Ellen Vandyck
Tutkimuspäällikkö
Lentopalloilijat tekevät usein toistuvia liikkeitä, kuten syöttöjä, jotka voivat rasittaa heidän hartioitaan huomattavasti. Ajan myötä nämä toistuvat toimet voivat johtaa vammoihin. Tutkimusten mukaan erikoistuneilla ohjelmilla voidaan välttää noin 50 prosenttia urheiluvammoista. Vaikka käsipalloilijoille on tehty menestyksekkäitä olkapäävammojen ennaltaehkäisyohjelmia, lentopalloilijoille ei ole tähän asti ollut olemassa todennettua ohjelmaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää ja arvioida erityisesti lentopalloilijoille suunnattu olkapäiden ennaltaehkäisyohjelma. Ajatuksena on antaa valmentajille uusi työkalu, jonka avulla he voivat vähentää pelaajiensa loukkaantumisia.
Tutkimukseen osallistui kahdeksan joukkuetta, joissa oli yhteensä 93 pelaajaa. Neljä joukkuetta (50 pelaajaa) määrättiin ennaltaehkäisevään ryhmään, kun taas neljä muuta joukkuetta (43 pelaajaa) määrättiin sokkona kontrolliryhmään.
Tutkimuksen ennaltaehkäisevä ohjelma tunnetaan nimellä "Liègen yliopiston ohjelma". Se on tarkoitettu sisällytettäväksi lentopalloilijoiden lämmittelyrutiiniin ja korvaamaan perinteinen lämmittely. Ohjelma kestää yhteensä noin 24 minuuttia, ja se on jaettu kolmeen osaan: juoksuharjoitukset (3 minuuttia), ennaltaehkäisevät harjoitukset (18 minuuttia) ja viimeinen harjoitus (3 minuuttia).
Ohjelman pääpaino on vahvistavissa, plyometrisissä ja proprioseptioharjoituksissa. Näissä harjoituksissa keskitytään suurelta osin olkapäähän, mutta niissä käytetään myös muita kehon osia ja kineettistä ketjua tasapainon ja toiminnallisten liikkeiden parantamiseksi. Ohjelma sisältää harjoituksia, kuten olkapään ulkokiertäjien vahvistamista Therabandilla, ydinvakausharjoitteita, olkapään ja nilkan proprioseptioharjoitteita, olkapään proprioseptioharjoitteita Therabandilla, syöttöharjoitteita, ulkokiertäjien plyometrisiä harjoitteita ja punnerruksia. Eri taitotasojen huomioon ottamiseksi ohjelma tarjoaa myös eri vaikeustasoisia harjoituksia.
Loukkaantumisriskiä verrattiin interventioryhmän (jotka noudattivat ennaltaehkäisyohjelmaa) ja kontrolliryhmän (jotka eivät noudattaneet ohjelmaa) välillä. Tulokset osoittivat, että vammojen esiintyvyys oli pienempi interventioryhmässä kuin kontrolliryhmässä. Tarkemmin sanottuna ennaltaehkäisevässä ryhmässä vammojen esiintyvyys oli 5,1 vammaa tuhatta pelituntia kohti, kun taas kontrolliryhmässä vammojen esiintyvyys oli 7,1 vammaa tuhatta pelituntia kohti. Tämä ero vammojen esiintyvyydessä johti RR:ksi 0,71 (95 prosentin CI 0,476-1,08).
Kun olkapäävammoja tarkasteltiin erityisesti, 26,8 prosenttia kontrolliryhmästä loukkasi olkapäänsä, kun taas interventioryhmästä vain 12,8 prosenttia. Tämän perusteella RR oli 0,47 (95 % CI 0,193 - 1,173). Kahdella kolmasosalla olkapäävamman saaneista oli aiemmin ollut olkapäävamma.
Miespelaajilla olkapäävammojen riski oli merkittävästi pienempi ennaltaehkäisevässä ryhmässä kuin kontrolliryhmässä, riskisuhde oli 0,253 (95 % CI 0,057 - 1,118). Tämä laskettiin siitä, että 31,6 prosenttia kontrolliryhmän pelaajista sai olkapäävamman, kun taas interventioryhmän pelaajista 8 prosenttia.
Vammojen vakavuus erosi merkittävästi molempien ryhmien välillä, ja interventioryhmässä vammat olivat lievempiä ja vammat vaikuttivat vain vähän suorituskykyyn.
Tämän tutkimuksen päätulokset keskittyivät lentopalloilijoiden olkapäävammojen ennaltaehkäisyohjelman toteutettavuuden ja noudattamisen arviointiin. He havaitsivat, että kaikki osallistujat eivät noudattaneet harjoituksia täysin. Vaikka suositus oli suorittaa ohjelma kaksi kertaa viikossa, vain 16,67 prosenttia osallistujista osallistui ennaltaehkäiseviin harjoituksiin yli 1,5 kertaa viikossa.
