Johdanto

Lonkkanivelen dysplasia, jossa reisiluun pää ei kuulu riittävästi acetabulumiin, on yleinen löydös aikuisilla. Se on yleisempi lonkkakivusta kärsivillä, ja se liittyy varhaiseen nivelrikkoon. Leikkausvaihtoehtoja on saatavilla, mutta ne eivät sovi kaikille. Vasta-aiheita ovat yli 25 kg/m2 painoindeksi, yli 45 vuoden ikä ja lonkan nivelrikko. Jotkut eivät ole edes halukkaita leikkaukseen. Aiemmissa tutkimuksissa todettiin, että potilaiden tulokset olivat hyviä liikunnan ja koulutuksen jälkeen. Näissä tutkimuksissa ei kuitenkaan ollut mukana ylipainoisia potilaita tai potilaita, joilla oli jo selvää lonkan nivelrikkoa. Näin ollen näyttöä liikunnan harrastamisesta tässä ryhmässä, jota ei voida leikata, ei ole olemassa. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa tutkittiin lonkkaniveldysplasian hoidossa käytettävän 6 kuukauden harjoituksen toteutettavuutta yhdistettynä koulutukseen tässä potilasryhmässä.

Menetelmät

Tässä tutkimuksessa tutkittiin lonkkaniveldysplasiaa sairastavien potilaiden kuuden kuukauden harjoitusohjelman ja siihen liittyvän koulutuksen toteutettavuutta. Jotta potilaat voitiin sisällyttää tutkimukseen, heidän oli joko oltava oikeutettuja lonkkaleikkaukseen, mutta kieltäydyttävä leikkauksesta, tai heidän ei pitänyt olla oikeutettuja leikkaukseen negatiivisen impingement-testin, BMI:n >25, Tönnisin lonkan nivelrikkoarvojen >1, iän >45 vuotta tai lonkan liikelaajuuden vähenemisen (<95◦ fleksio ja/tai <30◦ abduktio) perusteella. Kuusi potilasta otettiin mukaan pilottitutkimukseen, ja he saivat tavanomaista hoitoa 3 kuukauden ajan. Tämä sisälsi tietoa lonkan oireiden itsehoidosta ja yleisiä neuvoja liikunnasta ja fyysisesti aktiivisena pysymisestä.

Tämän jälkeen mukaan otettiin 30 potilasta, jotka seurasivat 6 kuukauden harjoitusta lonkkaniveldysplasian vuoksi. Kahdeksan istuntoa suoritettiin yhteensä, joista kahden ensimmäisen kuukauden aikana kaksi istuntoa kuukaudessa ja sen jälkeen neljä istuntoa, joista yksi istunto kuukaudessa. Osallistujille annettiin neuvoja kivunhoidosta, liikunnan harrastamisen tärkeydestä ja edistymisestä, neuvoja laihduttamisesta, jos se oli tarpeen, ja neuvoja liikunnasta, ja niitä tuettiin myös visuaalisesti. Lonkkaniveldysplasian 6 kuukauden harjoitus koostui neljästä harjoituksesta, joissa kussakin oli kolme etenemisastetta. Neljä harjoitusta olivat selinmakuulla lankut, sivulankut, kyykyt ja yhden jalan tasapainoharjoitukset.

Kaikki aloittivat jokaisen harjoituksen tasolla C, ja tarkoituksena oli harjoitella Borgin CR10-asteikon mukaisella koetun rasituksen tasolla jokseenkin kovasta (taso 5) erittäin kovaan (taso 7). Jos osallistujat eivät pystyneet siirtymään toiselle vaikeustasolle, toistojen määrä nostettiin 20:een.

Potilaan raportoimat tulokset kirjattiin HAGOS-mittarilla (Hip and Groin Outcome Score) kivun, oireiden, fyysisen toimintakyvyn, osallistumisen ja elämänlaadun osalta (pisteytys 0-100, 100 paras) lähtötilanteesta kuuden kuukauden seurantaan. Tutkimuksessa mitattiin lonkan isometristä voimaa fleksiossa, abduktiossa ja ekstensiossa dynamometrillä. Tasapainoa mitattiin Y-tasapainotestillä ja suorituskykyä yhden jalan hyppyetäisyydellä. Minimaalinen kliininen merkitys määriteltiin yli 10 pisteen muutokseksi HAGOS-testissä, >0,15 Nm/kg voimassa, >15cm Y-tasapainotestissä ja >15cm hyppymatka-testissä.

