Johdanto 

Hamstring-lihasvammat ovat edelleen yleisimpiä vammoja ammattilaisjalkapallossa, vaikka eksentrisiä polven koukistajia vahvistavia ohjelmia käytetään laajalti. Tämä pysyvyys viittaa siihen, että nykyiset ennaltaehkäisystrategiat, jotka keskittyvät pääasiassa eksentriseen hamstringin voiman lisäämiseen, saattavat olla liian kapeita ja niitä ei voida noudattaa.

Lahti ym. ehdottivat hiljattain tehdyssä tutkimuksessa laajempaa, monitekijäistä ohjelmaa, jossa käsitellään erilaisia muokattavissa olevia sisäisiä riskitekijöitä, kuten takaketjun voimaa, lumbopelviksen hallintaa, joustavuutta, triceps surae -lihaksen terveyttä ja sprinttisuoritusta. Sprinttipainotteisen harjoittelun integroiminen voisi parantaa sekä suorituskykyä että vammojen ennaltaehkäisyä, mikä edistäisi lääketieteellisen ja suorituskykyisen henkilökunnan välistä yhteistyötä. 

Koska pelaajien yksilölliset riskiprofiilit muuttuvat kauden aikana ja vain yhdessä aiemmassa tutkimuksessa on sovellettu tällaista monitekijäistä ja yksilöllistä lähestymistapaa yhdessä seurassa, tarvitaan helpommin lähestyttäviä ja skaalautuvia menetelmiä eri joukkueissa. Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa pyritään arvioimaan, voiko monitekijäinen ja yksilöllinen tuki- ja liikuntaelimistön ohjelma vähentää HMI:n esiintymistä ammattilaisjalkapallojoukkueissa, jotka jo toteuttavat loukkaantumisten ehkäisystrategioita.

Menetelmä 

Tutkimuksen suunnittelu ja yleinen menettely

Tässä prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa seurattiin ammattilaisjalkapallojoukkueita kahden kauden ajan. Kausi 2019 toimi kontrollijaksona, kun taas kaudella 2021 toteutettiin monitekijäinen ennaltaehkäisyohjelma reisilihasvammoja varten. Urheilualtistusta ja vammoja koskevat tiedot kerättiin johdonmukaisesti molempien kausien aikana. Alun perin vuodelle 2020 suunniteltu interventio viivästyi vuoteen 2021 COVID-19-pandemian vuoksi. Molemmat kaudet kestivät huhtikuusta lokakuuhun.

Osallistujat

Osallistujat rekrytoitiin Suomen Valioliigan joukkueista. Voima- ja kuntovalmentajiin ja fysioterapeutteihin otettiin yhteyttä erikseen rekrytoinnin helpottamiseksi. Tukikelpoisia osallistujia olivat pelaajat, jotka osallistuivat harjoituksiin kausien 2019 tai 2021 aikana ja suostuivat lääketieteellisten tietojensa käyttöön. Maalivahdit jätettiin pois, koska heillä oli pienempi riski saada hamstring-vamma. 

Ensisijaiset tulokset ja tiedonkeruu

Tutkimuksen ensisijainen tulos oli indeksiin merkityn reisilihasvamman (HMI) esiintyminen. HMI määriteltiin reiden takaosan lihasten traumaattiseksi tai ylikuormitusvammaksi, joka on aiheutunut urheilualtistuksen aikana ja jonka vuoksi pelaaja on jäänyt pois harjoituksista tai otteluista. Diagnoosit tehtiin pelaajahaastattelujen ja lääkintähenkilökunnan suorittamien kliinisten tutkimusten perusteella, ja ne vahvistettiin ultraäänellä tai magneettikuvauksella.

Muu tiedonkeruu

Lisäksi kerättiin tietoja pelaajien perusominaisuuksista (kuten antropometriset ominaisuudet, joukkue, pelipaikka ja hamstring-vammahistoria kahdelta edelliseltä kaudelta) sekä kauden sisäisiä urheilun altistumistietoja (harjoittelu- ja ottelutunnit). Valmennushenkilöstö täytti seulontatestit ja kyselylomakkeet HMI-riskitekijöistä ja loukkaantumisten vähentämiseksi tehokkaimmiksi koetuista harjoitusmenetelmistä.

