketieteellisiä.
Patellofemoraalisen kivun psykososiaalisten näkökohtien ympärillä vallitseva hiljaisuus oli kuurouttavaa.
Psykososiaalisia näkökohtia koskeva hiljaisuus oli kuurouttavaa. Tutkimuskulttuuri keskittyi 3D-kamerajärjestelmiin, voimakenttälevyihin ja EMG:hen, ja vaikutusvaltaisia henkilöitä oli hyvin vaikea saada hyväksymään kvalitatiivisia tutkimusalueita, joissa tutkitaan psykososiaalisia aiheita. Crepitus-tutkimukseni hylättiin julkaistavaksi sillä perusteella, että se "ei ole riittävän kiinnostava lukijakunnalle", ja samoin minut hylättiin esiteltäväksi Patellofemoral Research Retreat -tapahtumassa, kun taas sen rinnalla anatomiatutkimukseni vmo:n arkkitehtuurista hyväksyttiin iloisesti molempiin. Kuinka väärässä nämä silloiset päättäjät olivatkaan. Et voi väittää vastaan 1,1 miljoonaa katselukertaa, jotka Physiotutors on saanut heidän videolleen crepitusista ja heidän työstään!!!
Olen iloinen voidessani todeta, että viimeisten 10 vuoden aikana on tapahtunut muutos. Ben Smith on tehnyt upeaa työtä PFP-potilaiden kokemuksista ja tuonut esiin potilaiden elämään kohdistuvat merkittävät haittavaikutukset. Samanaikaisesti minun ja muiden sen jälkeen tekemäni työ on osoittanut, että crepitusiin liittyy kielteisiä uskomuksia ja miten potilaat muuttavat käyttäytymistään näiden uskomusten perusteella.
Kinesiofobia on kiehtova alue, joka on nousemassa esiin, ja kirjallisuuden perusteella voimme nähdä, että muuttunut huono liikkuminen johtuu usein enemmänkin kinesiofobiasta kuin heikkoudesta. Ja niille teistä, jotka pitävät numeroista, kaikki ei ole vielä menetetty. Nyt on olemassa joitakin supervalidoituja tulosmittareita, joita käytetään mittaamaan katastrofointia, kinesiofobiaa ja pelon välttämistä.
Pidän myös Yhdistyneestä kuningaskunnasta hiljattain saadusta työstä, joka koskee masennuksen ja ahdistuksen määrää PFP-väestössä. Ja kyllä, selventääkseni, paljon korkeampi kuin ikätoveriväestö.
Minne nyt? On ihan hyvä, että pystytään tunnistamaan ahdistuneisuus, masennus, kinesiofobia jne. tässä väestössä. On ihan hyvä tarkastella voimaa ja liikettä tässä väestössä. Haluaisin nyt nähdä enemmän psykologisten interventioiden merkitystä, usein koulutuksen ympärillä, jotta voitaisiin tarkastella fyysisten hoitojen sitoutumista.
PATELLOFEMORAALINEN KIPU & RASVATYYNYN OIREYHTYMÄ
Päivitä tietosi patellofemoraalisesta kivusta saamalla tietoa uusimmista tutkimuksista polviasiantuntija Claire Robertsonin kanssa.
Totta puhuen sinulla voi olla hienoimmat testilaitteet ja monimutkaiset harjoitukset, mutta jos potilas ei osallistu niihin uskomustensa, pelon välttelynsä, ahdistuneisuutensa tai minkä tahansa tunnistamasi syyn vuoksi, se on kaikkien ajanhukkaa.
Meidän on lisättävä psykososiaalista tietoisuutta patellofemoraalisesta kivusta ja etsittävä yhdistettyä lähestymistapaa, ja toivon, että huomaatte opetuksessani, että pyrin juuri tähän.
Viitteet