Tulokset

Osallistujia rekrytoitiin kolmekymmentä, ja 24 osallistujaa oli käytettävissä kuuden kuukauden seurannassa. HAGOS-kivun, oireiden ja lonkan fyysisen toiminnan osalta havaittiin kliinisesti merkityksellisiä parannuksia 6 kuukauden kuluttua. Lisäksi kirjoittajat mainitsevat, että kaikissa lonkan lihastesteissä ja Y-tasapainotestissä havaittiin merkittäviä parannuksia kaikissa muissa paitsi yhdessä suunnassa. Lonkan lihasvoima parani keskimäärin 0,18 Nm/kg fleksiossa, 0,20 NM/kg abduktiossa ja 0,25 Nm/kg ekstensiossa. Y-tasapainotesti parani kumpaankin suuntaan, eikä taulukossa 3 näy Y-tasapainotestin ei-merkitsevää suuntaa, joten ei ole varmaa, kumpaan suuntaan ei ollut tapahtunut parannusta. Etäisyystestin hyppykyky kasvoi keskimäärin 37 senttimetristä 52 senttimetriin, mikä oli merkittävää ja kliinisesti merkityksellistä.

Kliinisesti merkityksellistä parannusta HAGOS-kivun osalta havaittiin 71 prosentilla henkilöistä 6 kuukauden kohdalla. Merkittävä osa osallistujista pystyi etenemään koko tutkimuksen ajan. 41-73 prosenttia osallistujista eteni kolmen kuukauden kuluttua neljässä harjoituksessa tasolle B tai korkeammalle tasolle. Kuuden kuukauden kuluttua tämä osuus nousi 75-91 prosenttiin, jolloin 38-58 prosenttia siirtyi myös tasolle A. Yhdeksäntoista osallistujaa 24:stä saavutti 75 prosentin sitoutumisen.

Kysymyksiä ja ajatuksia

Tämä katsaus osoittaa, että lonkkaniveldysplasian hoitoon tarkoitettu 6 kuukauden harjoitusohjelma on toteuttamiskelpoinen ja turvallinen. Osallistujat saavuttivat kliinisesti merkityksellisiä parannuksia määritellyissä tuloksissa. Tämä antaa viitteitä tällaisen ohjelman mahdollisista hyödyistä, mutta tämä on testattava tarkemmissa RCT-tutkimuksissa, koska tämän tutkimuksen tavoitteena oli ainoastaan tutkia lonkkaniveldysplasian hoitoon tarkoitetun 6 kuukauden harjoituksen toteutettavuutta ja hyväksyttävyyttä.

Potilaiden kerrottiin voivan edetä toiseen harjoituksen vaikeustasoon vain valvottujen istuntojen aikana. Tämä oli mukautus alkuperäiseen interventioon, mutta sitä pidettiin tarpeellisena, koska osallistujat raportoivat lievistä lonkkakivun pahenemisvaiheista, joiden arveltiin johtuvan harjoitusten nopeasta etenemisestä ja virheellisestä suorittamisesta. Tämä on pidettävä mielessä, sillä jotkut potilaat etenevät liian nopeasti, mikä voi johtaa oireiden pahenemiseen. Vaikuttaa tärkeältä selittää, miten tärkeää on tasapaino harjoituksen intensiteetin ja kudosten sietokyvyn välillä. Niiden potilaiden, jotka eivät luota tasapainoiseen etenemiseen, voit todellakin antaa heidän tehdä etenemistä vain valvotusti sen sijaan, että annat heidän tehdä etenemistä omaan tahtiinsa.

Nämä harjoitukset voivat tuntua meistä mahdollisilta, mutta ne voivat olla vaikeita potilaille, joilla on lonkan oireita. Lisäksi lonkkaniveldysplasiasta kärsiville potilaille on olemassa kirurgisia vaihtoehtoja, mutta niitä ei tarjota potilaille, joiden BMI on yli 25 kg/m2 tai jotka ovat yli 45-vuotiaita. Näillä potilailla eteneminen voi olla vaikeaa. Tämä ei näy tässä otoksessa, koska keski-ikä oli alle 45 vuotta. Tämän otoksen mediaani-ikä oli 30 vuotta (IQR 24-41) ja BMI 24 (IQR 21-27). Fyysisen aktiivisuuden tasot lähtötilanteessa osoittavat kuitenkin, että puolet otoksesta oli passiivisia tai aktiivisia alle WHO:n määrittelemän suositellun aktiivisuustason. Vahvistusharjoitukset saattoivat olla heille vähemmän tuttuja, ja tämä saattoi olla yksi syy siihen, että eteneminen oli vaikeaa.

