Ovatko isometriset harjoitteet ihmease jännetupen kipujen vähentämiseen? Tässä blogissa keskustelemme siitä, mistä isometrinen "trendi" tuli ja mitä todisteet siitä kertovat!
Vuonna 2015 Rio ym. aloittivat jonkinlaisen trendin, kun he tekivät ristikkäistutkimuksen kuudelle lentopalloilijalle, joilla oli patellajänteen tendinopatia. Tulokset olivat hämmästyttäviä, sillä kaikkien pelaajien kipu väheni välittömästi NRS-asteikolla keskimäärin 7/10:stä 0:aan, ja vain yksi kuudesta pelaajasta ilmoitti, että kipu oli edelleen 1- vähintään 45 minuuttia isometristen supistusten jälkeen. Heidän käyttämänsä protokolla oli 5 sarjaa, joissa 45 sekunnin supistuminen jalkojen ojennuskoneessa ja 70 % maksimaalisesta vapaaehtoisesta ponnistuksesta. He havaitsivat myös, että isometriset harjoitteet pystyivät vähentämään kortikaalista inhibitiota ja lisäämään voimaa 19 prosenttia. He vertasivat isometristä interventiota isotoniseen interventioon, eikä isometrisessä ryhmässä havaittuja vaikutuksia voitu saavuttaa isotonisessa ryhmässä:
Samat kirjoittajat tekivät kaksi vuotta myöhemmin seurantatutkimuksen hyppäävillä urheilijoilla(Rio et al. 2017), jossa he vertasivat isometristä ohjelmaa ja isotonista ohjelmaa toisiinsa. Tässä tutkimuksessa tulokset olivat hieman heterogeenisempia molemmissa ryhmissä, ja isometrisessä ryhmässä kivun välitön väheneminen oli suurempaa:
Hiljattain julkaistussa Holdenin ym. (2019) tarkastelivat isometristen harjoitteiden vaikutusta myös patellajänteen tendinopatian yhteydessä, eivätkä he havainneet mitään kipua lievittävää vaikutusta:
Naisten suuri osuus ja suhteellisen korkea keski-ikä ovat kuitenkin epätyypillisiä patellajänteen jännetuppitulehdukselle, joka on yleensä nuorten, hyppäävien miesten sairaus. Voi siis olla, että patellajänteen tendinopatian diagnoosi ei joissakin tapauksissa ollut oikea. Vaikka nämä kaksi tutkimusta tehtiin patellajänteen tendinopatiasta, tarkastellaan, voimmeko siirtää nämä tulokset muihin jänteisiin.
Akillesjänteen osalta Seth O'Neill et al. (2018) tekivät tutkimuksen, jossa ryhmä potilaita, joilla oli akillesjänteen tendinopatia, teki isometrisiä supistuksia plantaarifleksoreihin. He eivät havainneet välitöntä kivunlievitystä eivätkä parantunutta motorista suorituskykyä potilailla, joilla oli akillesjänteen tendinopatia:
Riel et al. (2018) tutkivat isometristen harjoitteiden, isotonisten harjoitteiden ja kävelyn vaikutuksia plantaarifaskiitin kipuun. He havaitsivat, että kipu ei muuttunut missään ryhmässä ennen ja jälkeen harjoitusten:
Viimeiseksi Coombes et al. (2016) tarkasteli isometrisiä menetelmiä lateraalisen epikondylalgian yhteydessä. Heidän tutkimuksessaan potilaiden kipukynnyksen yläpuolella olevat isometriset supistukset itse asiassa lisäsivät potilaiden kiputasoa harjoituksen jälkeen, kun taas potilaiden kipukynnyksen alapuolella olevilla isometrisillä supistuksilla ei ollut vaikutusta kontrolliryhmään verrattuna:
Toinen Stasinopoulosin ym. (2017) vertailivat kolmea harjoitusryhmää lateraalisen epikondylalgian hoidossa: Yksi ryhmä suoritti eksentristä harjoittelua, toinen eksentristä-keskeistä harjoittelua ja kolmas ryhmä yhdisti eksentrisen-keskeisen harjoittelun isometriseen harjoitteluun. Kirjoittajat väittivät, että suurin osa otetoiminnoista edellyttää ranteen fleksoreiden ja ekstensoreiden isometristä supistumista, joten isometristen harjoitusten lisääminen LE:hen on ehdottoman järkevää. He havaitsivat, että konsentrisen liikkeen lisääminen johti parempiin tuloksiin kivun, toiminnan ja otteen voiman osalta 4 ja 8 viikon kuluttua:
Tutkimuksen seuranta-aika oli kuitenkin melko lyhyt, ja sen olisi pitänyt olla vähintään 12 viikkoa. Tämän lisäksi yhdistetty isometrinen ryhmä suoritti suuremman harjoitusmäärän ja enemmän aikaa jännityksen alaisena, mikä saattaa selittää paremmat tulokset.