Interventio 

Interventio, joka toteutettiin vain kauden 2021 aikana, koostui tuki- ja liikuntaelimistön monitekijäisestä reisilihasvammojen ennaltaehkäisyohjelma. Jokaiselle pelaajalle suoritettiin seulontatestejä kauden neljänä ajankohtana (alkukauden alku ja loppu, kauden puoliväli ja kauden loppu), jotta heidän harjoitusohjelmansa voitiin yksilöllistää. Seulonta kohdistui neljään keskeiseen osa-alueeseen: lantion ja lantionpohjan hallinta, liikelaajuus (ROM), takaketjun voima ja sprintin mekaaninen tuotos.

• Lumbopelvistä kontrollia arvioitiin kahdella testillä:
  1. Kävelytesti, jossa käytetään WIVA-digitaalista gyroskooppia lantion 3D-kinemaattisuuden mittaamiseen 10 metrin kävelytehtävän aikana, jolloin saadaan yhdistetty pistemäärä sagittaali- ja frontaalitasojen hallinnasta.
  2. Sprintin kinematiikan arviointi 30 metrin maksimaalisen sprintin aikana, analysoituna suurnopeusvideon (240 fps) avulla, jotta voidaan arvioida lantion sagittaalitason mekaniikkaa ja alaraajojen kulmia maahantulon ja varpaiden lähdön yhteydessä - sprinttitekniikan laadun indikaattorit.

• Liikelaajuutta (ROM) arvioitiin kahdella testillä:
  1. Aktiivinen suoran jalan nosto (ASLR) -testi, jolla mitataan aktiivista hamstringin joustavuutta selinmakuulla.
  2. Jurdanin testi, uusi ehdotettu mittari, jolla tutkitaan lonkan koukistajien ja reisilihaksen joustavuuden välistä vuorovaikutusta yhdistämällä modifioidun Thomasin testin ja aktiivisen polven ojennustestin elementtejä ja painottamalla raajojen välistä vuorovaikutusta

• Takaketjun voimaa mitattiin käsidynamometrillä makuuasennossa lonkan ojentajien ja polven fleksoreiden isometrisen voiman arvioimiseksi standardoiduissa nivelkulmissa.

• Sprintin mekaanista tehoa arvioitiin kahdella 30 metrin maksimijuoksulla käyttäen tutkalaitetta sprinttiaikojen, maksiminopeuden ja vaakasuoran voimantuoton (F₀) laskemiseksi validoidun käänteisdynamiikan analyysin avulla.

Kaikki pelaajat harjoittelivat kussakin neljässä kategoriassa, mutta yksilölliset harjoitusmäärät mukautettiin joukkueiden prosenttiluokittelun mukaan - viitekynnyksen yläpuolella olevat pelaajat noudattivat ylläpitoon keskittyvää suunnitelmaa. Intervention ei-yksilölliset osat sisälsivät nopeaa sprinttiä, urheilun jälkeistä ROM-työskentelyä, triceps surae -terveysharjoitteita ja manuaalista terapiaa.

Lisätietoja harjoitustyypeistä, -muodoista ja -parametreista on liitteessä. 

Ohjelmointiohjeet annettiin joukkueiden aikatauluihin sopiviksi, ja niissä otettiin huomioon erilaisista resursseista ja työmääristä johtuvat vaihtelut. Mielenkiintoista oli, että kaikki joukkueet eivät käyttäneet GPS-seurantajärjestelmää, mikä edisti entisestään yksilöimättömän ryhmän toteuttamista. Joukkueiden fysioterapeutit ja voima- ja kuntovalmentajat vastasivat ohjelman toteuttamisesta, jota tuettiin opetusvideoilla ja viikonlopputyöpajalla. Tutkimuksen laatijat odottivat huomattavaa vaihtelua siinä, miten kukin joukkue toteuttaisi intervention viikoittaisen ohjelmoinnin. Valmennushenkilöstö kirjasi viikoittain kunkin pelaajan vaatimustenmukaisuustiedot.

Otoskoon laskeminen ja tilastolliset analyysit

Otoskoko määritettiin 22 prosentin odotetun HMI-esiintyvyyden perusteella, jolloin tavoitteena oli 66 prosentin vähennys HMI:n esiintyvyydessä 80 prosentin tilastollisella teholla ja 5 prosentin merkitsevyystasolla. Tämän laskelman perusteella tavoitteena oli 93 pelaajan rekrytointi ryhmää kohti.