Interventioryhmässä loukkaantui 5,1 vammaa 1000 pelituntia kohti, kun taas kontrolliryhmässä loukkaantui 7,1 vammaa 1000 tuntia kohti. Tämä ero vammojen esiintyvyydessä oli tilastollisesti merkitsevä, jos tarkastellaan vastaavaa p-arvoa. Näin raportoivat myös kirjoittajat, mikä osoittaa, että ennaltaehkäisyohjelmalla oli myönteinen vaikutus lentopalloilijoiden loukkaantumisriskin vähentämiseen. En ymmärrä, miksi tämä olisi voitu julkaista, koska luottamusväli kattaa nolla-arvon, koska se sisältää arvon "1". 95 prosentin luottamusvälin perusteella tämä loukkaantumisten väheneminen tuhatta pelituntia kohti ei ole tilastollisesti merkitsevä, toisin kuin tässä julkaistussa tutkimuksessa. Tilastollisen testin oikea tulkinta on äärimmäisen tärkeää, kun tutkimus julkaistaan, ja tällaisissa virheissä käytetään väärin tulosten virheellistä tulkintaa julkaisun aikaansaamiseksi. Voidaan sanoa, että he tekivät virheen tulkinnassaan, mutta kolmesta niin sanotusta merkittävästä riskisuhteesta yhtäkään ei kuitenkaan tulkittu oikein. Kaikissa tapauksissa luottamusväli kattoi nolla-arvon eikä ollut merkitsevä, mutta kirjoittajat ilmoittivat silti tilastollisen merkitsevyyden.
Fysioterapeutit voivat olla ratkaisevassa asemassa valistettaessa lentopalloilijoita vammojen ennaltaehkäisyohjelmien tärkeydestä ja opastettaessa heitä asianmukaisten harjoitusten toteuttamisessa. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella ennaltaehkäisyohjelma vähensi absoluuttista riskiä (7,1-5,1=) 2 vammaa tuhatta pelituntia kohti. Tämä ei ehkä ole vaivan arvoista toteuttaa tätä seuran ohjelmaan.
Väitänkö, että mitään ennaltaehkäisyohjelmia ei pitäisi noudattaa? Ei todellakaan. Meidän on kuitenkin myönnettävä, että kaikki tilanteet eivät ole ennakoitavissa. Joku voi vääntää nilkkansa astuessaan autosta ulos, vaikka harrastaa säännöllisesti tasapainoharjoittelua. Käytäntöön toteutettavien ennaltaehkäisyohjelmien on kuitenkin parasta saada aikaan todellisia eroja, sillä muuten ne maksavat vain paljon aikaa ja rahaa.
Yksi syy siihen, miksi tämä ohjelma ei estänyt useampia vammoja, saattoi olla se, että ohjelmaan kiinnittyminen ja sen noudattaminen ei ollut optimaalista. Ohjelman kestoa ja sisältöä voidaan joutua mukauttamaan, jotta voidaan parantaa sääntöjen noudattamista ja vastata pelaajien ja valmentajien erityistarpeisiin.
Riskisuhteessa verrataan yhden ryhmän riskiä toisen ryhmän riskiin. Tässä on kuitenkin juju. Tarkastellaan kahta tutkimusta: toisessa riski on 0,2 % ja 0,1 % kahdessa ryhmässä ja toisessa riski on 90 % ja 45 %. Molempien tutkimusten riskisuhde olisi sama 2, mikä tarkoittaa, että interventioryhmän riski on kaksinkertainen. Ensimmäisessä tutkimuksessa havaittiin kuitenkin vain vähäinen riskin lisääntyminen (0,1 %), kun taas toisessa tutkimuksessa havaittiin paljon suurempi lisääntyminen (45 %). Näin ollen pelkän riskisuhteen julkaiseminen voi saada vaikutuksen näyttämään merkittävämmältä ensimmäisessä skenaariossa ja vähemmän merkittävältä toisessa skenaariossa. On ratkaisevan tärkeää tutkia todellisia lukuja, jotta ymmärretään tarkka vaikutus. Jos verrataan 7,1 loukkaantumista 5,1 loukkaantumiseen 1000 pelituntia kohden, onko tämä ohjelma vaivan arvoinen?
Kaikki saman seuran pelaajat jaettiin samaan interventioryhmään. Tällä pyrittiin varmistamaan, ettei ennaltaehkäisyohjelman tietoja jaettu kontrolliryhmälle.
Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että lentopalloilijoiden olkapäävammojen ennaltaehkäisyohjelma ei näytä lupaavalta toteutettavuuden ja noudattamisen kannalta eikä lentopalloilijoiden (olkapää)vammojen riskin vähentämisen kannalta.
Muita viitteitä
Olemme koonneet 100% ilmaisen e-kirjan, joka sisältää 21 hyödyllisintä ortopedistä testiä kehon alueittain, jotka auttavat sinua taatusti saamaan oikean diagnoosin jo tänään!