Erityyppiset vammat vaativat erilaisia lähestymistapoja. Tässä artikkelissa perehdytään hamstring-vammojen luokitteluun ja kuntoutukseen.
Johdanto
British Athletics Muscle Injury Classification kuvaa magneettikuvausluokitusjärjestelmää, jossa on selkeästi määritellyt anatomisesti painottuneet luokat, jotka perustuvat vamman sijaintiin ja laajuuteen. Macdonald et al. yhdistivät erityisen lihasvammadiagnoosin kohdennettuun kuntoutusohjelmaan. Oletko kiinnostunut oppimaan hamstring-vammojen luokittelusta ja kuntoutuksesta? Lue eteenpäin!
Vamman sijainti ja kuntoutus
1. Myofaskiaaliset vammat
Kliininen esitys
Myofaskiaaliset vammat ilmenevät yleensä äkillisesti tai vähitellen alkavana reiden takaosan kipuna urheilutoiminnan aikana tai sen jälkeen. Manuaalisissa lihastesteissä voi esiintyä kipua, mutta voima ja liikkuvuus säilyvät usein ennallaan.
Paranemisprosessi
Paraneminen tapahtuu aluksi tulehdusreaktion kautta, jota seuraa fibroottinen vaihe. Noin 3 viikon kuluttua paraneva arpikudos saavuttaa maksimivahvuuden.
Juoksun eteneminen
Juoksu voi edetä suhteellisen nopeasti, ja sitä voidaan tukea suun kautta annettavalla kipulääkityksellä tai manuaalisella hoidolla. Juoksuharjoitukset edeltävät nopeaa juoksua, ja niitä voidaan jatkaa, jos kipu on kohtalaista (4-5/10 VAS-asteikolla).
Voimaharjoittelun eteneminen
Koska supistumiskykyinen osa on kunnossa, erityistä hamstringin kuormitusta ei aseteta etusijalle, vaan pääpainon tulisi olla paluu urheilijan normaaliin voimaharjoitteluohjelmaan.
2. Lihas- ja jännetuppivammat
Kliininen esitys
Lihas- ja jännetuppivammat alkavat tyypillisesti äkillisesti suurella nopeudella tapahtuvan sprintin tai hyppäämisen aikana. Lihasten voimantuottokyky on heikentynyt, ja näin ollen manuaalisessa lihastestauksessa voidaan havaita voimavajetta sekä kipua ja heikentynyttä liikkuvuutta.
Paranemisprosessi
Kudosten paraneminen kestää 4-8 viikkoa, kun tyypin 1 kollageeni syntetisoituu, jotta lihaskudos voi uusiutua.
Juoksun eteneminen
Kun kävely on kivutonta, voidaan aloittaa juoksuharjoitukset. Progressiot ovat hieman konservatiivisempia verrattuna myofaskiaalisten vammojen progressioihin. Kipu on pidettävä alle 3:ssa 10:stä VAS-asteikolla), ja dynaamisempia harjoitteita voidaan aloittaa voiman ja liikkuvuuden parantuessa.
Voimaharjoittelun eteneminen
Voimaharjoittelun tulisi sisältää isometrisiä ja eksentrisiä lonkka- ja polviharjoituksia. Alkuvaiheen harjoittelumääräykset ovat suurempia määriä ja pienempää kuormitusta, ja kuormitusta lisätään asteittain kuntoutuksen aikana, kun kudosten sietokyky paranee. Kuormituksen lisäämiseen liittyy voimaharjoittelun määrän vähentäminen, kun juoksun intensiteettiä ja määrää lisätään suorituskykyyn perustuvien tavoitteiden saavuttamiseksi. Nopeaa juoksua ei suositella välittömästi tai raskaan reisilihasvoimaharjoittelun jälkeisenä päivänä.
3. Jänteen sisäiset vammat
BIG 3 - HAMSTRING-, QUADRICEPS JA CALF LIHAS- JA JÄNNEVAMMOJEN KEHITTYNYT KUNTOUTUS.
Kuntoutus- ja suorituskykyasiantuntija Enda King paljastaa salaisuutensa 3 yleisimmän lihas- ja jännevamman kuntouttamiseen.
Kliininen esitys
Jännevammat, kuten lihas- ja jännevammat, syntyvät äkillisesti ja suurella voimalla. Potilaan kävely voi olla antalgiamaista, ja hänen voimansa ja liikelaajuutensa voivat heikentyä merkittävästi.
Paranemisprosessi
Jänteen paraneminen tapahtuu hitaammin, koska se vaatii kollageenisynteesiä ja uudelleenmuotoilua.
Juoksun eteneminen
Koska jänteiden sopeutuminen on hitaampaa, juoksun eteneminen kestää kauemmin. Harjoittelun määrää ja intensiteettiä on lisättävä asteittain ja jokaisessa vaiheessa on oltava riittävästi aikaa.
Voimaharjoittelun eteneminen
Eksentristä kuormitusta on lykättävä, jotta vältytään paranevan jänteen liialliselta rasitukselta. On suositeltavaa pitää harjoitusjaksot 36-72 tunnin välein, jotta kudossynteesiä tapahtuu kudosten rappeutumisen sijaan. Jos kyseessä on proksimaalinen vamma, olisi aloitettava polvitaivutusharjoitteet lonkkataivutusharjoitteiden sijaan, jotta vältetään proksimaalisen vammakohdan ylikuormittuminen, ja tästä voidaan siirtyä lonkkataivutusharjoitteisiin myöhemmin.
Jos kyseessä on proksimaalinen intratendinaalinen vamma, olisi aloitettava polvi dominoivat harjoitteet lonkka dominoivien harjoitteiden sijaan, jotta vältetään proksimaalisen vammakohdan ylikuormittuminen, ja tämä voidaan siirtää lonkka dominoiviin harjoitteisiin myöhemmin.
Paluu täyteen koulutukseen
Testauksen monimutkaisuus kasvaa vamman monimutkaisuuden myötä. Myofaskiaalisten vammojen RTFT voi olla suhteellisen nopea, ja se perustuu kliiniseen tutkimukseen, joka koskee ROM:ia, voimaa, palpaatiokipua ja Asklingin H-testiä, sekä juoksun onnistuneeseen etenemiseen ilman pahenemisvaiheita. Lihas- ja jännevammat edellyttävät samaa RTFT-testausta kuin myofaskiaaliset vammat, mutta niitä olisi täydennettävä perusteellisella eksentrisen voimaharjoittelun arvioinnilla. Jäntevammojen tapauksessa olisi tehtävä biomekaaninen analyysi, jossa verrataan maastokosketusajan ja askelpituuden arvoja vammoja edeltäviin arvoihin. Toistuva magneettikuvaus voi olla hyödyllinen lisätietojen saamiseksi paranemisprosessista. Kaikissa tapauksissa TTK-päätös olisi tehtävä yhdessä valmentajan ja urheilijan kanssa.
Toivottavasti nautit tästä lukemastamme hamstring-vamman luokittelusta ja kuntoutuksesta!
Ellen
Viite
Macdonald et al. (2019): https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31300391/