Kuvailevissa tilastoissa esitettiin yhteenveto pelaajien ominaisuuksista, seulontatestien tuloksista, urheilualtistuksesta ja vammatiedoista käyttäen keskiarvoja ja keskihajontoja jatkuvien muuttujien osalta ja frekvenssejä ja prosenttiosuuksia kategoristen tietojen osalta. Intervention noudattaminen laskettiin kunkin pelaajan ja harjoitteluluokan osalta toteutettujen ja tavoiteltujen istuntojen prosentuaalisena osuutena, jonka jälkeen keskiarvo laskettiin luokkien välillä, jotta saatiin yleinen noudattaminen.

Monitekijäisen ja yksilöllisen intervention tehokkuuden arvioimiseksi HMI-riskin vähentämisessä suoritettiin Coxin suhteellisten vaarojen regressio, jossa verrattiin vertailukautta (2019) ja interventiokautta (2021). Malliin sisällytettiin ensimmäisen uuden HMI:n ilmaantumiseen kulunut aika lopputuloksena, ja se oikaistiin iän, joukkueen, ruumiinmassan, pituuden ja aikaisemman HMI-historian mukaan käyttäen aikamuuttujana kumulatiivista jalkapalloaltistustuntimäärää (harjoittelu + kilpailu). Vaarasuhteet (HR) ja 95 prosentin luottamusvälit ilmoitettiin, ja suhteellisten vaarojen oletus tarkistettiin.

Toissijainen tapauskohtainen ristiintaulukointianalyysi sisälsi vain pelaajat, jotka osallistuivat molempiin kausiin, mikä mahdollisti pelaajien sisäiset vertailut ja yksilöllisten erojen kontrolloinnin. Lisäanalyyseissä verrattiin HMI:n esiintyvyyttä (kuinka monta pelaajaa loukkaantui), esiintyvyyttä (loukkaantumiset altistumistuntia kohti) ja rasitusta (menetetyt päivät 1000 tuntia kohti) kausien välillä käyttämällä suhteellista riskiä (RR) ja tutkittiin seulontatuloksen (%:n muutos) laskun ja myöhemmän HMI:n esiintymisen välisiä yhteyksiä käyttämällä kertoimia (OR).

Poikkeaminen protokollasta

Alun perin vuodelle 2020 suunniteltu interventiokausi viivästyi COVID-19:n vuoksi vuoteen 2021, jolloin mittauskierroksia oli neljän sijaan kolme. Ohjelmisto-ongelmat johtivat myös kävelytestin poistamiseen, jolloin lannerangan hallinnan arvioimiseksi jäi jäljelle vain potkutesti. Pelaajien ominaisuuksia eri kausien välillä verrattiin käyttämällä t-testejä ja χ²-testejä. Lisäanalyyseihin sisältyi tapauskohtainen ristiintaulukointi, suhteellisten riskien laskeminen HMI-tulosten osalta ja korrelaatiot vaatimustenmukaisuuden, seulontasuorituksen muutosten ja loukkaantumisriskin välillä.

Tulokset 

Väestö

Lopulliseen tutkittuun otokseen kuului 90 pelaajaa viidestä eri ammattilaisjalkapallojoukkueesta vertailukaudella 2019 ja 85 pelaajaa interventiokaudella 2021. 31 pelaajaa osallistui molempiin kausiin. Pelaajien ominaisuudet on kuvattu tarkemmin taulukossa 1.

Hamstring lihasten vammat

Kaudella 2019 (kontrolli) ja kaudella 2021 (interventio) kirjattiin 25 (27,8 %) ja 18 (25,0 %) reisilihasvammaa (HMI), jotka koskivat 20 ja 16 pelaajaa ja aiheuttivat 480 ja 459 menetettyä pelipäivää. Kaiken kaikkiaan kausien välillä ei havaittu merkittäviä eroja HMI:n yleisyydessä, esiintyvyydessä tai rasituksessa.

Niistä 31 pelaajasta, jotka osallistuivat sekä kausiin 2019 että 2021, ilmeni kummallakin kaudella yhdeksän hamstring-lihaksen vammaa, jotka koskivat seitsemää pelaajaa vuonna 2019 ja viittä vuonna 2021. Nämä vammat aiheuttivat 173 ja 114 urheilusta menetettyä päivää. Vaikka kausien välillä ei havaittu merkittäviä eroja HMI:n esiintyvyyden tai ilmaantuvuuden osalta, loukkaantumisrasitus väheni merkittävästi kaudesta 2019 kauteen 2021, jolloin se laski 15,6:sta 10,5:een menetettyyn päivään tuhatta jalkapallotuntia kohti. 