Vaikka isometriset harjoitteet eivät todellakaan ole mikään taikaluoti, millainen rooli niillä on tendinopatian kuntoutuksessa? Ensinnäkin isometriset harjoitteet ovat erinomainen vaihtoehto aloittaa harjoittelu, jos kaikki muu on liian kivuliasta - eikä tämä koske ainoastaan tendinopatiaa vaan myös muita sairauksia. Huomaa, että heidän on siirryttävä isotonisiin harjoituksiin, koska haluat palauttaa lihasten toiminnan koko liikealueella yhden kulman sijaan. Siirry siis eteenpäin heti, kun potilas pystyy sietämään isotonista kuormitusta.
Isometriset harjoitteet eivät näytä olevan taikaluoti kivun vähentämiseen, mutta ne voivat olla hyvä lähtökohta kuntoutukselle, jos potilaat eivät vielä siedä isotonisia harjoitteita.
Kaikkien näiden tutkimusten perusteella voidaan päätellä, että isometriset harjoitteet näyttävät toimivan todella hyvin joissakin oppiaineissa ja voivat itse asiassa pahentaa tilannetta toisissa oppiaineissa. Pidä se yksinkertaisena: kokeile niitä edessäsi olevan potilaan kanssa, ja jos he reagoivat myönteisesti, jatka niiden tekemistä, jos he eivät reagoi myönteisesti, siirry eteenpäin.
Vaikka 45 minuutin kivunlievitys ei ehkä olekaan tärkeä tavoite keskivertopotilaalle, tämä voi olla hyödyllistä urheilijoille lämmittelynä, joka vähentää kipua seuraavan harjoituksen tai kilpailun aikana. Isometriset harjoitteet ovat myös vähemmän väsyttäviä urheilijoille kauden aikana verrattuna isotonisiin harjoitteisiin. Voidaan varmasti kiistellä siitä, onko toivottavaa saavuttaa lyhytaikainen kivunlievitys, jotta kivuliasta jännetä voidaan kuormittaa urheilutoiminnan aikana, ja voiko tämä itse asiassa johtaa haitallisiin vaikutuksiin.
BIG 3 - HAMSTRING-, QUADRICEPS JA CALF LIHAS- JA JÄNNEVAMMOJEN KEHITTYNYT KUNTOUTUS.
Lunasta paikkasi verkkokurssillemme "The Big 3 - Advanced Rehab of Hamstring, Quadriceps & Calf muscle and Tendon Injuries" Parantaaksesi kuntoutustasi, vähentääksesi loukkaantumisriskiä ja optimoidaksesi paluun pelaamiseen!
No niin, tämä oli blogimme jännetuppitulehduksen isometrisistä harjoitteista. Jos tulokset yllättivät sinut, tulet rakastamaan blogiamme 7 faktaa tendinopatiasta, joita et tiennyt! Kiitos paljon lukemisesta.
Viitteet:
