Johdanto

Kiertäjäkalvosimen patologia on yleinen syy olkapään kipuun ja työkyvyttömyyteen. Kun konservatiivinen hoito epäonnistuu, suositellaan leikkausta. Kiertäjäkalvosimen repeämän korjauksen jälkeinen vakiokäytäntö on olkapään immobilisointi rintarangassa enintään 6 viikon ajan. Koska aktiivisia liikkeitä ei sallita, passiivisilla olkapääliikkeillä pyritään minimoimaan leikkauksen jälkeinen jäykkyys. Houckin ja muiden (2017) tekemässä meta-analyysissä kuitenkin ehdotettiin, että passiivinen mobilisaatio saattaa liittyä lisääntyneeseen repeämisasteeseen. Aktiivinen liikkuminen kiertäjäkalvosimen korjauksen jälkeen voi olla vaihtoehto, mutta varhaisen aktiivisen olkapään liikkeen vaikutus verrattuna liikkumattomuuteen kiertäjäkalvosimen korjauksen jälkeen ei ole selvä. Lue lisää ja ota selvää!

Menetelmät

Järjestelmällinen katsaus tehtiin siten, että pöytäkirja rekisteröitiin ennakoivasti. GRADE-kehystä käytettiin arvioitaessa tärkeimpien tulosten näytön varmuutta. Tutkimuksessa tehtiin perusteellinen haku, joka sisälsi tutkimuksia, joissa verrattiin varhaista aktiivista olkapään liikettä ja viivästettyä olkapään liikettä vuodesta 1990 alkaen. Varhaisella liikkeellä tarkoitettiin aktiivisia hartiaharjoitteita ensimmäisten 6 viikon aikana leikkauksen jälkeen.

Kiinnostavia tuloksia olivat kliiniset tulokset (kipu, HRQoL, olkapään ROM ja olkapään voima), haittavaikutukset/komplikaatiot, kiertäjäkalvosimen eheys ja työhönpaluu. Kiertäjäkalvosimen korjauksen eheys 12 kuukauden kuluttua kirurgisesta korjauksesta ilmaistiin riskisuhteena (RR), jonka 95 %:n CI perustui tapahtumien (uudelleen repeämien) lukumäärään ryhmää kohti.

Kipua mitattiin visuaalisella analogisella asteikolla (VAS), ja elämänlaatua arvioitiin WORC-indeksillä, jossa korkeammat pisteet kuvaavat huonompia tuloksia. Toimintakyky ilmaistiin Constant Score -pistemäärällä, jossa korkeammat pisteet merkitsevät parempaa toimintakykyä.

Tulokset

Katsaukseen otettiin mukaan 8 artikkelia, joissa ei havaittu eroja kivun, yökivun ja toimintakivun pistemäärissä varhaisen tai viivästetyn liikkeen välillä kaikissa ajankohdissa. Kuuden viikon kohdalla kohtalaisen laadukas näyttö osoittaa, että varhaisen aktiivisen liikkumisen ryhmässä elämänlaatu oli huonompi, mutta tämä ero ei ollut kliinisesti merkittävä ja hävisi seuraavina ajankohtina. Kohtalainen laatu osoittaa, että toiminnassa ei ole eroja kaikissa ajankohdissa.

From: Silveira et al (2021)

From: Silveira et al (2021)

Laadukas näyttö osoittaa, että aktiivisen eteenpäin taivutuksen ja abduktion liikelaajuus oli suurempi varhaisen aktiivisen liikkeen ryhmässä kuuden viikon kohdalla, mutta tämä ero hävisi muilla ajankohdilla. Sama päti ulkokiertoon, jossa hyöty ulottui 3 ja 6 kuukauteen. Varhainen liike ei johtanut eroihin sisäkiertymisessä tai voimassa.

Tutkimustulokset olivat johdonmukaisia, ja oli kohtalaisen varmaa näyttöä siitä, että ryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja uudelleenrepeämismäärien suhteen 12 kuukauden kuluttua leikkauksesta. (RR=1,03, 95 % CI (0,66, 1,61) p=0,90). Yhdessäkään mukana olleessa tutkimuksessa ei raportoitu työhönpaluun tuloksia.

From: Silveira et al (2021)

Kysymyksiä ja ajatuksia

Hyväksyttävien tutkimusten tiedot yhdistettiin satunnaisvaikutusten mallin avulla, koska tutkimusten välillä oli odotettavissa heterogeenisuutta. Mukaan otetuissa tutkimuksissa oli kuitenkin samanlaiset populaatiot (ikä, sukupuoli, leikkaustekniikat) ja yhdenmukaiset toimenpiteet, mikä mahdollisti meta-analyysin, joten satunnaisvaikutusten mallin käyttäminen toimenpiteiden yhdistämiseen voi olla kyseenalaista.

Tärkeää on huomata, että mukana olleissa tutkimuksissa ei ollut riittävästi tehoa kiertäjäkalvosimen eheyden havaitsemiseen. Huolimatta siitä, että heidän havaintojensa mukaan varhaisesta aktiivisesta olkapään liikkeestä ei ole haittaa, tätä on tulkittava varovaisesti.

Puhu minulle nörttimäisesti

Vuosi 1990 asetettiin rajaksi, joka voi olla rajoitus. Kirjoittajat päättelivät kuitenkin, että se edustaisi paremmin nykyisiä lääketieteellisiä ja kuntoutuskäytäntöjä kiertäjäkalvosimen korjausleikkausten jälkeen, joten tämä päivämäärää koskeva rajoitus ei vaikuta rajoitukselta. Toisaalta se, että mukaan otetut tutkimukset rajattiin vain englanninkielisiin artikkeleihin, on merkittävä rajoitus, sillä se voi aiheuttaa julkaisu- ja kieliharhoja.

Hyviä näkökohtia ovat muun muassa perusteellinen haku, tietojen poiminta ja kahden riippumattoman arvioijan suorittama puolueellisuuden arviointi. Herkkyysanalyysejä tehtiin, jos havainnot olivat hyvin epäyhtenäisiä. On tärkeää ottaa huomioon, että kahdessa tutkimuksessa oli suuri valinnan harhan riski, neljässä tutkimuksessa oli suuri suorituksen harhan riski ja yhdessä tutkimuksessa suuri havaitsemisen harhan riski.

Vie viestit kotiin

Vaikka kliiniset hyödyt ovat epävarmoja, olkapään varhainen aktiivinen liikuttaminen vaikuttaa turvalliselta, sillä rotator cuffin eheydessä ei havaittu merkittävää eroa aktiivista liikuttelua hartioilla suorittaneiden ja liikkumattomana olleiden välillä ensimmäisten kuuden viikon aikana rotator cuffin korjauksen jälkeen. On erittäin tärkeää huomata, että tutkimuksessa ei ollut riittävästi tehoa tutkia uudelleen repeämiä, mikä on saattanut vaikuttaa tätä riskiä koskeviin päätelmiin. Toipumisjakson alkuvaiheessa olkapään ROM-ominaisuudet paranivat enemmän niillä, jotka tekivät aktiivisia olkapääliikkeitä. Erot olivat kuitenkin vaatimattomia eivätkä todennäköisesti kliinisesti merkittäviä.

Viite

Silveira, A., Luk, J., Tan, M., Kang, S. H., Sheps, D. M., Bouliane, M., & Beaupre, L. (2021). Siirrä se vai menetä se? Varhaisen aktiivisen liikkeen vaikutus kliinisiin tuloksiin kiertäjäkalvosimen korjauksen jälkeen: systemaattinen katsaus ja meta-analyysi. Journal of Orthopaedic & Sports Physical Therapy, 51(7), 331-344.