Puhu minulle nörttimäisesti

Tässä toteutettavuustutkimuksessa käytettiin tarkoituksenmukaista otosta, joten mukaan otettiin osallistujia, jotka olivat innokkaita osallistumaan tai jotka olivat lähellä. Tämä on saattanut vaikuttaa tuloksiin, ja mielestäni se on voinut johtaa siihen, että ohjelmaan on pysytty hyvin sitoutuneesti. Emme kuitenkaan tiedä tätä varmasti, ja tuleva RCT antaa meille enemmän selvyyttä tähän. Suhteellisen yksinkertainen harjoitusohjelma, jossa oli vain neljä harjoitusta ja kolme etenemistasoa, saattoi myös johtaa korkeaan sitoutumiseen, koska ohjelma ei todennäköisesti ollut osallistujille ylivoimainen.

Kirjoittajat raportoivat kliinisesti merkityksellisistä parannuksista HAGOS-tuloksissa ja fyysisissä testeissä (voima, Y-tasapaino ja pituushyppy). Taulukkoa 4 tarkasteltaessa käy kuitenkin selväksi, että kuuden kuukauden kohdalla vain 62 prosenttia osallistujista saavutti hyväksyttävän tason oireidensa suhteen, kuten PASS-mittari osoittaa. Vaikka 71 prosenttia potilaista raportoi kliinisesti merkityksellisistä parannuksista HAGOS-kipupisteissä, tämä ei tarkoita, että kaikki lonkan oireet olisivat hävinneet. Tämä on tärkeä näkökohta, joka on pidettävä mielessä ja kerrottava potilaallesi, kun hän noudattaa tätä kuntoutusohjelmaa. Osallistujat, joiden HAGOS-kipupisteet olivat korkeat (>80 pistettä), mikä tarkoittaa, että heidän kipunsa oli lievempi, eivät saavuttaneet (merkityksellisiä) parannuksia. Tämä on loogista, ja se voidaan selittää regressiolla keskiarvoon, jolloin osallistujat, joilla on alhaiset pisteet, voivat parantua enemmän kohti keskiarvoa. Toisaalta osallistujilla, joilla on jo ennestään korkeat pisteet, ei ole paljon parantamisen varaa.

Otsikosta käy ilmi, että lonkkaniveldysplasian 6 kuukauden harjoitusohjelmaan kuului myös potilaskoulutusta. Ennalta määriteltyjä etenemisvaihtoehtoja oli kuitenkin muutettava siten, että niitä voitiin tehdä vain valvotusti, koska monet potilaat etenivät liian nopeasti ja käyttivät väärää tekniikkaa, mikä johti lonkkakivun pahenemiseen. Voidaan esittää kaksi kysymystä. Selitettiinkö harjoituksia ja niiden etenemistä huonosti tai eikö harjoitusten etenemisen ajankohtaa kuvattu kunnolla? Vaikuttaa siltä, että potilaan koulutus olisi optimoitava tulevissa tutkimuksissa tämän välttämiseksi.

Vie viestit kotiin

Lonkkaniveldysplasian 6 kuukauden harjoitus vaikuttaa asianmukaiselta hoitovaihtoehdolta, jota voidaan tarjota potilaille. Vaikka ohjelma on alustava, näyttää siltä, että se johtaa kliinisesti merkityksellisiin parannuksiin HAGOS-tuloksissa ja lonkan fleksio-, abduktio- ja ekstensorivoimassa sekä Y-tasapainotestissä ja hyppyetäisyystestissä. Nämä tulokset olisi nyt vahvistettava RCT-tutkimuksessa, sillä tämä tutkimus oli toteutettavuustutkimus.

Viite

Jacobsen JS, Thorborg K, Sørensen D, Jakobsen SS, Nielsen RO, Oestergaard LG, Søballe K, Mechlenburg I. Lonkkaniveldysplasiapotilaille suunnatun kuuden kuukauden liikunta- ja koulutustoimenpiteen toteutettavuus ja hyväksyttävyys: Sekametoditutkimus. Musculoskelet Sci Pract. 2022 Oct;61:102615. doi: 10.1016/j.msksp.2022.102615. Epub 2022 Jun 24. PMID: 35820302.