Johdanto

Suoran jalan nosto (SLR ) on kliinisessä käytännössä usein käytetty testi, mutta sen diagnostiset ominaisuudet jättävät parantamisen varaa. Klassinen SLR-testi rasittaa iskiashermoa, mutta myös iskiashermoa ympäröivät kudokset jännittyvät. Positiivinen SLR-testitulos tarkoittaa siis muutakin kuin pelkästään lannerangan välilevytyrää, kuten aiemmin luultiin, ja nykyään tätä testiä käytetäänkin hermoston mekaanisen herkkyyden arviointitestinä. Kirjoittajat kuvasivat kaksi rakenteellista erotusmanöveriä laajennetulle SLR-testille (ESLR), jotta neuraaliset ongelmat voitaisiin erottaa tuki- ja liikuntaelimistön ongelmista, ja testasivat sen luotettavuutta arvioijien välillä selvittääkseen, tuottavatko lonkan sisäinen kierto ja nilkan dorsifleksio yhdenmukaisia vastauksia potilailla, joilla on LBP, iskias tai ei.

Menetelmät

Tutkimukseen otettiin mukaan 40 henkilöä, jotka tulivat kirjoittajien selkärankakeskukseen, joista kaksikymmentä kuului iskiasryhmään ja toinen puoli kontrolliryhmään. Tutkimuksen valvoja tutki kaikki potilaat täydellisen kliinisen tutkimuksen ja perusteellisen potilaskertomuksen avulla. Iskiasoireiden kriteereinä pidettiin yksipuolista jalkakipua, joka oli pahempaa kuin selkäkipu, kliinisiä neurologisia puutteita lihasvoimassa ja/tai ihotuntemuksessa ja reflekseissä sekä positiivisia hermojännitystestin merkkejä, mukaan lukien suoran jalan nosto (SLR) ja pidennetty SLR (ESLR). Kontrolliryhmän koehenkilöillä oli kipua alaselässä, isommassa trokanterissa ja/tai lonkassa, ja heillä oli tai ei ollut kireyttä reiden takaosassa.

ESLR suoritettiin kuten klassinen SLR, mutta siihen tehtiin kaksi mukautusta. Kun potilaan oireet provosoitiin, tehtiin kaksi rakenteellista erotusoperaatiota. Kun oireet provosoituvat pakaralihaksen tai reisilihaksen alueella, erilaistettiin nilkan passiivinen dorsifleksio, kun taas lonkan sisäistä rotaatiota käytettiin, jos kipu provosoitui vasikkaan. Selitettiin, että tämä rasittaa hermoa enemmän liikuttamatta viereisiä tuki- ja liikuntaelinten kudoksia. Esimerkiksi vasikkakivun yhteydessä lonkan sisäinen kierto ei lisää vasikkalihasten jännitystä, mikä voi häiritä tuloksen tulkintaa, koska se voi lisätä epämukavuutta. Pikemminkin se lisää iskiashermon jännitystä ja siirtää hermoa liikuttamatta pohjelihaksia.

ESLR:n katsottiin olevan positiivinen, kun kaksi rakenteellista erilaistamistoimenpidettä johti koehenkilön oireiden lisääntymiseen, ja negatiivinen, kun erilaistaminen ei johtanut oireiden lisääntymiseen tai jos oireita ei ilmennyt ennen lonkan 90°:n taivutusta tai 90°:n taivutuksessa. Kiinnostavia tuloksia olivat arvioijien välinen yksimielisyys, ESLR:n ja perinteisen SLR:n välinen yleinen yksimielisyys. Kappa-arvoja käytettiin näiden tulosten ilmaisemiseen.

Tulokset

Tutkimukseen osallistui 40 henkilöä, joiden keski-ikä oli 41 vuotta (vaihteluväli: 22-64 vuotta). Keskimääräinen ESLR-kulma iskiasryhmässä oli 60 ± 19° (vaihteluväli 30°-85°), kun taas kontrolliryhmän keskimääräinen ESLR-kulma oli 84° ± 8° (vaihteluväli 70°-90°).

