Liikuntaa suositellaan usein migreenin hoidossa ja ehkäisyssä. Jo vuonna 2008 todettiin, että liikunnalla on ennaltaehkäisevä vaikutus migreeniin. Tulokset eivät kuitenkaan olleet yleistettävissä migreenidiagnoosien erojen, lopputulosmittareiden vaihtelun ja tutkimusten analyysien tehottomuuden vuoksi. Vuonna 2019 tehdyssä järjestelmällisessä katsauksessa ja meta-analyysissä todettiin, että liikunnan harrastamisesta on kohtalaisen laadukasta näyttöä siitä, että se vähentää migreenipäivien määrää hieman (keskimäärin 0,6 ± 0,3 migreenipäivää kuukaudessa) ja vähentää kivun voimakkuutta 20-54 prosenttia.
Mutta mitkä ovat ne mekanismit, joiden ajatellaan olevan liikunnan vaikutusten taustalla, ja minkälaista liikuntaa tulisi käyttää? Tässä blogiartikkelissa esitetään yhteenveto Barberin ym. narratiivisen katsauksen tuloksista. (2020).
Jo vuonna 2008 todettiin, että liikunnalla on ennaltaehkäisevä vaikutus migreeniin.
Mitkä ovat liikunnan taustalla olevat mekanismit?
Ehdotetut mekanismit, joiden avulla liikunta voi ehkäistä migreeniä, voidaan jakaa biologisiin ja psykologisiin mekanismeihin. Biologisten mekanismien osalta ehdotetaan useita reittejä. Neuroinflammatorinen malli on kuvattu Irbyn ym. katsauksessa. (2016). Koska migreenille on ominaista tulehdusmerkkien (CRP), sytokiinien (kuten CGRP, aine P) ja rasvasytokiinien (kuten TNF-a, IL-6) kohonnut taso, he esittävät, että koska liikunnan tiedetään vaikuttavan tulehdusaineisiin suppressiivisesti, tämä voi vaikuttaa myös migreeniin.
Myös neurovaskulaarisella reitillä voi olla merkitystä, sillä migreeniin liittyy verisuonipoikkeavuuksia, kuten endoteelin toimintahäiriöitä, aivojen ja ääreisverisuonten heikentynyttä toimintaa sekä lisääntynyttä hyperkoaguloituvuuden ja tulehduksen riskiä. Kirjoittajat viittaavat tutkimukseen, jossa intensiivisempi liikunta johti verkkokalvon valtimoiden merkittävään laajentumiseen (aivoverenkierron mittarina) ja migreenipäivien vähenemiseen. Toinen mahdollinen selitys voi olla kipukynnyksen paraneminen stressihormonien ja endorfiinien kaltaisten neuromodulaattorien tuotannon välityksellä.
Myös joitakin psykologisia mekanismeja, joiden uskotaan olevan liikunnan koetun hyödyn taustalla, on tutkittu. Mielenkiintoista on, että vuonna 2017 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että ahdistuneisuusoireiden vähenemisen lisäksi liikunnan avulla havaittiin myös tulehdusta edistävän sytokiinin IL-12p70:n väheneminen. Näyttää siltä, että ahdistus korreloi tämän tulehdussytokiinin kanssa ja että tällä tavoin liikunnalla voi olla sekä biologinen että psykologinen vaikutus migreeniin. Liikunta voi myös auttaa parantamaan psykososiaalisia tekijöitä, kuten itsetehokkuutta, hallinnan sijaintia, odotuksia ja käsityksiä.
Päänsäryn hoito kliinisessä käytännössä
- Opi diagnosoimaan ja hoitamaan yleisimpiä päänsärkytyyppejä.
- Opi, miten fysioterapia voi olla tehokasta päänsärkypotilaille.
- Akkreditoitu Alankomaissa, Belgiassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja Saksassa.
Onko olemassa ihanteellista liikuntaa?
Erilaisia liikuntamuotoja on tutkittu, mutta tiedot eivät viittaa tiettyyn liikuntatyyppiin. Verrattaessa korkean intensiteetin harjoittelua (HIT) kohtuulliseen jatkuvaan harjoitteluun HIT vähensi migreenipäiviä selvemmin. Toisaalta myös joogan kaltaisilla vähän vaikuttavilla toimenpiteillä voi olla myönteisiä vaikutuksia migreeniin ja siihen liittyvään työkyvyttömyyteen, kuten vuonna 2012 tehdyssä meta-analyysissä osoitettiin. Näyttää siis siltä, että on olemassa monia vaihtoehtoja, joita voit tarjota potilaan mieltymysten mukaan.
Viite