Toissijaiset riskianalyysit ja vaatimustenmukaisuus 

Ensisijainen Coxin suhteellisten vaarojen regressio, joka oli korjattu iän, joukkueen, kehon massan, pituuden ja loukkaantumishistorian mukaan, ei osoittanut merkittävää eroa HMI-riskissä kontrollikauden (2019) ja interventiokauden (2021) välillä. Vastaavasti toissijaisessa analyysissä, johon sisältyivät vain pelaajat, jotka osallistuivat molempiin kausiin, ei havaittu merkittävää eroa HMI-riskissä.

Keskimääräinen noudattaminen ohjelmassa reisilihasvammojen ennaltaehkäisemiseksi vaihteli eri luokkien välillä koko kauden ajan. Polven voimaharjoittelun ja maksimaalisen nopeusaltistuksen yhteydessä havaittiin merkittäviä negatiivisia korrelaatioita HMI:n esiintyvyyden ja noudattamisen välillä, mikä viittaa siihen, että näillä osa-alueilla suurempi noudattaminen oli yhteydessä pienempään loukkaantumisasteeseen.

Seulontatulokset

Interventiokaudella 2021 87 pelaajaa osallistui ensimmäiseen seulontaan, 77 toiseen ja 48 kaikkiin kolmeen seulontaan. Kymmenen pelaajaa jäi pois toisesta seulonnasta loukkaantumisen vuoksi, kun taas vähäisempi osallistuminen kolmannella kierroksella johtui pääasiassa loukkaantumisista (n=12) tai siirroista muihin joukkueisiin (n=33).

Seulontakierrosten välisten suorituskykymuutosten analyysi osoitti, että pelaajilla, joilla oli laskua maksimaalisessa teoreettisessa vaakavoimassa ja polven fleksiovoimassa, oli merkittävästi suurempi riski saada myöhempi hamstring-vamma, kun kertoimien suhdeluvut olivat 2,78 ja 1,83 (p < 0.05).

Kyselylomakkeiden tulokset

Kauden 2019 ja 2021 kyselylomaketiedot paljastivat eroja harjoittelukäytännöissä ja koetuissa hyödyissä. Vuonna 2019 sprinttiharjoittelu - mukaan lukien harjoitteet, juoksut ja vastustetut sprintit - oli vähiten toteutettu kategoria kaikissa viidessä joukkueessa. Vuonna 2021 joukkueet, joissa HMI:n esiintyvyys oli alhaisempi, ilmoittivat, että sprinttiharjoittelun lisääminen oli toimenpiteen hyödyllisin osa-alue.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Vaikka tämä tutkimus ei osoittanut, että yksilöllistä ennaltaehkäisyohjelma reisilihasvammojen varalta vähensi merkittävästi reisilihasvammojen riskiä missään vaiheessa, se osoitti kuitenkin, että reisilihasvammojen taakka väheni merkittävästi joukkuetasolla. Tulokset osoittivat lisäksi, että suurempi polven voimaharjoittelun ja maksiminopeusaltistuksen noudattaminen korreloi pienemmän HMI-esiintyvyyden kanssa. Sitä vastoin maksimaalisen teoreettisen vaakavoiman ja polven taivutusvoiman suurempi heikkeneminen oli yhteydessä lisääntyneeseen HMI-riskiin. Olisi voinut odottaa voimakkaampia vaikutuksia, ja vaatimattomat tulokset voivat osittain selittyä metodologisilla rajoituksilla ja vammojen ennaltaehkäisyn tutkimiseen liittyvillä luontaisilla haasteilla. Ensimmäinen rajoitus on se, että interventiokausi, joka oli alun perin suunniteltu vuodelle 2020, siirrettiin vuoteen 2021 COVID-19-pandemian vuoksi. Epätyypilliset harjoitusrajoitukset ja karanteenin aikainen kuormituksen vähentäminen ovat todennäköisesti muuttaneet pelaajien fyysistä valmiutta ja saattaneet lisätä tuki- ja liikuntaelimistön loukkaantumisriskiä interventiovuoden aikana. Toinen tärkeä rajoitus on se, että seulontakierroksilla seurannassa hävisi paljon pelaajia.