Yleinen yksimielisyys oli 92,5 prosenttia. Tutkijat 1 ja 2 olivat lähes täydellisessä yhteisymmärryksessä, ja kappa-arvo oli 0,85. Eri tutkijoiden ja tutkimuksen valvojien välinen yleinen yhteisymmärrys oli korkea: 92,5 %, 95 % ja 97,5 %. Iskiasoireiden esiintyvyys oli suuri, sillä lähes puolella (48,75 %) mukana olleista potilaista oli näitä oireita.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Kun ESLR:ää verrattiin perinteiseen SLR:ään, yhteisymmärrys ei ollut täydellinen: 0,50 (vaihteluväli 0,27-0,73). Kaikkia potilaita, joilla oli positiivinen ESLR, ei pidetty positiivisina klassisen SLR:n suorittamisen yhteydessä. Kuudella kahdestakymmenestä iskiasryhmän koehenkilöstä oli negatiivinen SLR, koska lonkan fleksiokulma oli yli 70 astetta, ja neljällä kahdestakymmenestä oli negatiivinen, koska perinteisellä SLR:llä herätetyt oireet rajoittuivat reisilihaksen ja/tai pakaralihaksen alueeseen. Tämä saattaa tarkoittaa, että ESLR-mittari voi olla arvokkaampi, koska sillä voidaan paremmin erottaa toisistaan hermo- ja tuki- ja liikuntaelimistön oireet, varsinkin kun tutkijoiden välinen yksimielisyys oli melko korkea.

Tuloksia on kuitenkin tulkittava hieman varovaisesti, koska koehenkilöt rekrytoitiin selkärangan klinikalta. Kuten korkeasta esiintyvyydestä (lähes 50 %!) näkyy, on syytä olettaa, että nämä tulokset eivät ole laajalti yleistettävissä tavalliseen fysioterapiaharjoitteluun, jossa esiintyvyys voi olla paljon alhaisempi.

"ESLR:n ja perinteisesti suoritetun SLR:n välillä havaittu kohtalainen yhdenmukaisuus osoittaa ESLR:n potentiaalia integratiivisessa tulkinnassa perinteisessä SLR-testissä havaittujen epäselvyyksien selvittämiseksi, erityisesti tilanteissa, joissa perinteinen SLR saa aikaan yli 70 asteen oireita ja kun oireiden toistumista ei tapahdu polven alapuolella."

Puhu minulle nörttimäisesti

Vertailustandardia ei käytetty, ja tätä voidaan pitää rajoituksena. Sen sijaan tehtiin perusteellinen anamneesitutkimus sekä kliinisten oireiden arviointi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena ei kuitenkaan ollut verrata diagnostista tarkkuutta vaan pikemminkin tarkastella eri tutkijoiden tulkintoja, joten vertailustandardin puuttuminen ei ole ongelma.

On tärkeää, että positiivinen testi ei kerro oireiden tarkkaa alkuperää, sillä monet mekanismit voivat johtaa hermoston herkkyyden lisääntymiseen. Näyttää kuitenkin siltä, että ESLR-menetelmästä voi olla hyötyä, kun halutaan tehdä ero iskiasoireiden tuki- ja liikuntaelimistön ja hermostoperäisten syiden välillä. Nämä erottelut perustuivat tieteellisiin tutkimuksiin, joissa tarkasteltiin näiden segmenttien vaikutuksia iskiashermon liikkeisiin.

Toinen hyvä puoli erotusmenettelyssä on se, että sillä voidaan tunnistaa hermostollisia oireita säären yläosassa, kun taas klassisessa SLR-menetelmässä oireet on toistettava polven alapuolella, jotta niitä voitaisiin pitää positiivisina.

Tämän tutkimuksen rajoituksena on se, että perinteisen SLR-tutkimuksen suoritti sokkoutumaton lääkäri. Koehenkilöiden rekrytointi erikoistuneeseen selkärankakeskukseen vaikuttaa suuresti iskiasvaivojen esiintyvyyteen, ja siksi näitä tuloksia ei voida suoraan yleistää tavalliseen fysioterapiakäytäntöön.

Vie viestit kotiin

Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että ESLR:n tarkkailijoiden välinen yksimielisyys on korkea. Vaikka diagnostisesta tarkkuudesta ei ole tietoa, ESLR-menetelmällä ja sen kahdella rakenteellisella erotusliikkeellä, jotka on kuvattu tässä tutkimuksessa, voidaan tehdä ero hermo- ja tuki- ja liikuntaelimistön oireiden välillä, kun arvioidaan potilasta, jolla epäillään iskiasoireita.

Viite

Pesonen, J., Shacklock, M., Suomalainen, J. S., Karttunen, L., Mäki, J., Airaksinen, O., & Rade, M. (2021). Suoran jalan nostotestin laajentaminen iskiaksen kliinisen arvioinnin parantamiseksi: validiteetti ja diagnostinen suorituskyky suhteessa magneettikuvaukseen. BMC Musculoskeletal Disorders, 22(1), 1-9.