Potilaan profiili

• Yleisin huimauksen muoto (19 %)
• 90 % takakanava, 10 % vaakasuora kanava.
• 1 kolmesta sairastuneesta ennen seitsemättä vuosikymmentä
• 2/3 naaras
• Vuosittainen esiintyvyys 10-20:100.000

Patofysiologia

Laukaisin

Otoliittihiukkaset irtoavat macula utriculista ja kerääntyvät takimmaiseen (90 %) ja horisontaaliseen (10 %) kanavaan. Ne kerääntyvät kanavan alimpaan kohtaan. Otoliittihiukkasten liikkuminen esimerkiksi pään pyörimisen aikana aiheuttaa huimausta ja nystagmusta.

Etiologia

• Pään trauma (~20 %)
• Neurolabyrinttiitti (10- 15 %)
• Migreeni
• Pitkittynyt vuodepotilaan jakso
• Geneettinen alttius

Kurssi

Erittäin hyvä ennuste. ~90 % on oireettomia yhden manööverin jälkeen. Jos strategia toteutetaan oikein, onnistumisprosentti on ~100 %. Jos manööveri on tehty onnistuneesti, epämukavuus häviää viikossa. Uusiutumisaste 2-5 %

Historia

Pään trauma, migreeni, pitkäaikainen vuodepotilas, sisäkorvan patologia.

• Mahdollisesti niskakipu
• Todellista huimausta:
  • Illuusiomainen liikkeen tunne (oma keho, ympäristö).
  • Visuaalisen ympäristön kallistus
  • Pyörivä
• Nystagmus pyörimisliikkeen kanssa
• Lateropulsion
• Putoamisen tai nostamisen tunne
• Ei neurologisia oireita
• Liitännäisreaktiot:
  • Vertigo
  • Oksentelu
  • Pyörtyminen
  • Ataksia
  • Kuulo-ongelmat/tinnitus

Fyysinen tutkimus

Aktiivinen tutkimus
Niskan liikettä vältetään ja se johtaa AROM-rajoitukseen.

Toiminnallinen arviointi
Pään asennon muutos aiheuttaa nystagmuksen ja huimauksen.

Erikoiskokeet

Erotusdiagnoosi

1. Infektio
2. Päihteet
3. Kasvain
4. Idiopaattinen
5. Psykogeeninen
6. Metabolinen
7. Fobia

Strategia

Manööverit ovat erittäin tehokkaita. Potilaiden koulutus ja ohjeet kotikäyttäytymisestä on sisällytetty ohjelmaan.

Toimenpiteet

TÄRKEÄÄ

• Manööveri on positiivinen vain, jos huimausta esiintyy. Pidä siis asema.
• Oireiden lievittyä potilaiden tulisi pysyä pääteasennossa ~4min ajan, jotta hiukkaset eivät palaa takaisin.
• Varo äkillistä retropulsiota
• Jos manööveri epäonnistuu, odota vähintään 10 minuuttia ennen kuin yrität uudelleen.
• Max. 3 peräkkäistä yritystä

Kotiohjeet

• Potilaat voivat kokea epämukavuutta seuraavan 24 tunnin aikana (CNS:n normaali reaktio).
• Ei äkillisiä pään liikkeitä
• Vältä makaamista sairastuneella puolella
• Selinmakuulla käytä tyynyä niskan alla, jotta vältetään liiallinen ojentuminen.
• Makuulla makaaminen ei ole sallittua.
• Mukautettu Epleyn manööveri itseapuvälineenä

1. Epley, J. M. (1992). Kanavien uudelleenasentamismenetelmä: hyvänlaatuisen paroksismaalisen asentohuimauksen hoito. Otolaryngol Head Neck Surg, 107(3), 399-404.
2. Hauswirth, J. (2008). zervikogener Schwindel: Diagnoosi ja manuaaliterapeuttinen hoito. (12), 80-93. doi:10.1055/s-2008- 1027384.
3. Oostendorp, Eupen, v., Erp, v. (1999). Huimaus piiskaniskuvamman jälkeen: neurootologinen tutkimus manuaalisen terapian käytännössä ja terapeuttiset seuraukset. The Journal of Manual and Manipulative Therapy, 7, 123-130.
4. Reid, S. A., Rivett, D. A., Katekar, M. G. ja Callister, R. (2014). Mulliganin kestävien luonnollisten apofyysisten liukujen ja Maitlandin mobilisaatioiden vertailu cervicogeenisen huimauksen hoidossa: satunnaistettu kontrolloitu tutkimus. Phys Ther, 94(4), 466-476. doi:10.2522/ptj.20120483.
5. Schmäl, F. (2005). Benigner paroxysmaler Lagerungsschwindel. Teoksessa W. M (toim.), Vestibularfunktion: Brücke zwischen Forschung und Praxis.
6. Semont, A., Freyss, G. ja Vitte, E. (1988). BPPV:n parantaminen vapauttavalla manööverillä. Adv Otorhinolaryngol, 42, 290-293.
7. Sloane, P. D., Coeytaux, R. R., Beck, R. S., Dallara, J. (2001). Huimaus: tieteen nykytila. Ann Intern Med, 134(9 Pt 2), 823-832.
8. Stoll, W., Most, E. ja Tegenthoff, M. (2004). Benigner Paroxysmaler Lagerungsschwindel. Teoksessa W. Stoll (toim.), Schwindel und Gleichgewichtsstörungen (Vol. 4, s. 141-146). Stuttgard: Thieme Verlag.
9. Wiemer, M. (2011). Benigner paroxysmaler Lagerungsschwindel (BPLS). Manuelle Therapie, 15, 172-177. doi:dx.doi.org/10.1055/s-0031- 1281694Wrisley, D. M., Sparto, P. J., Whitney, S. L., & Furman, J. M. (2000). Cervikogeeninen huimaus: katsaus diagnoosiin ja hoitoon. J Orthop Sports Phys Ther, 30(12), 755-766. doi:10.2519/jospt.2000.30.12.755.