De Quervainin tenosynoviitti | Diagnoosi & hoito

Johdanto

De Quérvainin tauti tai de Quérvainin stenosoiva tenosynoviitti merkitsee käden ensimmäisen selkäosaston abductor pollicis longus -jänteiden (APL) ja extensor pollicis brevis -jänteiden (EPB) ärsytystä, kun ne kulkevat turvonneen extensor retinaculum -jänteen läpi(Adams ym.). 2015).

Yleisesti oletetaan, että taudin syynä on ranteen ja peukalon toistuva ylikuormitus. Tähän kuuluvat toiminnot, joihin liittyy toistuvia kyynärnavan poikkeamia, kuten vasarointi, maastohiihto tai nostaminen (Moore 1997, Adams et al. 2015).

Vaivan riskitekijöitä ovat muun muassa:

• Naissukupuoli
• Ikä 35 - 55
• Raskaus tai synnytyksen jälkeinen aika ja imetys
• Ensimmäisen metakarpaalin nivelrikkomuutokset
• Diabetes, nivelreuma, kihti.

Epidemiologia

Tilan esiintyvyydeksi väestössä arvioidaan 5/1000 miestä ja 13/1000 naista. Sitä esiintyy pääasiassa 35-55-vuotiailla naisilla ja useimmiten raskauden aikana tai sen jälkeen. Jälkimmäinen saattaa liittyä korkeampaan estrogeenireseptori-β:n ilmentymiseen(Shen et al. 2015).

Lisäksi näyttää siltä, että degeneratiivisten sairauksien, kuten ensimmäisen metakarpaalin niveltulehduksen ja de Quérvainsin taudin välillä on korrelaatio(Stahl ym.). 2013, Andreu et al. 2011).

Kliininen esittely ja tutkimus

Merkit ja oireet

Tunnusomainen oire on ranteen radiaalipuolen kipu. Tämä pahenee toiminnoissa, joihin liittyy ulnaarinen poikkeama (suljetulla nyrkillä). Peukalon toiminta on myös rajoittunut kivun vuoksi. Lisäksi turvotusta voi esiintyä radiaalisen styloidiproteesin ympärillä(Goel ym.). 2015).

Tutkimus

Tyypillisesti anamneesi ja fyysinen oirekuva antavat riittävästi diagnostista arvoa. Kirjallisuudessa on kuvattu kaksi diagnostista testiä.

Finkelsteinin testi on tunnusomainen testi de Quervainin tenosynoviitin diagnosoimiseksi, vaikka sen arvoja ja pätevyyttä ei tunneta. Tämän testin kliininen arvo on siis kyseenalainen.

Testin suorittamiseksi Dawson et al. (2010) suosittelevat kolmivaiheista prosessia, joka on hyvin siedetty ja jonka avulla de Quervainin tenoniitti voidaan diagnosoida tarkasti. Testin suorittamiseksi potilaan raajaa on ojennettava niin, että ranne on hoitopöydän reunalla, käsivarsi on asetettu niin, että kyynärvarren ulnaarinen puoli on pöydällä ja käden ulnaarinen puoli roikkuu pöydän reunasta. Kyynärvarsi pidetään neutraalissa asennossa.

Ensimmäisessä vaiheessa potilaan kipua arvioidaan painovoiman avulla ranteen aktiivisella aktiivisella ulnaarisella poikkeutuksella. Tämä versio soveltuu akuutissa vaiheessa oleville potilaille. Testi on positiivinen, jos potilas raportoi kivun pahenemisesta styloidiproteesin kärjessä.

Jos versio yksi ei aiheuta kipua, käteen kohdistetaan varovasti poikkeutusvoima, joka lisää passiivista venytystä ensimmäiseen selkäliitokseen. Tämäkin testi on positiivinen, jos potilas raportoi pahentuneesta kivusta styloidiproteesin yläpuolella.

Jos toinen vaihe ei edelleenkään aiheuta kipua, suoritamme Finkelsteinin ym. kuvaaman alkuperäisen version, joka soveltuu kroonisessa vaiheessa oleville potilaille, jotka eivät todennäköisesti koe merkittävää kipua kahdessa ensimmäisessä vaiheessa. Tässä kolmannessa vaiheessa tartu peukaloon ja taivuta sitä passiivisesti kämmeneen.

Positiivinen testitulos kirjataan, jos potilas kokee lisääntynyttä kipua styloidiproteesin kärjen kohdalla. Testin suorittamisen tässä vaiheessa oletetaan aiheuttavan vähemmän vääriä positiivisia tuloksia, koska se on vähemmän provokatiivinen kuin Eichhoffin testi, joka usein sekoitetaan Finkelsteinin testiin.

