"Pitäisikö liikunnan olla kivuliasta vai ei?" Tämä on suosittu kysymys sekä fysioterapeuttien että potilaiden keskuudessa, ja siitä käydään edelleen laajaa keskustelua. Vaikka liikunta on osoittautunut tehokkaaksi hoitomuodoksi kroonisessa kiertäjäkalvosimen aiheuttamassa olkapääkivussa, liikunnan aikana esiintyvän kivun taso on edelleen epäselvä.
Kivunseurantamalli
Liikunnan aikana käytetään usein kivunseurantamallia, jossa kuvataan asteikkoa 0-10, jossa 0 tarkoittaa "ei kipua" ja 10 "pahinta kuviteltavissa olevaa kipua"(Thomee ym.). 1997). Kipua, joka on välillä 0-2, pidetään "turvallisena", kipua, joka on välillä 2-5, "hyväksyttävänä" ja kipua, joka on yli 5, "suurena riskinä". Lisäksi kipu saa olla 5 harjoituksen jälkeen, mutta sen pitäisi vähentyä seuraavaan aamuun mennessä. Nämä ovat yleisiä suuntaviivoja, joita on sovellettu kliinisessä käytännössä, tutkimuksissa ja erilaisilla indikaatioilla olkapään kuntoutuksessa(Holmgren ym.). 2012, Maenhout et al. 2012, Valles-Carrascocsa et al. 2018).
Mikä on fysioterapeuttien nykyinen käytäntö olkapään kuntoutuksessa?
Selkeiden näyttöön perustuvien ohjeiden puute heijastuu myös nykyiseen kliiniseen käytäntöön. Subakromiaalisen olkapääkivun fysioterapeuttisesta hoidosta on tehty useita tutkimuksia neljässä eri maassa (Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Belgiassa, Alankomaissa ja Italiassa)(Bury et al. 2018, Pieters et al. 2019, Brindisino et al. 2018) ja osoittivat vaihtelevia tuloksia liikunnan aikaista kipua koskevien ohjeiden osalta. Useimmat fysioterapeutit ohjeistivat potilaitaan olemaan kivuttomia tai ainakin enintään hyväksyttävää epämukavuutta. Alan asiantuntijat ovat hiljattain ehdottaneet erityyppisten harjoitusten käyttämistä oireiden hyväksyttävyyden mukaan, kunhan niillä kyetään riittävästi haastamaan heikkoutta ja harjoittelemaan väsymykseen asti (Littlewood ym.). 2019).
Loukkaantuminen ≠ Haitta
Fysioterapeutit eivät yleensä kannusta potilaita harjoittelemaan kivun keskellä. Tälle pelolle, että "treenaaminen aiheuttaa kipua", ei kuitenkaan ole vahvaa tieteellistä perustaa. Kun otetaan huomioon periaate, jonka mukaan "kipu ei ole yhtä suuri kuin haitta", hiljattain laaditussa järjestelmällisessä katsauksessa kyseenalaistetaan tämä uskomus ja esitetään, että kivuliaat harjoitukset ovat lyhyellä aikavälillä hyödyllisempiä kuin kivuttomat harjoitukset kroonisen tuki- ja liikuntaelinkivun hoidossa(Smith ym.). 2017). Kun otetaan huomioon, että kipu ei aina vastaa kudosvauriota (kuten repeämää tai jänteen rappeutumista), muilla tekijöillä, kuten liikkeen pelolla ja sentraalisella herkistymisellä, voi olla tärkeä rooli kivun kehittymisessä tai ylläpitämisessä. Jos kivuliaat harjoitukset sallitaan sopivien "turvavihjeiden" avulla, fysioterapeutti voi vähitellen vähentää kivuliaan liikkeen aiheuttamaa uhkakuvaa(Smith ym.). 2018). Jos olkapäätä pidetään "huonokuntoisena" ja tarkoituksena on vahvistaa olkapään lihaksia, potilaat miettivät ja muokkaavat uudelleen hoitavan fysioterapeutin ohjauksessa.
Tuoreen systemaattisen katsauksen mukaan kivuliaat harjoitukset ovat lyhyellä aikavälillä hyödyllisempiä kuin kivuttomat harjoitukset kroonisen tuki- ja liikuntaelinkivun hoidossa.
Ei kipua, ei hyötyä?
Kirjallisuuden perusteella tiedämme, että kivuliaiden harjoitusten kuormitukset tai harjoitusannokset (sarjat ja toistot) ovat yleensä suurempia. Tiedämme myös, että suuremmat kuormat tai annokset saattavat antaa parempia hyötyjä. Onko kivulias harjoitusohjelma siis parempi kuin kivuttomat harjoitukset? Haastavatko suuremmat kuormat potilasta tarpeeksi, jotta hän saa lisää voimaa ja kipu vähenee? Onko mahdollista harrastaa liikuntaa kipuun ja jos on, mitä harjoituksia tulisi määrätä?
KIERTÄJÄKALVOSIMEEN LIITTYVÄ OLKAPÄÄKIPU: TOSIASIOIDEN EROTTAMINEN FIKTIOSTA
On aika lopettaa olkapääkivun hölynpölyhoidot ja alkaa tarjota näyttöön perustuvaa hoitoa.
Pyrimme vastaamaan näihin tärkeisiin kliinisiin kysymyksiin Antwerpenin yliopistossa Belgiassa. Teimme jo toteutettavuustutkimuksen, jossa 12 olkapääpotilasta harjoittelivat kipua neljällä yksilöllisellä kivuliaalla harjoituksella (kipu vaihteli harjoituksen aikana välillä 4-7/10). Alustavat tulokset osoittivat, että useimmat potilaat pystyivät harjoittelemaan kipua, mutta joidenkin 9 peräkkäistä viikkoa oli liikaa. Kaiken kaikkiaan kuormituksen lisääminen räätälöidyn etenemisen avulla paransi kuitenkin oireita ja lisäsi toimintakykyä. Tarkemmat tulokset tästä toteutettavuustutkimuksesta ja laajasta satunnaistetusta kontrolloidusta tutkimuksesta julkaistaan pian.
Viitteet