Myös interventioiden toteuttamisen luotettavuus on kyseenalainen. Valmennushenkilöstön tietämystä HMI-riskistä arvioitiin vain kyselylomakkeiden avulla, ja vaikka yksi tutkija suoritti kaikki seulontatestit, on yksilöllinen reisilihasvammojen ennaltaehkäisyohjelma toteuttaminen vaihteli huomattavasti joukkueiden välillä. Huomionarvoista on, että yhdessä joukkueessa loukkaantumisrasitus kasvoi 413 prosenttia ja loukkaantumisten esiintyvyys kasvoi vuosien 2019 ja 2021 välillä, mikä korostaa mahdollisia ongelmia kyseisen joukkueen suunnittelu- ja jaksotusstrategian kanssa. Lisäksi vakiintuneita ennaltaehkäiseviä toimintatapoja - kuten pohjoismaisia hamstring-harjoitteita - ei integroitu järjestelmällisesti. Myös sprinttialtistusta, jonka suhde vammojen esiintymiseen on U-muotoinen, ei valvottu riittävästi. Ohjelman noudattamista koskevat tiedot osoittavat edelleen, että kirjoittajan ohjelman täytäntöönpano oli riittämätöntä. Ulkoisen kuormituksen seuranta vaihteli joukkueiden välillä, eivätkä kaikki käyttäneet GPS-seurantajärjestelmiä; kun otetaan huomioon harjoittelun määrän ja intensiteetin voimakas vaikutus vammojen esiintymiseen, näiden parametrien tiukempi valvonta olisi vahvistanut tulosten tulkintaa.

Yksilöllisen ennaltaehkäisyohjelman yksilöllistä mukauttamista hamstring-vammojen varalta jalkapallossa on luonnostaan monimutkaista. Vammoja syntyy tyypillisesti silloin, kun ulkoiset voimat ylittävät elimistön kapasiteetin, mutta näitä ulkoisia voimia ja ympäristörajoitteita on erittäin vaikea kvantifioida dynaamisissa urheilukonteksteissa. Erityisesti jalkapallo on erittäin vaihteleva laji, johon liittyy jatkuvaa pelaajien vuorovaikutusta, heterogeenisiä pintoja ja laaja valikoima liikeratkaisuja. Sitä vastoin voimistelun kaltaiset urheilulajit ovat enemmän koodattuja, jolloin ulkoiset kuormitukset ovat helpommin luonnehdittavissa. Lisäksi, kuten on korostettu aiempi tutkimus sprintin biomekaniikan ja hamstring-vammariskin osalta useat tekijät ovat samanaikaisesti vuorovaikutuksessa keskenään, mikä vaikeuttaa yksittäisen ennaltaehkäisyohjelman vaikutuksen eristämistä. Merkityksellisten interventiovaikutusten havaitsemiseksi tarvitaan siksi suuria otoskokoja.

Talk Nerdy to Me  

Koska tutkimukseen osallistui vähemmän osallistujia kuin otoskokoa koskevassa laskelmassa suositeltiin (93 osallistujaa ryhmää kohti vs. 93 osallistujaa ryhmää kohti). 90 ja 83 todellisuudessa analysoitua), analyysit olivat alimitoitettuja. Riittämätön osallistujamäärä vähentää arvioitujen vaikutusten tarkkuutta ja lisää tilastollista kohinaa, mikä vaikeuttaa todellisten erojen havaitsemista ryhmien välillä. Alimitoitetussa mallissa myös sekoittavien tekijöiden (kuten iän, ryhmän, antropometristen ominaisuuksien tai aikaisemman HMI-historian) korjauksista tulee vähemmän luotettavia ja alttiimpia epävakaudelle. Tämän seurauksena residuaalisella tai mittaamattomalla sekoittumisella on voinut olla suurempi vaikutus tuloksiin, ja tutkimus on saattanut joko epäonnistua todellisen vaikutuksen havaitsemisessa tai tuottaa estimaatteja, jotka ovat alttiimpia vääristymille.