Kirjallisuudessa on paljon epäselvyyttä Finkelsteinin testin alkuperäisestä versiosta. Elliot et al. (1992) toteavat, että kolmen viime vuosikymmenen aikana Finklesteinin testin suorittamisessa on tapahtunut virhe, joka on hiipinyt englanninkieliseen kirjallisuuteen oppikirjoissa ja lehdissä. Tämä virhe voi aiheuttaa väärän positiivisen tuloksen, ja jos siihen luotetaan, voidaan tehdä väärä diagnoosi, joka johtaa epäasianmukaiseen leikkaukseen. Kirjallisuuteen hiipinyt virhe on itse asiassa Eichhoffin testi. Koska tälle testille ei ole koskaan tehty validiteettitutkimuksia, sen kliininen käyttö on kyseenalaista.

Tämän testin suorittamiseksi potilaan on ojennettava kyseinen raaja ja asetettava se hoitopöydälle siten, että ranne roikkuu pöydältä. Pyydä häntä sitten tekemään nyrkki, jossa peukalo on nyrkin sisällä, vakauta kyynärvarsi pöydälle ja käännä ranne varovasti ulnaaripuolelle.

Tämä testi on positiivinen, jos potilaalla on kipua extensor pollicis brevis -jänteen ja abductor pollicis longus -jänteen kohdalla, jotka molemmat muodostavat anatomisen nuuskalaatikon mediaalisen pohjan.
Koska Eichhoffin testi on luonteeltaan hyvin provokatiivinen, se voi aiheuttaa paljon vääriä positiivisia tuloksia, minkä vuoksi suosittelemme mieluummin Finkelsteinin testin alkuperäistä versiota.

Hoito

Ei-kirurgista hoitoa suositellaan ensilinjan toimenpiteenä. Tällöin paras käytettävissä oleva toimenpide on kortikosteroidi-injektio ja valinnainen tukilasta. On suositeltavaa vähentää pahentavia toimintoja, kunnes oireet hellittävät. Vakavissa tapauksissa, jotka kestävät yli kuusi kuukautta, voidaan tehdä ensimmäisen selkäosaston kirurginen vapautus(Rowland ym.). 2015, Goel et al. 2015, Ilyas et al. 2007)

Haluatko oppia lisää ranteen ja käden sairauksista? Tutustu sitten muihin resursseihimme:

• Ranne- ja kyynärpäävammat kamppailu-urheilussa Ian Gattin kanssa
• Ranne- ja kyynärpäävammat urheilussa Ian Gattin kanssa (webinaari)
• Sian Smale vierailee blogissaan Sian Smale - Karpaalitunnelin oireyhtymästä

Viitteet

Adams, Julie E. ja Rohan Habbu. "Käden ja ranteen jännetuppisairaudet". JAAOS-Journal of the American Academy of Orthopaedic Surgeons 23.12 (2015): 741-750.

Andréu, José-Luis, et al. "Muu käden kipu kuin karpaalitunneli-oireyhtymä (CTS): ammatillisten tekijöiden merkitys". Best Practice & Research Clinical Rheumatology 25.1 (2011): 31-42.

Dawson, C., & Mudgal, C. S. (2010). Finkelsteinin testin vaiheittainen kuvaus. The Journal of hand surgery, 35(9), 1513-1515.

Elliott, B. G. (1992). Finkelsteinin testi: kuvaileva virhe, joka voi tuottaa väärän positiivisen tuloksen. Journal of hand Surgery, 17(4), 481-482.

Goel, Ritu ja Joshua M. Abzug. "de Quervainin tenosynoviitti: katsaus kuntoutusvaihtoehtoihin". Hand 10.1 (2015): 1-5.

Ilyas, Asif M., et al. "De quervainin tenosynoviitti ranteessa." "De quervainin tenosynoviitti ranteessa." JAAOS-Journal of the American Academy of Orthopaedic Surgeons 15.12 (2007): 757-764.

Lane, L. B., R. S. Boretz ja S. A. Stuchin. "De Quervainin taudin hoito: konservatiivisen hoidon merkitys". Journal of Hand Surgery 26.3 (2001): 258-260.

Moore, J. Steven. "De Quervainin tenosynoviitti: Ensimmäisen selkäydinosan ahtauttava tenosynoviitti." Journal of Occupational and Environmental Medicine 39.10 (1997): 990-1002.

Rowland, Patrick, et al. "Kortikosteroidi-injektion tehokkuus de Quervainin stenosoivassa tenosynoviitissa (DQST): Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi." The open orthopaedics journal 9 (2015): 437.

Shen, Po-Chuan, et al. "Estrogeenireseptori-β:n ilmentyminen De Quervainin taudissa." International journal of molecular sciences 16.11 (2015): 26452-26462.

Stahl, Stéphane, et al. "Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi de Quervainin tenosynoviitin työperäisestä syystä: kriittinen arvio sen tunnustamisesta ammattitaudiksi." Plastiikkakirurgia ja korjaava kirurgia 132.6 (2013): 1479-1491.

Weiss, Arnold-Peter C., Edward Akelman ja Mehra Tabatabai. "De Quervainin taudin hoito". Journal of Hand Surgery 19.4 (1994): 595-598.

Witt, J. O. H. A. N., G. A. R. Y., G. A. R. Y. Pess ja R. H. Gelberman. "De Quervainin tenosynoviitin hoito". J Bone joint surg AM 73 (1991): 219-22.