De Quervainin tenosynoviitti | Diagnoosi & hoito
De Quervainin tenosynoviitti | Diagnoosi & hoito
Johdanto
De Quérvainin tauti tai de Quérvainin stenosoiva tenosynoviitti merkitsee käden ensimmäisen selkäosaston abductor pollicis longus -jänteiden (APL) ja extensor pollicis brevis -jänteiden (EPB) ärsytystä, kun ne kulkevat turvonneen extensor retinaculum -jänteen läpi(Adams ym.). 2015).
Yleisesti oletetaan, että taudin syynä on ranteen ja peukalon toistuva ylikuormitus. Tähän kuuluvat toiminnot, joihin liittyy toistuvia kyynärnavan poikkeamia, kuten vasarointi, maastohiihto tai nostaminen (Moore 1997, Adams et al. 2015).
Vaivan riskitekijöitä ovat muun muassa:
- Naissukupuoli
- Ikä 35 - 55
- Raskaus tai synnytyksen jälkeinen aika ja imetys
- Ensimmäisen metakarpaalin nivelrikkomuutokset
- Diabetes, nivelreuma, kihti.
Epidemiologia
Tilan esiintyvyydeksi väestössä arvioidaan 5/1000 miestä ja 13/1000 naista. Sitä esiintyy pääasiassa 35-55-vuotiailla naisilla ja useimmiten raskauden aikana tai sen jälkeen. Jälkimmäinen saattaa liittyä korkeampaan estrogeenireseptori-β:n ilmentymiseen(Shen et al. 2015).
Lisäksi näyttää siltä, että degeneratiivisten sairauksien, kuten ensimmäisen metakarpaalin niveltulehduksen ja de Quérvainsin taudin välillä on korrelaatio(Stahl ym.). 2013, Andreu et al. 2011).
Kliininen esittely ja tutkimus
Merkit ja oireet
Tunnusomainen oire on ranteen radiaalipuolen kipu. Tämä pahenee toiminnoissa, joihin liittyy ulnaarinen poikkeama (suljetulla nyrkillä). Peukalon toiminta on myös rajoittunut kivun vuoksi. Lisäksi turvotusta voi esiintyä radiaalisen styloidiproteesin ympärillä(Goel ym.). 2015).
Tutkimus
Tyypillisesti anamneesi ja fyysinen oirekuva antavat riittävästi diagnostista arvoa. Kirjallisuudessa on kuvattu kaksi diagnostista testiä.
Finkelsteinin testi on tunnusomainen testi de Quervainin tenosynoviitin diagnosoimiseksi, vaikka sen arvoja ja pätevyyttä ei tunneta. Tämän testin kliininen arvo on siis kyseenalainen.
Testin suorittamiseksi Dawson et al. (2010) suosittelevat kolmivaiheista prosessia, joka on hyvin siedetty ja jonka avulla de Quervainin tenoniitti voidaan diagnosoida tarkasti. Testin suorittamiseksi potilaan raajaa on ojennettava niin, että ranne on hoitopöydän reunalla, käsivarsi on asetettu niin, että kyynärvarren ulnaarinen puoli on pöydällä ja käden ulnaarinen puoli roikkuu pöydän reunasta. Kyynärvarsi pidetään neutraalissa asennossa.
Ensimmäisessä vaiheessa potilaan kipua arvioidaan painovoiman avulla ranteen aktiivisella aktiivisella ulnaarisella poikkeutuksella. Tämä versio soveltuu akuutissa vaiheessa oleville potilaille. Testi on positiivinen, jos potilas raportoi kivun pahenemisesta styloidiproteesin kärjessä.
Jos versio yksi ei aiheuta kipua, käteen kohdistetaan varovasti poikkeutusvoima, joka lisää passiivista venytystä ensimmäiseen selkäliitokseen. Tämäkin testi on positiivinen, jos potilas raportoi pahentuneesta kivusta styloidiproteesin yläpuolella.
Jos toinen vaihe ei edelleenkään aiheuta kipua, suoritamme Finkelsteinin ym. kuvaaman alkuperäisen version, joka soveltuu kroonisessa vaiheessa oleville potilaille, jotka eivät todennäköisesti koe merkittävää kipua kahdessa ensimmäisessä vaiheessa. Tässä kolmannessa vaiheessa tartu peukaloon ja taivuta sitä passiivisesti kämmeneen.
Positiivinen testitulos kirjataan, jos potilas kokee lisääntynyttä kipua styloidiproteesin kärjen kohdalla. Testin suorittamisen tässä vaiheessa oletetaan aiheuttavan vähemmän vääriä positiivisia tuloksia, koska se on vähemmän provokatiivinen kuin Eichhoffin testi, joka usein sekoitetaan Finkelsteinin testiin.
Kirjallisuudessa on paljon epäselvyyttä Finkelsteinin testin alkuperäisestä versiosta. Elliot et al. (1992) toteavat, että kolmen viime vuosikymmenen aikana Finklesteinin testin suorittamisessa on tapahtunut virhe, joka on hiipinyt englanninkieliseen kirjallisuuteen oppikirjoissa ja lehdissä. Tämä virhe voi aiheuttaa väärän positiivisen tuloksen, ja jos siihen luotetaan, voidaan tehdä väärä diagnoosi, joka johtaa epäasianmukaiseen leikkaukseen. Kirjallisuuteen hiipinyt virhe on itse asiassa Eichhoffin testi. Koska tälle testille ei ole koskaan tehty validiteettitutkimuksia, sen kliininen käyttö on kyseenalaista.
Tämän testin suorittamiseksi potilaan on ojennettava kyseinen raaja ja asetettava se hoitopöydälle siten, että ranne roikkuu pöydältä. Pyydä häntä sitten tekemään nyrkki, jossa peukalo on nyrkin sisällä, vakauta kyynärvarsi pöydälle ja käännä ranne varovasti ulnaaripuolelle.
Tämä testi on positiivinen, jos potilaalla on kipua extensor pollicis brevis -jänteen ja abductor pollicis longus -jänteen kohdalla, jotka molemmat muodostavat anatomisen nuuskalaatikon mediaalisen pohjan.
Koska Eichhoffin testi on luonteeltaan hyvin provokatiivinen, se voi aiheuttaa paljon vääriä positiivisia tuloksia, minkä vuoksi suosittelemme mieluummin Finkelsteinin testin alkuperäistä versiota.
KATSO KAKSI 100 % ILMAISTA WEBINAARIA OLKAPÄÄKIVUSTA JA KYYNÄRLUUN PUOLEISESTA RANTEEN KIVUSTA.