Vaikka kirjoittajat yrittivät kompensoida huonoa vaatimustenmukaisuutta tekemällä yksinkertaisia korrelaatioita vaatimustenmukaisuuden ja HMI:n esiintymisen välillä, tämä strategia on luonnostaan rajallinen. Korrelaatiolla ei voida kontrolloida monia sekoittavia muuttujia, jotka vaikuttavat loukkaantumisriskiin (esim. harjoituskuormitus, aiemmat loukkaantumiset, joukkueen harjoitukset tai fyysiset ominaisuudet). Näin ollen väite, jonka mukaan "korkeampi vaatimustenmukaisuus oli yhteydessä alhaisempaan HMI:n esiintyvyyteen", heikkenee huomattavasti. Vahvemmat analyysimenetelmät - kuten monimuuttujamallit, ositetut analyysit tai sekavaikutusmallit - olisivat mahdollistaneet näiden sekoittavien tekijöiden huomioon ottamisen ja tuottaneet vahvempaa ja luotettavampaa näyttöä. Ilman näitä menetelmiä vaatimustenmukaisuuden todellista vaikutusta voidaan aliarvioida, yliarvioida tai vääristää kontrolloimattomien muuttujien vuoksi, mikä heikentää huomattavasti tulosten vahvuutta.

Samanlainen rajoitus koskee myös raportoitua yhteyttä vaakavoiman pienenemisen ja lisääntyneen vammautumisriskin välillä. Kertoimien käyttö kuvaa vain tilastollista yhteyttä, joka osoittaa, että pienentynyt vaakavoima ja suurempi loukkaantumisriski vaihtelevat yhdessä, mutta se ei todista mitään syy-yhteyttä.

Kotiin vietävät viestit

• Vähennä loukkaantumisrasitusta, älä vain esiintyvyyttä: Vaikka ohjelma ei vähentänyt merkittävästi HMI-riskiä pelaajaa kohden, se vähensi kokonaismenetyspäiviä, mikä paransi joukkueen käytettävyyttä.
• Noudattaminen on ratkaisevan tärkeää: Polven taivutuslihasten voimaharjoittelun ja maksimaalisen nopeuden sprintin suurempi noudattaminen korreloi pienemmän vammojen esiintyvyyden kanssa. Ohjelman johdonmukaisen toteuttamisen varmistaminen on olennaista.
• Seuraa suorituskyvyn muutoksia: Takaketjun voiman ja sprinttivoiman heikkeneminen korreloi suuremman HMI-riskin kanssa. Säännöllinen seulonta voi tunnistaa riskipelaajat.
• Monitekijäinen lähestymistapa: Tehokas yksilöllinen ennaltaehkäisyohjelma reisilihasvammoja varten tulisi sisällyttää takaketjun voima, lantion ja lantionpohjan hallinta, joustavuus, triceps surae -terveys ja sprintin mekaniikka, jotta saadaan aikaan kokonaisvaltaisempi strategia vammojen ennaltaehkäisemiseksi.
• Harjoittelun kuormituksen hallinta: Volyymin ja intensiteetin vaihtelut vaikuttavat HMI-riskiin. Johdonmukainen ulkoisen kuormituksen seuranta tukee parempia ennaltaehkäisystrategioita.
• Tutkimuksen rajoitukset: Tutkimuksen teho oli liian pieni, siinä oli suuri pelaajapudotus, COVID-19:ään liittyvät viiveet sekä vaihtelua ohjelman toteutuksessa ja ulkoisen kuormituksen seurannassa. Nämä tekijät rajoittavat päätelmien vahvuutta.
• Ymmärrä urheilukohtaiset haasteet: Jalkapallon dynaaminen luonne ja useat vuorovaikutteiset riskitekijät vaikeuttavat ennaltaehkäisevien vaikutusten eristämistä, mutta monitekijäiset, yksilölliset ohjelmat voivat silti vähentää joukkueen loukkaantumisrasitusta.

Tutustu tarkemmin jalkapallon vammojen ennaltaehkäisyohjelmiin tutustumalla tähän Physiotutors-artikkelin katsaus

Jos haluat sukeltaa syvemmälle vammojen ennaltaehkäisystrategioihin, kuuntele tämä Physiotutors-podcastia ja tutustu heidän mestariluokkaan saadaksesi kehittyneitä oivalluksia!

Viite 

Edouard P, Lahti J, Fleres L, Ahtiainen J, Ulvila J, Lehtinen T, et al. A musculoskeletal multifactorial individualised programme for hamstring muscle injury risk reduction in professional football: results of a prospective cohort study. BMJ Open Sport & Exercise Medicine. 2024;10:e001866.

Liite